Asser
Istuin samalla penkillä, missä olin puoli vuotta sitten viimeksi istunut ja kertonut Erkalle tunteistani. Erkka oli pyytänyt mut tänne.
Leikkipuisto oli tällä kertaa autio. Synttärihumusta ei ollut jälkeäkään. Vain tuuli keinutti hieman keinuja ja sai puistoon aavemaisen tunnelman.
Huhtikuinen ilta oli viileä ja mua hytisytti sekä viileys, että aavemaisuus. Vilkaisin ympärilleni varmuuden vuoksi. En uskonut aaveisiin, mut olihan se ihan hyvä aina varmistaa.
Hätkähdin rajusti.
"Mitäs Asser, onks ilmoja pidellyt?", Tuomo sanoi ja nojaili lähimpään puuhun. Lukas ja Anssi virnuilivat tämän takana.
Nousin penkiltä varuillani ja peruutin hitaasti, kun kolmikko otti askeleen mun suuntaani. Mä tiesin, että Erkka oli tulossa, mut olisko meistä kahdesta vastusta noille kolmelle.
"Ihan oikeesti. Mitä te musta haluatte? Miten löysitte mut?", kysyin epävarmalla äänellä. Muistin hyvin vielä nenän kivun ja veren hajun viime kerrasta. En halunnut kokea samaa uudestaan.
"Ei sua nyt niin vaikeeta oo seurata. Bisneksiä me vaan tässä hoidellaan", Tuomo sanoi.
Näin sivusilmällä liikettä kauempana oikealla ja huomasin siellä Erkan pyöränsä kanssa. Tämä viittoili mulle. Tajusin, että mun pitäisi juosta.
Arvioin tilannetta. Penkki oli sopivasti vielä mun ja kolmikon välissä. Lukas oli kyllä aika lähellä mua, mutta jos...
Sain idean ja vilkaisin vasemmalle. Huudahdin ja peruutin pari askelta oikealle. Kolmikko käännähti katsomaan mitä olin nähnyt ja mille huutanut. Silloin sain tilaisuuteni. Pinkaisin juoksuun.
Mä juoksin henkeni edestä. En muista koskaan juosseeni niin kovaa. Pistin kaikki voimani peliin.
"Helvetti!", kuului takanani huuto ja kuulin, kuinka kolmikko lähti perääni.
Erkka läheni lähenemistään ja viimein pääsin hyppäämään pojan tarakalle ja toinen polkaisi liikkeelle sora rapisten.
Me päästiin karkuun.
----
Erkka jarrutti rivitalonsa pihassa ja kampesin pois kyydistä. Vajosin kyykkyyn ja olin siinä hetken pää käsien suojissa.
"Ooks sä okei?", Erkka kysyi huolestuneena. Hän laittoi pyörän nojaamaan pihavaraston seinään.
"Oon", sanoin ja nousin seisomaan. "Kiitos, kun pelastit mut."
"Tietenkin. Mä en tiedä mitä oisin tehnyt, jos ne ois koskenut suhun."
Mä hytisin.
"Ihan perseestä", huokaisin.
"Jep", Erkka lisäsi.
Olimme hetken hiljaa. Tuuli heilutti puiden oksia jotka loivat yhdessä pihavalojen kanssa maahan tanssivia kuvioita.
Sitten Erkka veti takataskustaan kuoren ja laskin katseeni tunnistaessani sen.
"Asser, mikä tämä on?", poika kysyi ja piti kuorta kädessään.
Kohotin olkiani. "Sun pelastus."
Erkka astui lähemmäs mua ja kurtisti kulmiaan.
"Mistä sä sait nää rahat?"
"Onko sillä merkitystä?", kysyin.
"Mulle on", Erkka vastasi.
Vilkaisin taivaalle. Siellä näkyi tähtiä.
أنت تقرأ
ANSA
عاطفيةHalu suojella toista, vaikka saisi palkaksi itse kärsiä siitä. Sisältää: Rumaa kielenkäyttöä Päihteitä Väkivaltaa
