ANSA

osa 7: Terveisiä pomolta

Asser

Elettiin jo joulukuuta ja keskiviikkoa. Koulua oli tältä päivältä jäljellä vielä pari tuntia. Olin onnistunut välttämään tuntemani ihmiset, eli olin saanut olla mukavasti omissa oloissani.

Välitunti oli päättynyt ja oli aika siirtyä sisälle. Yllättäen tunsin, kuinka joku nappasi mua olkapäästä kiinni ja veti syrjemmälle koulun taakse.

"Mitä vittua nyt taas", älähdin, kun näin tutun huppupäisen kolmikon edessäni. "Ettekö te vois antaa mun vaan olla?"

"Sinuna olisin hiljaa", Lukas sanoi.

"Tai mitä?", kysyin.

"Kuulit kyllä hintti."

Yritin katsoa kolmikkoa uhmakkaasti, mutta pelko hiipi selkäpiitä pitkin. Mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Tuomo astui lähemmäs mua ja mä peräännyin kunnes seinä tuli vastaan. Tää katsoi mua pelottava virne naamallaan ja kumartui lähelle. "Meillä on terveisiä meidän pomolta."
Sitten hän vetäytyi kauemmas ja ennen kuin ehdin reagoida, tunsin kovan iskun nenääni vasten.

Taivuin kaksin kerroin nenääni pitäen ja lyyhistyin polvilleni hankeen. Parahdin kipua: "VITTU!"

Katsoin syrjäkarein vedet silmissä, kuinka Tuomo vielä kumartui mun lähelle. "Käske sitä maksamaan, hintti", hän sanoi ja sylkäisi mun viereen.

"Hei!", kuului jostain kauempaa huuto.

Kyyristelin maassa käsi nenän edessä peläten uutta iskua, kunnes kuulin helpotuksekseni kolmikon juoksevan pois paikalta.

Tunsin nenäni jomottavan, haistoin rautaisen veren ja maistoin saman suussani. Mua itketti, mutta sain pidettyä kyyneleet silmissä, vaikka niitä kirvelikin. Kukaan ei ollut ennen lyönyt mua.

"Mitä sulle on sattunut?!", tytön ääni huusi. Käännähdin ja näin Alman kiiruhtavan luokseni.

"Herranjumala, Asser, olitko tappelussa? Löikö joku sua? Kuka se oli? Mä en ymmärrä miten kukaan voi tehdä tällästä."

"Alma rauhoitu. Mä en voi ajatella ku sä puhut niin paljon", sanoin ja nousin seisomaan. Huomasin maassa punaisia verijälkiä ja käteni olivat tahmean veren peitossa. "Voihan vittu", mutisin.

Alma tukki suunsa ja näytti vähän loukkaantunelta.

Huokaisin. "Sori, en tarkoittanut. Ei tässä mitään. Pikkujuttu vaan", sanoin.

"Musta se ei ole pikkujuttu, jos veri liittyy siihen", tyttö tokaisi ja kaivoi kassista mulle paperinenäliinan.

"Oikeesti, ei tässä mitään. Mä selviin. Kiitos", sanoin, otin nenäliinan vastaan ja hymyilin pienesti, vaikka muhun koski.

Alma katsoi mua arvioiden, mutta päätti ilmeisesti antaa asian olla, kun niin kovasti vakuutin kaiken olevan ok.

En mennyt terkkarille. Huuhdoin vain kasvot vessassa ja tuijotin itseäni peilistä. Ihan oikeesti, millaiseksi mun elämä oli mennyt. Vilkaisin nenääni ja huokaisin. Onneksi se ei murtunut, mutta mustelma alkoi muodostua kasvoihin. Miten selittäisin tämän kotona? Ja mikä oli tämä Tuomon viesti 'käske sitä maksamaan'?

Kuljin koulun käytävän reunaa huppu päässä ja katse maassa. Olin päättänyt jatkaa koulupäivää välikohtauksesta huolimatta.

Silloin Erkka tuli tietenkin mua vastaan käytävällä. Se vilkaisi mua ja astui eteeni. Pidin tiiviisti katseeni lattiassa, mutta Erkka kumartui edessäni hakien katsekontaktia. Lopulta nostin katseeni ja vilkaisin sitä vihaisin silmin hupun alta.

Erkka henkäisi "Sua on lyöty!"

Kohotin kulmiani "No älä helvetissä!"

"Kuka ton teki?", Erkka kysyi.

En vastannut, vaan yritin ohittaa Erkan ja jatkaa matkaa. Erkka astui kuitenkin uudelleen mun eteeni ja toisti kysymyksen.

"Sun uskolliset seuraajat kuulema teki sen mitä olit käskenyt heitä tekemään", mutisin.

"No en vitussa ole käskenyt yhtään mitään!", Erkka parahti.

Erkka yritti koskettaa mun kasvoja, mutta huitaisin toisen käden pois.

"Äh, anna mun olla", sanoin vihaisesti ja työnsin toisen sivuun ja lähdin kulkemaan luokkaa kohti.

Oliko Erkalla ollut jotain asiaa? En tiennyt enkä juuri nyt välittänyt.

----

Erkka

Istuin tunnilla ja naputin kynällä vihkoni pintaa hermostuneena. Tuijotin kellon minuutti viisaria tiiviisti. Näin aina, kun se liikahti kohti välitunnin alkua.

Mun mielessä pyöri vain Asserin vihaiset silmät ja mustelmat. Sen kauniit kasvot eivät olleet koskaan näyttäneet tuolta. Ja nyt se oli joutunut hakatuksi mun vuoksi. En kestänyt sitä ajatusta. Suuttumus korvensi sisälläni.

Viisari liikahti taas, vielä pari minuuttia.

"Erkka oikeesti, lopeta jo toi saakelin naputus", takanani kuului.

Vilkaisin olkani yli "Sori" ja sysäsin kynän kädestäni.

Vihdoin opettaja antoi meille luvan poistua, kerrottuaan ensin kotitehtävät.

Ponkaisi ylös seisomaan niin, että tuoli kolahti ja ravasin puolijuoksua luokasta ulos. Harpoin käytävillä, sysäsin koulun ovet auki ja suuntasin kohti röökipaikka. Siellä kaksi kolmesta, Tuomo ja Lukas, seisoi savupilven keskellä.

Purin hampaani yhteen. Suuntasin kohti Tuomoa ja tartuin tätä paidan kauluksesta kiinni.

"Mikä vitun oikeus sulla oli mennä hakkaamaan Asser. Mikä helvetti sua vaivaa?"

"Äijä ottaa ihan rauhassa", Tuomo sanoi ja tönäisi mut irti itsestään.

Jäin seisomaan toisen eteen silmät viiruina.

"Kyllä sä tiedät miten tää menee jos velkoja ei kuuluu. Ja ei me ominpäin toimita. Ohjeet tulee muualta", Lukas sanoi katsoen mua tyynen rauhallisesti.

Katsoin noita kahta ravoissani.

"Mut miks Asser, ei se kuulu tähän millään tavalla!"

"Muistutus kaksi", kuului takanani. Vilkaisin taakseni ja näin Anssin saapuvan luoksemme.

"Rahat on kasassa pika puoliin. Älkää nyt hitto soikoon sotkeko muita tähän", sähähdin.

"Erkka hyvä, säännöt on säännöt. Niitä pitää noudattaa, niin kuin deadlinejakin." Anssi sanoi ja sytytti röökin. "Sä et noudattanut, nyt saat maksaa siitä", hän lisäsi ja puhalsi savut ilmaan.

Harmaa savu kieppui ilmassa, niin kuin mun ajatuksetkin.

"Se Asser taitaa olla sulle tärkeekin, kun noin vedät kierroksia tapahtuneesta", Lukas virkkoi ja muut kääntyivät katsomaan mua vino hymy huulilla.

"No silleen joo, koska oltiin kauan bestiksiä", sanoin vain ja katsoin toisia uhmakkaasti.

"Vai niin", Anssi totesi ravistaen tuhkia röökistään "No mutta, seuraava erä olisi kuukauden päästä ja tietenkin tuplana ja korot päälle, koska sun viime maksu jäi saamatta. Onko tämä selvä? Koska, jos rahoja ei ala kuulua, se tulee näkymään jälkinä jossain muualla", hän jatkoi luoden muhun kylmän katseen.

Nyökkäsin. Voihan vittu! Tiesin, et mutsi ainakin olisi turvassa, koska oli pääsääntöisesti miesystävän luona asumassa. Sisko nyt ei edes asunut tässä kaupungissa. Ja muita tuttuja täällä ei ollutkaan. Joten ainoa kohde, mihin nuo kusipäät saattoi koskea, oli Asser.