ANSA

osa 6: Auttava käsi

Erkka

Opettaja pyysi mua tunnin jälkeen juttelemaan kanssaan. Se halusi tietää mitä mulle kuuluu ja tietty kyseli mun kasvojen ruhjeista, mistä ne oli tullut ja niin edelleen.

En mä sille ruvennut mitään sen kummempia avaamaan. Mun asiahan se loppujen lopuksi oli. Onneks meidän maikka oli rento ja tajusi ottaa iisisti. Se vaan sanoi, et voisin tulla juttelemaan, kun siltä tuntui ja kokisin sille tarvetta.

Lähdin kotiin ruokailun jälkeen. Mun päätä särki ja kaipasin mun sänkyä. Kaipasin buranaa. Kaipasin kahvia. Kaipasin seksiä. Kaipasin Asseria.

Olin mokannut mun synttäripäivänä. Tai oikeestaan jo sitä ennen, tarkemmin pari vuotta sitten.

Mun mutsilla oli niinä aikoina todettu kasvain keuhkoissa. Samoihin aikoihin mun isosisko oli saanut keskenmenon. Olin aika paskana ja maassa tuolloin. Mutsi ja mä oltiin todella läheisiä, joten sen sairastuminen oli mulle tosi kova isku. Olin aina tykännyt lapsista, joten siskon raskaus uutinen oli ollut ihan huippua ja olin jo ehtinyt haaveilla enon roolista, kunnes musertava uutinen tuli.

Asser oli ollut paljon mun kanssa. Kuunnellut, lohduttanut, nukkunut mun luona öitä, ettei mun tarvinnut olla yksin. Mutta vaikka välillä tuntui jo paremmalta, mun mieliala palasi aina kuoppiinsa.

Tutustuin Lukakseen jossain bileissä ja kun kännissä avauduin sille mun tilanteesta, se tarjosi auttavan kätensä pillerin muodossa. Vedin tabletin sen kummempia ajattelematta ja puolen tunnin päästä olin ihan uusissa tiloissa. Ongelmat tuntui pienemmiltä, rakkauden tunne ja harmonia valtasi mut. Lukas oli huippu, pelastava enkeli ja halailin poikaa illan aikana useampaan otteeseen ja ylistin tätä maasta taivaaseen.

Lukas tutustutti mut myöhemmin Anssiin ja Tuomoon ja näiltä sain hankittua pillereitä itselleni hyvään hintaan. Vittu, hyvä hinta olis ollut jättää kokonaan ostamatta ja ylipäätänsä ottamatta.
Jäin nimittäin koukkuun siihen hyvän olon tunteeseen. Pahin ongelma alkoi olla morkkikset, jotka seurasivat seuraavana päivänä. Oli hetki kivaa ja sitten elämä oli taas yhtä vitutusta.

Sitten tuli esille raha ja velat. Lukas, Anssi ja Tuomo alkoi hengata mun kanssa. En mä niiden kaveri periaatteessa ollut, vaikka oli meillä hauskaakin ja välillä tunsin veljellistä yhteyttä niiden kanssa. Mut sit muistin, et pääasiassa ne vaan piti huolen, et raha vaihtoi omistajaa oikeaan aikaan ja jos mitään ei kuulunut, ne muistutti siitä. Ihan kuin lapsen vahteja, mitä hittoa.

Ne siis käytti myös itse ja teki töitä, jollekin ylemmälle taholle, jota en tuntenut.

Mutsi oli onneksi paranemaan päin ja sisko oli nyt uudelleen raskaana.

Nyt olin onneksi päässyt pahimmista yli, mut velat seurasi mua vieläkin.

Ja mitä siihen mokaamiseen tuli, menin eilen vetämään taas nappulan. Ja sain myös muut ottamaan mun kanssa. Että mä olin vitun tyhmä!

En muista keneltä ne nappulat sain, mut ilmeisesti se oli joku eri diileri, koska sain tuntea nahoissani sen, kun menin ostamaan kilpailijalta. Siitä siis mustelmat mun naamassa.

Ja sitten Asser. Se on ihastunut muhun... Tai oli, mistä mä sitä enää tiesin. Tilanne oli muuttunut meidän välillä. Salaa kuitenkin toivoin, että poika vielä tykkäisi musta, koska...

Niin, mähän en ollut kertonut tätä kenellekään. Kukaan ei tiennyt, että olin kiinnostunut myös pojista. Tai no, tällä hetkellä vaan pojasta. Yhdestä pojasta, joka saattoi hyvinkin tällä hetkellä inhota mua.

Kun Asser kertoi mulle olevansa ihastunut muhun, en osannut ottaa sitä uutista mitenkään vastaan. Olin ihan äimänä, et miten sellainen onni oli kohdannut mua. Että kaikista maailman ihmisistä, mun paras, rakkain kaveri oli ihastunut muhun. Ja Asser uskalsi lopulta kertoa sen mulle. Mäkin yritin, mut Asser uskoi lujasti mun olevan hetero, eikä oikein tahtonut kuunnella mua.

Ja nyt tää tilanne oli eskaloitunut siihen tilanteeseen, etten tiennyt miten olisin voinut tunteeni hänelle edes kertoa sillä tavalla, ettei siitä olisi koitunut ongelmia.