ANSA

osa 9: Kilometrin mittainen vitutus

Erkka

Makasin sängyssä. Milla mun seurana. Tyttö suuteli mun huulia. Annoin sen tehdä niin. Milla oli ihan vetävän näköinen mimmi. Se ei ollut mikään kokematon muija, ei nyt ihan kiertopalkinto, mutta kuitenkin. Tavoiteltu tyttö, ja nyt se halusi mua. Ja mä sitä... Vai halusinko?

Asserin hylkäämiseksi joutuminen otti koville. Mä olin odottanut päivältä vähän toisenlaista loppua. Läheisyyttä, lämpöä, mut sain vain kylmää vettä niskaan.

Sain sitten idean hakea sitä lämpöä jostain muualta. Siispä hakeuduin Millan seuraan ja lähdin myöhemmin sen mukana sen luo. Joten tässä sitä oltiin.

Milla kiipesi mun päälle hajareisin ja tartuin tyttöä farkkujen peittämään takamukseen. Tyttö suuteli mun huulia innokkaasti ja yritin pysyä toisen perässä.

"Vitsi sä oot kuuma", tyttö kujersi ja siirtyi suutelemaan mua kaulaan.

Hymähdin ja suljin silmäni. Jos suljen silmät voisinko kuvitella... Jostain syystä mun oli tosi vaikea pysyä mukana ja keskittyä. Meiltä puuttui yhteys, sillä mun ajatukset harhaili jatkuvasti illan tapahtumiin.

"Päässyt susta yli, päässyt susta yli", kaikui Asserin sanat mun päässä.

Asser oli päässyt musta yli. Niin se oli sanonut. Mä en voinut uskoa, että kun viimein olin uskaltanut kertoa sille mun tunteistani, se oli tyrmännyt mut. Ei, en mä niin ollut halunnut tilanteen menevän.

Mutta ymmärsin myös häntä. Asser oli saanut niin paljon paskaa niskaansa multa ja mun kavereilta, että en yhtään ihmettele, jos mun seura ei nyt houkuttanut.

Mutta kai mä voisin korjata tilanteen jotenkin? Mun täytyi.

Tunsin kuinka millan kädet etsiytyi mun vyön soljelle. Tajusin, että mun oli pakko pistää stoppi touhulle. Mitä mä olin oikein ajatellut?

"Wou, Milla, lopeta", sanoin ja tartuin tyttöä ranteista.

Milla katsoi mua kysyvänä suurin silmin.

"Mitä nyt, teinkö mä jotain väärin?"

"E-ei, mä vaan ... Mä en nyt pysty tähän", sanoin.

"Miten niin et pysty? Luoja, ethän sä neitsyt oo?", tyttö kysyi.

"Mitä, en!"

"No mitä sitten?", Milla kysyi ja siirtyi pois mun päältä.

"En vaan pysty. Ei oo fiilistä, sori", kerroin ja nousin istumaan sängylle.

"Itse sä tulit ehdottelemaan mulle ja nyt et muka pysty? Ku ei oo fiilistä. Mitä hittoa Erkka?", Milla sanoi harmia äänessään ja risti kätensä rinnalle.

"Tiiän, sori". En ilmeisesti osannut enää muuta sanaa kuin "sori".

"Onks sulla joku toinen?", Milla tiuskaisi.

"On... tai siis ei... tarkoitan... mitä väliä sillä edes on? Ei me olla yhdessä", sanoin.

"On vai ei?", Milla intti.

"On."

"Mitä hittoa, kuka?!", tyttö huudahti.

"No ei oo sun asias. Mun pitää nyt mennä", sanoin. Mua alkoi jo pikkuhiljaa ärsyttämään.

Milla katsoi mua suu viivana, kun nostin hupparin maasta ja suuntasin ovelle.

"Missaat paljon, jos nyt meet. Voisin antaa sulle unohtumattoman illan", Milla vielä yritti purren pikkurillin kynttään viekoittelevasti.

Vilkaisin tyttöä vuoteella. "Hyvää yötä Milla", toivotin ja suljin oven perässäni. Kuulin tyynyn paukahtavan vasten ovea.

----

Seuraavana päivänä istuimme välkällä koulun röökipaikalla. Itse en juurikaan polttanut, mutta tänään hengailin kavereiden seurana ja vedin röökiä posket lommolla. Mua ärsytti tänään mun elämä.

Jotenkin olin naiivina kuvitellut, että esiintymisen jälkeen elelisin jossain pumpuleissa onnellisena Asserin kanssa. Että Asser heittäytyisi kaulaani tunnustettuani tunteeni hänelle.

Mutta tässä mä olin niin kuin aina ennenkin ja päivät eteni samaan mallin. Asser piti etäisyyttä, Milla nyt oli entistä takertuvampi ja lisänä mulla oli vain kilometrin mittainen vitutus otsassani.

"Ihan oikeesti. Äijä ois saanut Millalta, mut jätkä lähti menee. Mitä helvettiä Erkka?", Tuomo päivitteli.

"No siinä tuli vähän kaikkee", mutisin.

"Mitä, tuliko ramppi kuume vai eikö oikeen lähtenyt nousuun?", Tuomo virnisteli.

Käänsin katseeni hitaasti poikaan silmät viiruina.

"Mitä vittua, no ei tullut ja hyvin toimii, kiitos vaan."

"No mitä sitte?", Tuomo kysyi ja veti sauhut röökistään.

"Ihan oikeesti, täytyykö äijän tietää kaikki? Anna muiden elää välillä rauhassa, saatana", suutahdin.

Tuomo oli just tuommoinen. Sen piti saada tietää kaikki. Saakelin ärsyttävä piirre välillä.

Käänsin katseeni ärsyyntyneenä ja näin Asserin lähtevän koulusta. Poika kuunteli taas tuttuun tapaan kuulokkeilla musiikkia. Annoin katseeni seilata pojassa. Vitsit Assu, jos vaan tietäisit, miten paljon haluaisin sua. Kyllä vaan lähtisi nousuun ihan huolella, ei olis ongelmaa.

"Mitä vittua äijä ragee?", kuulin Anssin sanovan ja repeydyin mun kiehtovista haavekuvista todellisuuteen. Käänsin katseeni vastahakoisesti takaisin kolmikkoon.

"Vituttaa vaan tollanen utelu. Eikö ihmisillä saa olla mitään yksityisyyttä?", vastasin.

"No sori, mut kyl sä tiedät", Tuomas sanoi ja katsoi mua merkitsevästi.

Tuhahdin.

"Mut, ihmetytti vaan. Milla kuitenkin kyseessä, niin oisin ajatellut, et jätkä antais mennä", Tuomas jatkoi ja puhalsi savut ilmaan.

Huokaisin. "Ja tää on kans yks. Tyypit vauhkoo kuola valuen jostain Millasta, joka on ihan samasta muotista valettu kuin ne muutkin sen laumalaiset. Vittu saatana!", vuodatin ja lähdin kävelemään pois päin heittäen tupakan tumpin menemään.

Mua otti päähän ihan sumeesti.

Mä olin helvetin kyllästynyt tähän kaikkeen. Salailuun, pelkäämiseen ja tähän ainaiseen vitutukseen.

Mä halusin mun entisen elämän takaisin. Mä halusin Asserin takaisin.