ANSA

osa 4: Korento

Asser

Erkka
Hyvää 18v synttäriä kamu! Tänään juhlitaan. Mulla on sulle yllätys.

Erkka oli järjestänyt yllätykseksi mulle synttäribileet sen kotona. Poika asui aika paljon yksinään heidän rivitalo kolmiossa, kun sen mutsi vietti aikaa kuntoutuksissa ja asusteli välillä miesystävän luona. Välillä olin sille kateellinen sen omasta rauhasta ja siitä, ettei kukaan vahtinut sen menemisiä ja tulemisia. Mut oli siinä yksin asumisessa ne huonot puolensa kans. Sä olit aina yksin.

Paikalla oli paljon väkeä. Puoliakaan en tuntenut, mut mitäpä väliä sillä, kun tunnelma näytti olevan mitä mainioin.

Erkka oli panostanut. Oli kultaisia ja hopeisia folioilmapalloja, monen kirjavaa serpentiiniä, värivaloja. Jostain se oli hommannut peilipallon kattoon roikkumaan, josta heijastui tanssivia valoläiskiä huoneeseen.

Kannettavalla pyöri biisilista, josta äkkäsin monta omaa suosikki kappaletta ja suuressa lasikulhossa oli vihreää boolia, jossa kellui keltaisia karambolan viipaleita. Oli sipsiä, popparia, pizzaa ja irtokarkkeja. Ihmiset oli tuoneet omat juomat ja myös alkoholia näytti eksyneen jonkun mukana juhliin.

"Sä oot oikeen panostanut", kehaisin katsellen ympärilleni vaikuttuneena.

"Tietenkin, mitä vain sulle", Erkka vastasi ja pukkasi mua kyynärpäällä kylkeen.

Hymyilin tälle "kiitti." Tunsin huojennusta. Vaikutti siltä, ettei mun kaapista tulo ollut loppupeleissä paljoa vaikuttanut meidän ystävyyteen.

Erkka sekoitti meille juomat. Se kaatoi boolia laseihin ja terästi juomaa kirkkaalla nesteellä. Poika ojensi mukin mulle ja kohotti omaansa vinosti hymyillen "Paljon onnea Asser."

----

Ilta oli kohta vaihtumassa yöksi.Tunsin hilpeän humalan keinuttavan mua kehossani ja Erkka näytti olevan yhtä hyvissä kuoseissa. Hän oli tuonut mut pihalle ja nauratti mua jutuillaan. Musiikin jumputus kaikui pihamaalle.

"Kiitti juhlista. Oot nähnyt paljon vaivaa. Se sun kehittämä tietokilpailu juomapeli oli hulvaton. Miten keksitkin niitä kysymyksiä?", sanoin ja keinuin kannoillani.

"No joo, ei se kovin vaikeeta ollut ku käytti nettiä", Erkka vähätteli.

Erkka katseli mua hiljaa pieni vino hymy huulilla. Vaalea sävy sen tukassa hohti pihalamppujen valossa.

"Tiedoista muuten, tiesiks sitä faktaa päiväkorennoista, et ne saa elää vaan päivän tai kaks", hän sanoi ja otti askeleen lähemmäksi mua.

"Yks korento laji elää vain minuutteja aikuistumisen jälkeen. Siinä ajassa sen pitää löytää kumppani...", Erkka kertoi ja astui mua vielä lähemmäs "...ja sen jälkeen paritella ja munia. Siinä sen elämä", poika selitti ja pysähtyi mun eteen katsoen mua pää kallellaan. "Mieti mikä mitätön aika löytää se kumppani, jonka kanssa tehdä tää kaikki."

Mä kuuntelin pojan puheita. En tiennyt miks se mulle tätä kertoi korennoista, mikä fiksaatio sillä oli niihin, mut kuuntelin lumoutuneena sen ääntä.

Erkan katse liikkui mun kasvoilla. Hän nosti kätensä ja silitti mun poskea siirtyen hipaisemaan sormillaan mun huulia.

"Mut onneks meille ihmisille on suotu runsaasti aikaa löytää se oikee kumppani", hän lisäsi, sen sormien tutkiessa mun kasvon piirteitä.

"Erkka, mitä sä teet?", kysyin hiljaa. Pojan kosketus oli miltei lamaannuttaa mut. Se oli niin lähellä, että saatoin tuntea sen tuoksun.

"Assu... mä en tee mitään."

Sitten, mun pettymykseksi, Erkka erkani musta, työnsi mut pois luotaan ja katsoi mua kulmiensa alta.

"Asser."

"J-joo."

"Mä en tykkää susta."

Sanat viilsivät kuin puukko. Kurtistin kulmiani ja otin askeleen pojasta kauemmas. "Täh?"

"Mä toivoisin, että pystyisit kaukana musta ton sun pienen likaisen mielesi kanssa", Erkka sanoi mulle ihan vieraalla äänellä.

Mun onnen hetki oli kestänyt vain hennon korennon elämän verran.

Mä en osannut sanoa mitään. Mä en käsittänyt ollenkaan, miten Erkka saattoi sanoa mulle noin. Ihan yhtäkkiä, äskeisen hetken jälkeen.

Kuului risahdus. Säpsähdin ja vilkuilin pelokkaana ympärilleni. Erkka vilkaisi myös olkansa yli. Talon kulmalta, puun rungon takaa ja autotallin luota ilmestyi tummat hahmot. Katsoin varuillani, kun hamot yksitellen kävelivät Erkan taakse. Anssi, Lukas ja Tuomo; Erkan uskolliset seuralaiset.

Erkka vain katsoi mua kylmästi leuka pystyssä, kädet housujen taskuissa.

"Kuuliksä? Painu nyt vittuun siitä homopoika. Sun kaltaisia ei tänne kaivata", Tuomo sanoi Erkan takana.

Se oli kuin isku vatsaan. Kyyneleet kohosivat silmiini, kun katsoin Erkkaa. Se oli kertonut muille mun salaisuuden. Edessäni seisoi ihan vieras ihminen. Ulkomuoto tuttu, mutta sisältä vieras.

"Mitä, alaks pillittää taas niin kuin silloin siellä kuopassa. Vittu sentään Asser, ala vetää nyt siitä, oikeesti", Erkka puhui ilkellä äänellä. Poika joukko tyrskähti Erkan sanoja.

Otin pari askelta taaksepäin, kunnes käännyin ja rupesin juoksemaan. Miksi Erkka oli noin ilkeä ja julma? Se tiesi kyllä miten herkkä olin. Se tunsi mut parhaiten. Mä en käsittänyt yhtään.

Juoksin Erkan talolta kotia kohti. Kotitalo oli pimeänä. Porukat nukkui jo. Tietenkin, olihan kello jo lähemmäs yksi. Heittäydyin sängylle ja hautasin kasvot tyynyyn. Kastelin tyynyn kyynelilläni.