Läheisyyden kaipuu || BLIND CHANNEL ONE SHOTS ||

10. Tarina: Tunteet ja ajatukset

Joel x Niko

Joel

Naputan kynällä sylissäni olevaa vihkoa turhautuneena. Tuhahdan ääneen ja nostan katseeni vihkosta Nikoon, joka istuu vierelläni studion lattialla. Hymystä päätellen hänellä näyttää menevän paremmin kuin minulla. Noh, olihan hän meidän bändin lyrical mastermind niin ei ihme, että sanoitusten keksiminen uusiin biiseihin sujui hänellä milteimpä aina.

Käänsin katseeni takaisin mitättömän vihkoni sivuun, johon ei ollut ilmestynyt kuin muutama hassu lause, joista en enää edes pitänyt. Suoraan sanottuna kaikki vitutti. Pääni oli aivan ylikuormittunut kaikesta. Tämä oli jo vaikka miten mones päivä, kun tuntui siltä ettei mikään sujunut. Tuntui hyödyttömältä. Mieleni päällä oli aivan liian monta asiaa, jotka ahdisti. Kaiken lisäksi tuo ylipositiivinen kitaristimme Joonas tuntui olevan vähintään 50 kertaa rasittavampi tänään. Tätä menoa pääni vielä räjähtäisi.

"Ei tästä tuu vittu yhtään mitään!" Huudahdin turhautuneena samalla kun heittäydyin selälleni istuma-asennosta ylidramaattisesti.

"Oi voi onko meidän Joelilla huono päivä?"

Voi luoja....

Suljin silmäni siinä toivossa, että Joonas vain katoaisi. En todellakaan jaksaisi mitään vittuilua nyt.

"Come on Joonas pitäisit sen turpas kiinni nyt."

Avasin silmäni saman tien ja nostin päätäni hieman lattialta nähdäkseni paremmin. Niko tuijotti tuimasti Joonasta, joka näytti ehkä jopa hieman säikähtäneeltä. 

"Onko sulla ymmärryksessä vikaa vai mikä on ku et vaan ikinä tajua milloin toisella on oikeesti huono päivä?" Niko jatkoi yllättävän ärsyyntyneen kuuloisena.

Katsoin Nikoa hieman ihmeissäni. Hän ei juurikaan ikinä suuttunut jollekin noin paljon pelkästä vittuilusta. Eihän Joonas edes ollut vittuillut hänelle paljoakaan.

Joonas raapi niskaansa ja kääntyi sitten minuun päin.

"..Sori Joel.. Mä en oikein aatellu.." Hän sopersi selvästi pahoillaan. Nyökkäsin hyväksyvästi.

Kukaan ei sanonut mitään enää sen jälkeen. Hiljaisuus tuntui hieman oudolta, mutta sitten Joonas liikahti. Nousin istumaan lattialta takaisin risti-istuntaan samalla katsoen sivusilmällä kun tuo kitaristimme kaivo röökiaskin nahkatakkinsa taskusta ja paineli ulos studion ovesta.

".. kiitos" Huokaisin puoliksi, kun kehoni rentoutui hieman. Niko oli pelastanut minut Joonakselta.

Niko käänsi katseensa minuun ja hymähti pienesti. "Noh eipä sen vittuilua kukaan ois jaksanut enempää."

"Mhhh." Vastasin.

"Muuten nyt ku täällä ei oo muita niin haluutko sää puhua? Sulla ei oo selvästi menny mitenkään parhaiten nyt viime aikoina." Niko yhtäkkiä kysyi. Epäröin hetken mitä vastaisin tai miten edes selittäisin asian, mutta huokaisin sitten ääneen.

"Mulla on ollu vaan ihan liikaa asioita mielen päällä viime aikoina.. Kaikki tuntuu vaan ahistavan enkä mä tiiä mitä tekisin et saisin selvitettyä mun pään." Kerroin yhteen putkeen. Niko nyökkäsi hiljaa ymmärtäväisesti. Sitten hän nousi ylös ja suoristi paitaansa.

"Haluuksä redbullin?" Hän tokaisi.

"Jooh." Vastasin ja nousin sitten itsekin seisomaan samalla kun Niko hävisi keittiöön.

Suljin sylissä olleen vihon ja pistin sen pöydälle kynän kanssa. Ehkä jossain vaiheessa biisien teosta tulisi vielä jotain. Mutta nyt olisi parasta vain pitää hieman taukoa kaikesta ja selvittää omia ajatuksia kunnolla. Ehkä voisin jäädä huomenna kotiin. Kait muut ymmärtäisivät. Ainakin Niko ymmärtäisi.

"Tossa."

Ajatukseni jäivät kesken, kun Niko ojensi tölkkiä minulle. Otin sen käteeni, mutten jostain syystä kuitenkaan avannut sitä heti vaan silmäni jäivät katselemaan tuota brunettea vieressäni. Kuului pssst ja hänen tölkkinsä oli auki. Katsoin kun hän joi siitä pitään ennen kuin irrotti huulensa tölkin reunasta ja pyyhkäisi suupielensä kuivaksi  kädellään.

Kun hän lukitsi katseensa omaani, jähmetyin totaalisesti. Tämä outo tunne oli tullut jo kuukausien saatossa tutuksi. Miksen sitten osannut edellenkään selittää saatika ymmärtää sitä?

Havahduin Nikon nauruun. "Kyllä sä saat vielä selvitettyä ajatuksesi..kaikki ne." Hän kuiskasi korvaani ja vastoin kaikkia odotuksia painoi suukon poskelleni.

Seisoin edelleenkin paikoillani. Käännyin, jotta voisin vastata Nikolle, joka oli suukon jälkeen kävellyt ohitseni, mutta sitten studion ovi kävi ja tutut äänet kantautuivat sisään.

Niko moikkasi iloisesti Tommia, Ollia ja Joonasta, jotaka tulivat yhtäaikaa sisälle. Hitaasti nostin käteni ja kosketin poskeani, johon Niko oli hetki sitten painanut huulensa sekunniksi.

Katsoin hämmentyneenä tuota pitkähiuksista miestä, joka oli kuin tuo äskeinen olisi ollut arkipäivää hänelle. Se katse ja äänensävy porautui mieleeni. Vaikutti siltä kuin hän tietäisi jotain.

Sitten minulla välähti.

Ei helvetti...

---

Sanoja: noin 623

Sori ku ei oo hetkeen taas tullu mitään. Mun motivaatio (taas vaihteeksi) vaan romahti ihan kaiken suhteen niin kirjottamisesta saatika lukion käymisestä ei oo tullu mitään🖤