Läheisyyden kaipuu || BLIND CHANNEL ONE SHOTS ||

1. Tarina: Mä en anna sun pudota [1/2]

Varoitukset: Itsetuhoisuus, viiltelyyn liittyvät ajatukset ja syömättömyys
Pituus: 2 lukua
Sanoja tässä luvussa: noin 845

Aihe: Joel x Niko fanfiction

---

Niko

Kylmä syystuuli kulki lävitseni jäädyttäen jokaisen luuni sisälläni. Sormistani oli jo aikoja sitten kadonnut tunto ja olin läpimärkä. Syysmyrsky oli yllättänyt koko pääkaupunkiseudun ja se ei ollut lähtemässä vähään aikaan.

Istuin tutun sillan kaiteella ja katselin horisonttiin. Sade piiskasi kaikkea mihin kosketti ja puut taistelivat tuulta vastaan yrittäessään pysyä pystyssä.

"Ei tänään.." Heikko ääni kertoi minulle. "Niinh.. ei ainakaan vielä tänään." Toistin itselleni ja laskeuduin sillankaiteelta takaisin tienpäälle. Suoristin istumisen takia rypistynytta takkiani ja otin puhelimeni sen taskusta.

Katsoin puhelimeni näyttöä joka täyttyi heti pisaroista. "1:34" Olin ollut ulkona melkein 2 tuntia. Jos nyt lähtisin kotiin ehtisin vielä hyvin ennen kahta kämpälleni nukkumaan. Suljin puhelimeni. Ei viestejä keneltäkään. Ei edes Joelilta. Yleensä hän on pistänyt minulle edes jotain joka päivä, mutta tänään hän oli lähtenyt baariin muiden kanssa. Minua ei huvittanut.

Pistin puhelimeni ja samalla täysin jäätyneet käteni takin taskuihin. Ei olisi kiva joutua amputoimaan niitä nyt kun bändi on vielä käynnissä. Pidin käsistäni, vaikka se saattaa monen mielestä kuulostaa oudolta, mutta niin se vain oli. Näillä käsillä tein kaikkea mitä rakastin. Kirjoitin biisehin sanoitukset, soitin pianoa, silitin kissaani Rommia ja suutelin Joelia. Kyllä niinkin oli päässyt käymään vaikkakin se oli keikan aikana ja näin olleen oli vain "Bromancepusu faneja varten".

Siitä keikasta minulla on paljon lämpimiä muistoja. Yksi lapsuuden ystäväni tuli katsomaan keikkaamme, Olli yllätti koko fanikunnan ja jopa meidät laulamalla yhessä kohtaa Tommin kanssa, Joonaksen pelleilyt lavalla ja Joelin ja minun pikku pusu.

Säpsähdin ajatuksistani takaisin todellisuuteen, kun auto ajoi ohitseni ja muistot hävisivät mielestäni. Totuushan oli, että minulla ei mennyt kovin hyvin.

Kaikki alkoi viime keväänä, kun melkein 4 vuotta kestänyt suhteeni katkesi. (Ex-)Tyttöystävälläni ja minulla meni monta vuotta hyvin, mutta hänen vaikea masennus, ahdistus ja paniikki kohtaukset alkoivat syömään minuakin sisältäpäin. Vaikeina päivinä hän aina huusi minulle kuinka en ikinä tue häntä vaikka oikeastihan minä uhrasin liikaakin aikaani hänelle joten kärsin useasti unenpuutteesta ja suuresta stressistä. Lohdutin häntä parhaani mukaan ja varsinkin suhteemme loppu metreillä jätin bändimme työpäiviäkin välistä, jotta voisin olla hänen kanssaan. Lopulta en enään kestänyt.

En tietenkään huutanut tai syyttänyt häntä mistään, kun erosimme. Selitin hänelle kuinka suhteemme oli alkanut syödä minua sisältäpäin niin että en voinut enään jatkaa. Hän pimahti siitä, heitti minut ulos yhteisestä kämpästämme ja melkein satutti Rommiakin.

Noin viikon asuin sitten Joonaksella ennen kuin sain nykyisen kämppäni. Kerroin jätkille erosta parin päivän päästä, kun meillä oli jälleen treenit ja he kaikki olivat tukenani. Kuitenkin pahaolo alkoi vellomaan sisälläni. Aloin saamaan jonkinlaisia itku-ahdistuskohtauksia kotonani ja pakenin pahaaoloa aina ulos. Istuin aina saman sillan kaiteella samalla punniten oliko elämäni enään minkään arvoista. Olin kuitenkin nössö enkä vaikeimpinakaan päivinä voinut tehdä sitä. Ehkä se oli vain ihan hyvä niin. Nössöyden takia en uskaltanut tehdä yhtäkään viiltoa itseeni vaikka kuinka pahaolo olisi ollut.

Elin helvettiä maanpäällä monta kuukautta. Nyt suurin osa surusta on kadonnut ja välillä tuntuu siltä, että olen vain kävelevä kuori tyhjyyttä täynnä. En enään tiedä feikkaanko nauruni ja hymyni vai en. Välillä tuntuu siltä, että en tunne enää mitään. Joskus tämä tyhjyyden tunne säikäyttää.

Onneksi minulla on bändini. He ovat enimmäkseen pitäneet minut vielä täällä. Rakastan heitä liikaa. Varsinkin Joelia. En voisi tehdä sitä heille. Huomasin kesällä tunteeni Joelia kohtaan noin viikko ennen sitä keikkaa, kun Joel pussas mua. Se pikkuinen, harmiton kaveripusu merkitsi minulle paljon sillä se auttoi selvittämään tunteitani ja näin ollen nyt syksyllä olen ihan kusessa häneen.

Joel on kyllä tullu kaapista ulos jo aikoja sitten biseksuaalina. Kaikki tietenkin olivat fine sen kanssa, koska mitä se heidän elämäänsä vaikuttaa jos joku seurustelisi saman sukupuolisen tyypin kanssa. En kyllä usko että Joelilla olisi minua kohtaan tunteita sillä minäkö muka olisin hänen tyyppiään? En kyllä tiedä hänen mies makuaan sillä olen nähnyt hänet vain naisten kanssa joten ehkä minulla on sittenkin pieni mahdollisuus? En kyllä ole itse tehnyt mitään sen eteen. Joel on kyllä ehkä ollut hieman läheisempi kanssani viime kesästä lähtien, mutta minusta tuntuu että ihastumiseni vain yrittää jekuttaa minua.

---

Olin perillä. Avasin vanhan kerrostalon oven avaimellani. Mukavan lämmin ilma tuntui heti kasvoillani ja koko kropassani. Menin hissillä 3. Kerrokseen sillä olin liian laiska ja väsynyt kulkemaan portaita. Hissin ovet aukesi, astuin ulos ja etsin kämppäni avaimen avainnipusta. Olin hetkessä sisällä. Suljin oven hiljaa. Rommi ei tullut minua vastaan joten oletin, että se oli nukkumassa. Riisuin takin ja pistin sen naulakkoon. Heitin kengät jaloistani jonnekkin nurkkaan ja menin heti vessaan. Käteni olivat niin jäässä, että niitä oli pakko viruttaa hetken lämpimän veden alla.

Käsiani pisteli, kun ne alkoivat vihdoinkin lämpenemään. Suljin hanan ja kuivasin käteni pyyhkeeseen. Rommi oli herännyt ja tuli uteliaana katsomaan mitä puuhailen vessassa. Kyykistyin sen luo ja nostin syliini. Kävelin kissa sylissäni makkariin ja istahdin sängylleni. Jäin rapsuttamaan Rommia hetkeksi siihen. Oli hiirenhiljaista. Oloni oli tyhjä, mutta kissan kehräys tuntui silti rauhoittavan. Vatsani kurnahti. En ollut syönyt taaskaan pitkään aikaan mitään. Pahatapa oli jäänyt viime keväältä. En kuitenkaan jaksanut enään liikkua joten päätin syödä vasta aamulla. Töitä pitäisi tehdä taas huomenna. Toivottavasti pojat eivät juoneet liikaa tänään sillä muuten huomisesta ei tulisi mitään.

Siirsin Rommin sylistäni sängyn toiselle laidalle ja kääriydyin peiton alle. Suljin silmäni. Tunsin hetken kuluttua kuinka kissani siirtyi ihan viereeni nukkumaan. Tässä oli hyvä olla. Hetken kuluttua nukahdin.

---

Päätin sit alottaa tälläsen Bc one shots kirjan ku motivaatio pitkien tarinoiden kirjoittamisesta haluaa kadota ja mulla on ihan liikaa tällaisia lyhyita tarinoita mun päässä joista ei voisi kirjoittaa omia kirjoja :"D

Tuun sit luultavasti tekemään niin että kirjotan koko tarinan kaikki mahdolliset luvut ensin ennen kuin julkaisen sen ja julkaisen kaikki osat sit 1 - 2 päivän sisällä.

En nyt tällä hetkellä ota ehdotuksia vastaan mut voi olla et jossain vaiheessa te saatte ehdottaa tarinoita joita voisin kirjoittaa tänne.

Jos on jotain kysyttävää tähän kirjaan tai mihin tahansa liittyen niin vastaan mielelläni kaikkeen!

Love you all🖤

- Bissenpalvoja