ANSA

osa 10: Mä haluun selittää

Asser

Päivät, viikot ja kuukaudet seurasivat toisiaan. Samanlaisina, turhauttavina.

Näin Erkkaa enää harvoin koulussa.
Yhtenä päivänä kuitenkin huhtikuussa törmäsin siihen koulun ulko-ovilla. Tömähdin vasten poikaa.

"Sori sori sori", hoin ja astuin sivuun.

Vilkaisin Erkkaan ja silmäni laajenivat. Tartuin toista kädestä ja vedin sivummalle.

"Erkka, mitä ihmettä?", kysyin. Pojan silmä oli musta ja huuli haljennut.

"Tapahtu kaikenlaista. Ei tässä mitään", Erkka sanoi vältellen mun katsetta.

"Ei mitään?! Sut on hakattu. Tässä ei oo enää mitään järkeä. Mitä helvettiä oikein tapahtuu?", sihahdin.

Erkka huokaisi.

"Assu, nähdäänkö tänään koulun jälkeen? Mä haluun selittää."

----

Koulu loppui. Kävelin kioskille, missä olimme sopineet tapaavamme. Ostimme kahvit ja kävelimme vaitonaisina puiston penkille.

Siemailimme kahvia hiljaisuudessa.

Vilkaisin sivusilmällä Erkkaa, joka hieroi silmäkulmaansa.

"Onks kipee?", kysyin häneltä katsellen kiireisiä ohikulkijoita.

"Vähän joo", Erkka vastasi.

"Haluutko nyt kertoo mitä on meneillään?", pyysin vilkaisten toista.

Erkka raaputti pahvimukin reunaa kynnellään ja oli hetken hiljaa.

"Muistatko, kun synttäreillä sanoin tekeväni mitä vaan sun vuokses?"

"Joo kyl mä muistan", vastasin.

"Mä oikeesti tarkoitin sitä. Kaikki tää mun käytös, on ollut vain tarkoituksena suojella sua."

Siirsin katseeni Erkkaan, joka vilkaisi mua takaisin.

"Suojella mua... miltä?", kysyin sangen ihmeissäni.

Erkka veti henkeä ja näytti kokoavan ajatuksiaan.

"Kun mun mutsi sairastui ja siskolla tapahtui se mitä tapahtu, olin aika maassa. Muistat varmaan?"

Nyökkäsin.

"Näihin aikoihin tutustuin myös Lukakseen ja se sanoi tietävänsä, mistä saisin apua mun paskaan oloon. Lukaksen kautta tutustuin Tuomoon ja Anssiin. Ja he tutustutti mut tähän helvetin kamaan, mikä on koko tämän jutun alku ja juuri.
Se oli ihmeellistä, miten kaman ansiosta mieli keveni ja jaksoin paremmin sen vaikutuksesta. Tietenkin homma lähti vähän lapasesta ja nyt ne vaatii multa velkoja takaisin. Sellaisia rahoja mulla ei tietenkään ole."

"Eli sä olit aineissa, kun näin sut sun synttäri iltana?", kysyin.

Erkka nyökkäsi.

"Ja kun oon nähnyt sut mustelmilla?"

"Ne on muistutellut veloista", Erkka vastasi.

"Ja kun ne hakkasi mut?"

Erkka näpräsi korvakoruaan. "Kun kajotaan velallisen läheisiin, se on jo astetta kovempi muistutus."

Hieraisin käsilläni kasvojani. En olisi uskonut kuulevani tälläistä tai kokevani itse vastaavaa omassa elämässäni. Olin lähinnä törmännyt tällaiseen vain elokuvissa.

"Asser, mä haluun selittää mun käytöstä sulle", Erkka sanoi.

"Kun tajusin miten paljon veloissa olin toimittajalle, ja ne oli ekan kerran hakanneet mut, tajusin, että ennen kuin pystyn maksamaan heille, he saattaa kajota mun läheisiin.
Ajattelin, jos käyttäytyisin sua kohtaan paskamaisesti ja kylmästi, ne ajattelisi, ettei oltaisi läheisiä enää. Pysyisit musta kaukana ja näin voisin suojella sua mun ongelmilta. Kun sanoin sulle sun synttäri iltana mun pihalla, etten tykkää susta, sen oli tarkoitus karkottaa sut mun luota. Mut luojan tähden, ihan oikeesti, mä en tarkoita sitä, en todellakaan. Mulla on ollut ihan helvetin ikävä sua."

"Ja mulla sua", sanoin ja sitten ravistin päätäni. "Mihin sä ootkaan itsesi pistänyt? Miten mä en oo huomannut ennen?"

"Aika usein käytin niinä viikonloppuina, kun et ollut messissä. Kun sulla oli niitä peli-iltoja livessä. Mua hävetti, niin en halunnut sun tietävän", Erkka sanoi.

Olin hetken hiljaa ja istuin paikallani. Sitten laskin pahvimukin viereeni, käännyin Erkkaa kohti ja kiedoin käteni pojan ympärille. Erkka oli hetken paikallaan, aivan kuin ei olisi uskonut mun halaavan sitä, mutta lopulta vastasi mun halaukseen.

"Mä oon niin pahoillani", Erkka sanoi mun korvan vieressä. "Anteeks Asser."

"Mäkin oon pahoillani", sanoin.

Purin huultani ja mietin. Mä halusin auttaa Erkkaa. Mutta miten?