KEIKKAKITARISTI // Blind Channel

Osa 11 - vallan merkillistä 2/2

Aamulla Laura heräsi onnellisena. Hänen vieressään makaava mies tuhisi hennosti ja näytti tyytyväiseltä nukkuessaan pienellä kerällä. Se sai Lauran täyttymään rakkaudesta, sillä mies ei ollut pienikokoisin, mutta oli silti saanut ahdettua itsensä pienelle rullalle.

"Rakas", Laura sanoi ja silitti miehen poskea. Samalla hänen tajuntaansa iskeytyi fakta siitä, että hän todenteolla rakasti Joonasta.

"Huomenta rakas", Laura jatkoi kun Joonas varovaisesti raotti unisena toista silmäänsä. Nopeasti Joonas sulki sen uudelleen, mutta hänen kasvoilleen levisi hymy.

"Huomenta", mies mumisi matalalla aamuäänellään, joka sai kylmiä väreitä virtaamaan Lauran keholla.

Joonas siirtyi hieman lähemmäksi Lauraa ja laski päänsä tämän kaulan kuoppaan. Tyytyväisen yninän kera Joonas tuntui olevan valmis nukahtamaan uudelleen. Laura silitti miehen pörröisiä hiuksia, joiden hiukan karhea rakenne tuntui mukavalta sormia vasten. Joonas kuulosti jälleen kerran siltä, että hetkenä minä hyvänsä mies kehräisi kosketuksesta.

"Mitä kello on?" Joonas mumisi niin hiljaa, että hetken Lauran täytyi pinnistellä kuullakseen.

"En tiedä. Pitäis nousta, kun mun puhelin on jossain tuolla piirongin päällä."

"Älä nouse vielä", Joonas aneli.

"Mun on pakko mennä vessaan joka tapauksessa pian", Laura sanoi ja pussasi kevyesti Joonaksen otsaa. Sitten hän kierähti ylös sängyltä.

Laura käveli piirongin luokse ja tarttui puhelimeensa. Samalla kun hän vilkaisi kelloa, huomasi Laura monta vastaamatonta puhelua sekä viestiä. Numero oli tuntematon, mutta viestit oli lähetetty myös samasta numerosta. Pikaisesti hän avasi viestiketjun ja näki viestien vihamielisen sävyn.

"Mun on lähdettävä kotiin", Laura sanoi yrittäen kuulostaa mahdollisimman huolimattomalta.

"Mikä tuli?" nyt istumaan noussut Joonas kysyi.

"Eiku tajusin vaan, että kello on jo kymmenen ja mun pitää olla kotona pian", Laura sanoi toivoen Joonaksen ostavan selityksensä. Hän ei tahtonut huolestuttaa Joonasta viesteillään.

Joonas katsoi Lauraa pää kallellaan. "Onks kaikki varmasti hyvin?"

"Joojoo, ei sun tarvi huolehtia. Olin vaan sopinut juttuja ennen kun tästä yökyläilystä alkoi muodostua tapa", Laura sanoi hymyillen ja kömpi suutelemaan Joonasta.

"Kaks kertaa ei oo kyllä vielä tapa, mutta me voidaan tehdä tästä tapa", Joonas totesi ja kurottautui antamaan Lauralle vielä yhden pusun, joka matkan varrella muuttui suudelmaksi.

"Ehkä me voidaan", Laura sanoi ja iski silmää. "Mutta nyt mun on kyllä oikeesti mentävä."

Pikaisten hyvästien jälkeen Laura huokaisi painettuaan Joonaksen asunnon oven kiinni. Puhelin taskussa poltteli, sillä vaikkei hän ollut tunnistanut numeroa, joka hänelle soitti, oli viestien kirjoitustyyli tuntunut tutulta.

Nopeasti Laura laukkasi rappuset alas ja marssi läheiseen puistoon. Hän istuutui syrjäiselle penkille ja kaivoi puhelimen taskustaan. Varovaisesti hän avasi viestiketjun ja katsoi silmilleen lävähtänyttä kuvaa.

Kuvassa Laura seisoi Joonaksen syleilyssä huulet tiukasti tämän huulia vasten. Kuva oli hämärä, mutta aivan riittävän selvä, jotta siitä kuka tahansa Joonaksen tunteva tunnistaisi tämän. "Jos et pian vastaa, saat selittää jotain muutakin kuin tän kuvan", luki kuvan saate tekstinä.

Toinen viesti sanoi: "Mä voin lähettää tän Seiskaan tai johonkin, niin saadaan koko suhde julkiseksi." Laura oli varma, että lähettäjä oli hänen ex-poikaystävänsä, joka tuntui vieläkin olevan katkera Lauran jätettyä hänet. Suhde vain ei ollut toiminut millään tasolla ja Karri oli vain halunnut omistaa Lauran.