Osa 14 - yhteyttä

173 10 3
                                    

Laura istui jännittyneenä hotellihuoneen nojatuolilla. Huone oli hotellihuoneeksi yllättävän tilava, vaikka osan tilaa veikin toisesta nojatuolista levitetty sänky. Aleksi, Joel ja Niko asuttivat huonetta, joka sanalla sanoen selittikin huoneen kaaoksen.

Muttei Laura oikeastaan kiinnittänyt huomiota kaaokseen, vaan hänen ajatuksensa täytti pikku hiljaa enemmän ja enemmän monimutkaistunut tilanne. Epätoivo lieni parhaiten hänen olotilaansa kuvaava sana. Joel oli laittanut viestiä bändin ryhmään, että haluaisi nähdä toiset huoneessaan ja keskustella asioista.

Aleksi istui jo valmiiksi omalla sängyllään hautautuneena tietokoneensa syvyyksiin. Miehen aivot työstivät jatkuvasti uutta musiikkia ja vaikka kello oli ylittänyt puolen yön jo aikoja sitten, oli Aleksin saatava ylös se mitä hän ajatteli.

Joel taas oli lähtenyt etsimään Joonasta ja Nikoa, sillä hän oli halunnut varmistaa kaksikon saapumisen paikalle. Tommi ja Olli olivat ilmestyneet kuin tyhjästä ja istuivat nyt hiljaisina sängyllä, joka kaikesta päätellen kuului Joelille.

"Tota, mitähän sillä Joelilla oli", Olli aloitti pohdinnan ja sai Tommin vieressään murahtamaan.

"Pyysi meidät tänne ja sitten itse katosi", Tommi sanoi autuaan tietämättömänä yhtään mistään.

Laura seurasi katseellaan kuinka Olli nousi ylös vain istuakseen jälleen alas takaisin Tommin viereen. Miehestä näki, että tämä tahtoi kysyä Lauralta useammankin kysymyksen, mutta Lauran tähden pysyi hiljaa.

Samaan aikaan huoneen ovi avautui ja ensimmäisenä sisään astui Joel, joka näytti käyttäneen kaiken energiansa Joonaksen ja Nikon mukaan saamiseen. Hänen perässään käveli uhmakkaan näköinen Niko, joka muistutti Lauraa lähinnä taaperosta, joka ei ollut saanut tahtoaan lävitse. Laura olisi nauranut, jos tilanne ei olisi muuten ollut hirveä.

Viimeisenä sisään astui Joonas, jonka näkeminen sai Lauran sydämen tippumaan vatsaan. Joonaksen olemus huokui epämukavuutta ja yleensä niin itsevarma ja pelleilevä Joonas oli nyt aivan hiljaa.

Lauran vieressä oleva nojatuoli oli levitetty sängyksi, jossa kaikesta päätellen nukkui Niko. Nyt Niko kävelikin istumaan sille Joonas vanavedessään. Laura kohtasi Joonaksen silmät tämän pujottautuessa istumaan Nikon taakse selkä seinää vasten. Lauran oli pakko kääntää katseensa pois, sillä Joonaksen silmät loistivat pettymystä.

"Meillä on yksi tärkeä juttu mistä meidän täytyy puhua tänään", Joel aloitti.

"Eikö tätä ois voinut tehdä myöhemmin. Mä haluan nukkumaan", Tommi sanoi, mutta Joel torppasi hänet samantien.

"Ei. Tää on nyt elämän ja kuoleman kysymys. Tai ei nyt kukaan ole kuolemassa. Vaikka toisaalta ehkä voiskin, suhde voidaan tappaa. Mutta ei kukaan ole kuolemassa, vaikka..." Joel sanoi jääden kiertämään kehää.

"Joel", Laura sanoi hiljaa.

"Nii joo. Tärkeä asia, se oli mun pointti", Joel sanoi ja käänsi sitten katseensa Lauraan: "haluatko sä puhua vai puhunko mä?"

Laura pohti hetken. Kumpikaan ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta.

"Mä voin itse sanoa, jos lupaatte, että ette sano mitään ennen kuin mä annan luvan", Laura sanoi vältellen muiden katseita.

Saatuaan hiljaista myöntyvää mutinaa, Laura aloitti ensin kertomalla Karrista, joka oli lähettänyt kuvan. Hän kertoi kuvan tilanteesta - mutta kaunisteli hiukan suudelman intohimoisuutta. Hän kertoi myös Karrin uhkauksista, kuinka nyt kertomalla asiasta hän voisi vaarantaa koko bändin maineen.

Kun Laura oli valmis, huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Oli kuin jokainen heistä olisi tarvinnut aikaa hahmottaakseen mitä Laura sanoi. Osa - Aleksi ja Tommi lähinnä - ei ollut nähnyt missään mitään erikoista. Toinen osa taas oli onnistunut hautautumaan tilanteen alle liiankin tehokkaasti.

KEIKKAKITARISTI // Blind ChannelDonde viven las historias. Descúbrelo ahora