KEIKKAKITARISTI // Blind Channel

Osa 12 - väärinkäsityksiä

Keikkamatkalla kaikki tuntui menevän paremmin kuin hyvin. Laura oli hypännyt junaan Ollin ja Aleksin kanssa ja puolet matkasta oli kulunut luonnollisessa hiljaisuudessa Ollin nukkuessa ja Aleksin upotessa tietokoneensa uumeniin.

Keikkapaikallakin ensimmäiset hetket olivat helppoja, sillä Laura oli pelleillyt Joelin ja Tommin kanssa bäkkärillä. Tommi oli kyseenalaisen huumorin mestari ja oli saanut muut nauramaan typerillä jutuillaan. Joel sen sijaan oli kuvannut vähintään neljätoista eri versiota Instagram-videostaan ja siirtynyt sen jälkeen intoilemaan statistiikasta.

Nikon ja Joonaksen saapuessa koko bändi oli siirtynyt soundcheckiin lavalle ja Lauran ei vieläkään täytynyt täysin kohdata Joonasta. Eikä Laura sen koommin halunnut kohdata Nikoakaa, sillä tuo aina näki Laurasta milloin oli vaikeaa.

Muutama hetki ennen keikkaa he seisoivat lavan takana ja Laura yritti tsempata itseään antamaan parhaimman suorituksen lavalla. Ajatukset kuitenkin pyörivät Karrissa ja kuinka saada hoidettua asia niin, ettei tämä ehtisi vahingoittaa poikien uraa millään.

Pian Laura tunsi leuan olallaan ja kädet ympärillään.

"Mikäs nainen se täällä... ainiin minun naiseni", Joonas sanoi ja hänen silmänsä tuikkivat kilpaa lavan lamppujen kanssa.

"Joo sun naises", Laura naurahti ja kääntyi halaamaan Joonasta. "Mä meen vielä käymään... tuolla", Laura sanoi ja lähti harppomaan pois Joonaksen luota ennen kuin tämä sai suunvuoroa.

Keikka meni omassa euforiassaan juuri niin kuin sen kuuluikin ja Laura kerkesi jopa unohtaa Karrin soittaessaan. Joka kerta astuessaan lavalle Laura ymmärsi sen mistä Niko oli kaikki nämä vuodet puhunut - lavalla todella oli aivan ainutlaatuinen tunnelmansa.

Keikan jälkeen he istuivat yhdessä pukuhuoneessa, jonka tehtävä oli toimia takahuoneena artisteille. Joel oli täynnä keikan jälkeistä euforiaa ja hyppi edestakaisin käytävää kompastellen ihmisten jalkoihin. Joelin suu kävi loputtomasti ja Aleksi sekä Tommi naureskelivat tämän jutuille.

Olli tuntui kadonneen johonkin omaa maailmaansa eikä reagoinut mihinkään ympärillä tapahtuvaan. Laurakin istui yksinäisyydessä, sillä jos hän joutuisi kohtaamaan muut, ei hän olisi varma pystyisikö todellisuudessa salaamaan Karrin yhteydenoton.

Joonas ja Niko taas juttelivat keskenään Joonas lähes Nikon sylissä. Lauraa nauratti miehen tarve läheisyyteen, mutta samalla nainen oli huolestunut siitä kuinka he supisivat keskenään. Se nosti Lauran niskavillat pystyyn ja sai tämän huolestumaan.

Tunne kävi toteen, kun Joonas ja Niko nousivat ylös ja istuutuivat toinen Lauran toiselle puolelle ja toinen toiselle.

"Miten menee?" Joonas kysyi ja kietoi kätensä Lauran harteiden ympärille. Laura värähti miehen kosketuksesta.

"Hyvin, kuin?" Laura vastasi katsomatta Joonakseen.

"Näytät jotenkin poissaolevalta", nyt Niko sanoi.

"Keikka oli niin intensiivinen, että tarvii vähän aikaa hengittää."

Joonas tarttui Lauraa leuasta ja kevyesti käänsi tämän kasvot kohtaamaan omansa. Joonas asetti hellän suudelman Lauran huulille. Suudelma oli kevyt eikä Laura älynnyt vastata siihen takaisin.

"Olit etäinen jo ennen keikkaa", Joonas sanoi ja häivähdys pettymystä loisti miehen kasvoilta.
"Sori... kaverilla on vaikeita asioita elämässä ja jäin pohtimaan niitä", Laura sanoi. Ei se täysin valhe ollut. Karri ei ehkä ollut hänen kaverinsa, mutta ainakin jutut elämässä olivat vaikeita.

"Mutta etkö sä ollut yksin eilen?" Niko kysyi. Se sai Joonaksen nostamaan kulmiaan.

"Mä luulin, että olit kaverilla", Joonas sanoi ja hetken Laura halusi lyödä itseään. Valehteleminen ei koskaan kannattanut.