KEIKKAKITARISTI // Blind Channel

Osa 9 - rakkautta

Sinä päivänä Laura oli herännyt paljon aikaisemmin kuin hänen olisi täytynyt. Ensimmäisen kerran hänen havastuessaan unesta aivot olivat havahtuneet todellisuuteen eivätkä enää olleet suostuneet sammumaan. Tänään koettaisi päivä jota Laura samalla pelkäsi ja odotti - treffit Joonaksen kanssa.

Laura oli venytellyt sängyssä ja koettanut saada vielä unenpäästä kiinni, mutta turhaan. Nyt hän istui keittiönpöydän ääressä tuijotellen katosta roikkuvaa Katria, joka oli meinannut kokea karun kohtalon Lauran unohtaessa kastella tätä. Koti oli vieläkin kolkko, mutta Laura oli oppinut pitämään siitä juuri tuollaisena.

Ajatuksissaan nainen sekoitteli lusikalla puoliksi tyhjentynyttä murokulhoa. Hän ei ollut vieläkään osannut päättää mitä laittaisi päällensä. Sen täytyisi olla jotain mikä korostaisi hänen hyviä puoliaan, mutta samalla tarpeeksi rentoa, ettei hän näyttäisi liian laittautuneelta. Mitä Joonas edes odotti näiltä treffeiltä?

Laura huokaisi ja lappoi suuhunsa loput maidossa pehmenneet murot. Hetken päästä Laura jo seisoi vaatekaappinsa edessä tuijottaen jokaista vaatekappaletta erikseen. Nainen huokaisi ja tarttui turvallisen tuntuiseen kukalliseen paitaan, joka sai hänet tuntemaan olonsa nätiksi.

Kello mateli hitaasti eteenpäin eikä Laura saanut keskityttyä mihinkään tai edes aloitettua mitään puuhaan, kun mielen täytti Joonas ja illan treffit. Lopulta kuitenkin kello tuli niin paljon, että nainen pystyi lähteä kävelemään Joonaksen luo.

Perille päästyään Laura seisoi Joonaksen oven takana ja veti syvään henkeä. Perhoset lentelivät hänen vatsassaan tehden tilanteesta lähes sietämättömän. Hän halusi vain paeta ja olla koskaan koputtamatta oveen. Samalla kuitenkin ei ollut mitään mitä hän halusi enemmän kuin tuntea Joonaksen kädet ympärillä ja huulet huulilla.

Vielä yksi syvä huokaus ja Laura kohotti kätensä ovikellolle.

Ovi avautui pienen tovin jälkeen. Sisältä asunnosta kajasti tunnelmallinen valaistus, joka loi Joonaksen hiuspehkon ympärille halon. Se sai miehen näyttämään vielä sympaattisemmalta.

"Moi Laura", Joonas sanoi hymyillen ja Laura mumisi jotain samankaltaista vastaukseksi.

"Käy sisälle. Ihanaa kun oot täällä", Joonas jatkoi ja herrasmiehen elkein auttoi Lauraa riisumaan takkinsa.

"Kiitos", Laura sanoi ja katsoi tarkemmin ympäriinsä. Joonaksen koti näytti samalta kuin edelliselläkin kerralla, mutta tällä kertaa Joonas oli laittanut ympäriinsä tunnelmaa tuovia valoja.

"Arvon neiti on hyvä ja istuutuu pöydän ääreen. Minä olen valmistanut meille yhteisen illallisen", Joonas sanoi ja sai Lauran nauramaan.

"Idiootti, voit puhua ihan normaalisti."

Joonas nauroi ja ohjasi Lauran istumaan pöydän ääreen, johon hän oli sytyttänyt kynttilöitä palamaan. Pian Laura sai eteensä lautasellisen pastaa ja lasillisen viiniä. Joonas istuutui häntä vastapäätä ja Laura ei voinut olla eksymättä tämän silmiin.

"No maista jo, mä haluan tietää mitä ajattelet siitä pastasta. Se on mun bravuuri", Joonas sanoi rikkoen katsekontaktin.

Laura pyöräytti pastaa haarukkaansa ja varovaisesti laittoi sen suuhunsa. Edellisillä vierailukerroilla jääkaappi oli loistanut tyhjyyttään, joten Laura ei ollut vakuuttunut miehen ruuanlaittotaidoista. Pastan maku kuitenkin yllätti Lauran.

"Oho! Täähän on törkeen hyvää!"

"Miks sä oot noin yllättynyt?" Joonas nauroi ja Laura katsoi häntä suupieli virneessä. "Okei, okei, mun jääkaapin sisältö ei oo tainnut vakuuttaa sua edellisillä kerroilla", Joonas nauroi.