Läheisyyden kaipuu || BLIND CHANNEL ONE SHOTS ||

Ihastunut: jatkoa

Noniiin sain vihdoinkin tän jatkon kirjoteltua👀

---
Joel

Muutama viikko avautumisestani Nikolle oli vierähtänyt. En ollut kuitenkaan puhunut asiasta hänelle sen koommin eikä Niko ole onneksi kysellyt asiasta mitään. Se pieni avautuminen hänelle oli kyllä ollut hyvä ajatus, vaikka hetken mielijohteestahan minä alun perin päädyin avaamaan suuni ja paljastamaan, että olen ihastunut Joonakseen. Lukio kaveriini, jonka kanssa olin perustanut bändin.. Aivoni ei voisi huonommin valita tunteilleni kohdetta. Koko hemmetin lukio oli täynnä hyvän näköisiä tyttöjä... ja miksei jätkiäkin, mutta silti en voinut ajatella muuta kuin Joonasta ja kaikkia piirteitä hänessä luonteesta fyysisiin piirteisiin.

Minun pitäisi kyllä kait vielä kiittää uudestaan Nikoa kuuntelemisesta ja auttamisesta. Hänen sanojensa takia olin jo alkanut pikkuhiljaa hyväksymään sen faktan, että saatoin pitää miehistäkin, vaikka Joonakseen ihastuminen tuntui edelleen ainakin osittain ylitsepääsemättömältä asialta. Enhän minä edes tiennyt oliko Joonas itse yhtään miehiin päin.

Pudistin päätäni. Kaikki nämä tunne asiat olivat aina niin saakelin vaikeita!.. Eikö elämä olisi voinut vaan tehdä kaikkea helpommaksi ja pistää minut ihastumaan vaikka mun vierellä istuvaan tyttöön historian kurssilla...tai olla antamatta minulle mitään romanttisia tunteita ketään kohtaan. En edes tiedä osaisinko olla edelleenkään vakavassa suhteessa kenenkään kanssa. Minä olisin vain halunnut rauhassa kurkottaa kohti unelmiani bändissä..

"Mikä ihme sulla kesti?" Joonas heti kysyi, kun palasin -hieman- venähtäneeltä vessareissultani, joka oli oikeasti vain ajatusten selvittelyä varten.

"Sori, porukat soitti niin meni hetki." Heitin pikaisen valheen ilmaan ja nappasin kitaran käteeni.

Joonas nyökkäsi ja alkoi tuumimaan sitten Nikon kanssa jotain yhden tulevan biisin kertosäkeistöstä. Vaikka mieleni oli sekaisin tunteista tällä hetkellä olin iloinen, että bändi asiat ainakin etenivät suunnitellusti, vaikka välillä olikin hieman haasteita milloin missäkin. Bändin perustaminen ja menestyminen oli pitkään ollut suuri unelmani, vaikka monien korvaan se saattoi kuulostaa hullulta ja toivottomalta idealta, mutta minä ainakin halusin yrittää.

---

Kello näytti puolta kolmea yöllä. En saanut taas vaihteeksi nukutuksi, vaikka kasiksi pitäisi mennä lukiolle matikan tunnille.. Minulla oli onneksi lyhyt matikka valittuna, mutta kuka hullu nyt oikeasti halusi niin aikaisin aamulla alkaa vääntämään jotain laskuja ja sisäistämään uutta teoriaa?? En minä ainakaan..

Harhailin somesta toiseen lopulta löytäen itseni whatsapista. Päädyin minun ja Joonaksen keskusteluun, jonka viimeisin viesti oli minun pistämä itkunauru emoji naurahtaessani Joonaksen läpälle. Hymyilin hetken meidän typerille keskusteluille ennen kuin todellisuus muistutti tilanteestani. Joonaksesta oli tullut niin läheinen ystävä minulle. Saatoimme, jonkun mielestä olla ihan kummallinen yhdistelmä sillä luonteemme olivat aika erilaiset. Joonas oli positiivisempaa ja sosiaalisempaa tyyppiä ja minä olin aivan päinvastainen. Ehkä jutun juju olikin siinä, että täydensimme sitten toisiamme, vaikka se kuulosti olevan kuin jostakin teinien rakkausleffasta.. ja taas ajatukseni meni rakkauteen helvetti..

En kestänyt katsoa minun ja Joonaksen keskusteluita enää, joten hyppäsin seuraavaksi sitten minun ja Nikon keskusteluihin. Tarkoituksenani olisi vielä kiittää häntä ja ehkä pyytää apua. En tiedä, mikä hänessä oli niin erilaista, mutta hänelle olin saanut avauduttua tilanteestani, vaikka olimme tunteneet vasta vähän yli puoli vuotta.. ehkä se sitten meni vain niin, että joillekin ihmisille oli helpompaa puhua joistakin asioista kuin toisille, vaikka olisitkin tunteneet heidät kauemmin..

Näpyttelin Nikolle lyhyen viestin, jossa kiitin häntä vielä kerran siitä, että hän kuunteli ajatuksiani silloin pari viikkoa sitten ja, että ilman häntä mielenterveyteni olisi paljon matalammalla. Hänen kiittämisensä oli vähintä mitä pystyin tekemään. Viestin lähettämisen jälkeen suljin puhelimeni, pistin sen laturimeen ja vedin peiton päälleni. Huomenna sitten pitäisi kohdata Joonas taas näiden tunteiden kanssa ja ihmetellä miten helvetissä pääsen niistä eroon..

Vai entä jos olisikin mahdollista, että hänellä olisikin tunteita minua kohtaan..? 

Kerrassaan toivoton ajatus.

---
Vähän lyhyempi luku tällä kertaa, mut tää loppu ainakin omasta mielestä niin nätisti etten halunnut väkisin alkaa vääntää tästä pidempää.

Sanoja noin 530