KEIKKAKITARISTI // Blind Channel

Osa 7 - hämmennystä

Bändi oli takaisin hotellilla ja Laura istui hänen ja Nikon jakamassa hotellihuoneessa. Hämmennys velloi sisällä eikä tuntunut päästävän irti otteestaan. Laura ei halunnut kohdata Joonasta vielä, joten hän oli kokenut parhaaksi kieltäytyä keikan jälkeisestä juhlinnasta. Muut olivat menneet jonkun hotellihuoneeseen, mutta Laura oli suunnannut yksinäisyyteen.

Aikaisemmat tapahtumat kalvoivat Lauran mieltä. Ei hän edes ollut odottanut mitään tapahtuvan, mutta silti, kun mitään ei tapahtunutkaan, pettymys oli suuri. Eihän Lauran pitänyt edes ihastua Joonakseen, joten mitään ongelmaa ei edes pitänyt olla. Mutta Laura oli mennyt ja ihastunut Joonakseen paljon enemmän kuin hän koskaan olisi osannut ajatellakaan.

Huoneen ulkopuolelta alkoi kuulua ääniä jotka palauttivat Lauran mietteistään tähän hetkeen. Suuri todennäköisyys oli, että Niko oli palaamassa juhlista takaisin, mutta Lauraa ei huvittanut kohdata tätä. Joten nainen kävi makaamaan sängylleen vetäen peiton korviinsa. Avainkortin kolina kuului ovea vasten ja pian ovi avautui. Kuului kolahdus, jonka Laura päätteli olevan Niko, joka törmäsi ovenkarmiin. Ovi sulkeutui ja hiljaisuus laskeutui.

"Nukukko sä?" Niko kysyi äänellä, joka luultavasti Nikon omissa korvissa kuulosti hiljaiselta.

Laura ei vastannut mitään.

"Tiiäkkö sä miks Joonas oli niin outo tänään?" Niko jatkoi välittämättä Lauran reagoimattomuudesta.

Laura ei välittänyt jutella Nikon kanssa ylipäätään, mutta jos aihe olisi Joonas, ei juttelu kiinnostanut sitäkään vähää. Joten Laura ei edelleenkään vastannut mitään.

"Okei, ole sitten hiljaa. Mutta muista, älä sekaannu Joonakseen. Se varmaan tänäänkin lähti jonkun naisen matkaan, kun se hävis meidän bileistä niin äkkiä."

Miksi Niko halusi jatkuvasti muistuttaa Lauraa Joonaksen käyttäytymisestä? Mitä se oikeastaan kuului Nikolle, jos Joonas satuttaisikin häntä. Veli vain tuntui aina olevan oikeassa tällaisissa asioissa ja Laura ei voinut kieltää pienen epävarmuuden nostavan päätään.

"Hei mä käyn nyt nukkuu, niin että pitää olla hiljaa", Niko sanoi ja yritti ilmeisesti pimeässä löytää tiensä sängylle.

Kuului kolahdus. Toinen.

"No hupsista. Mistäs tähän on tuoli tullut?"

Laura veti peittoa syvemmälle korviensa yli. Veli mitä ilmeisimminkin kuvitteli olevansa hiljainen ja selvinpäin. Laura virnisti kuullessaan Nikon juttelevan puhelimelleen, jonka lukitusnäytössä oli Rommin kuva. Niko osasi olla idiootti, mutta samalla maailman sympaattisin.

"Isi tulee pian kotiin." Laura vielä viimeiseksi kuuli Nikon sanovan.

***

Seuraavana aamuna bändi istui aamupalapöydässä. Tunnelma Lauran ja Joonaksen välillä oli jäätävä, mutta kukaan ei tuntunut huomaavan sitä sillä kaikki olivat keskittyneet katsomaan Ollia joka nuokkui puurolautasensa yllä. Ollin käsi oli pysähtynyt pitelemään lusikkaa, josta puuro oli tippunut aikapäiviä sitten. Yhtäkkiä Olli nuokahti ja se sai lusikan tippumaan miehen kädestä.

"Mikä se oli?" Olli kysyi silmät sepposen selällään.

"Lusikkas tippui, ei oo mitään hätää", Niko sanoi minkä naurultaan kykeni. Laura oli yllättynyt kuinka selväjärkinen Niko oli vaikkei illan puheista sitä olisikaan voinut uskoa.

Olli murahti ja nappasi lusikan uudestaan käteensä. Tällä kertaa puuroa päätyi suuhunkin asti. Laura käänsi katseensa Joonakseen muiden alkaessa jutella keskenään aamupäivän vapaan ohjelmasta. Joonas näytti väsyneeltä, ikään kuin mies ei olisi nukkunut silmäystäkään viime yönä.