Blind Channel - One shots

Joonas x Niko

Joonas pov.

Niko kuljettaa minua pitkin rappukäytävää. Ihan kädestä kiinni pitäen hän minua raahaa, ettei karkaaminen kävisi edes pienesti mielessäni. Ei se muutenkaan kävisi. Nimittäin olemme jo Nikon eteisessä. Niko avaa oven ja työntää minut sisälle. Siis asuntoon sisälle. Niko ei ole sanonut sanaakaan viimeiseen 10 minuuttiin.

Niko johdattaa minut makuuhuoneeseensa kun olimme saaneet ulkovaatteet pois. Olen jo hyvin tietoinen mihin tämä johtaa. Vihdoin.
Niko avaa houneensa oven ja pistää kattolampun päälle. Eikös tää olis tunnelmallisempaa hämärämmässä? No kaikki tavallaan. Valo välähti päälle. Wait mitä vittua?

Niko pov

Kuljetin Joonaksen huoneeseeni. Täysin tietoisena siitä että hän on siinä uskossa että päädymme sänkyyn, emme todellakaan. Saatuani valot päälle kyykistyn lattialle ja otan siitä lahjapaperia. Lyön rullan Joonakselle ja virnistän perään.

"Kiitos ku suostut auttaa näitten kaa" hihkaisen ja istahdan lattialle. Joonaksen ilme on näkemisen arvoinen. Tuo mies on kieltämättä hieman kevyt kenkäinen. Hän vain kohauttaa kulmakarvojaan ja istahtaa minua vastapäätä. Mies avaa lahjapaperin ja vierittää sen minulle pitäen siitä itse kiinni. Asetan siihen päälle muutaman vinyyli levyn. Nämä ovat veljelleni.

"Niko kuule, ooks ikinä miettiny et mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?" Joonas kysyy keskittyen samalla paketoimaan Joelin lahjaa. Naurahdan hiukan joka saa Joonaksen katsahtamaan minuun.

"Eikun Niko oikeesti, ooks miettiny" hän toistaa kysymyksensä kurtistaen kulmiaan. On hänelläkin ajatukset, ymmärtäisin jos kello olisi yön pimeillä tunneilla, mutta kun kello on vasta kahdeksan illalla.

"No siis joo kyllä mä nyt joskus oon miettiny" tuumaan hakiessani teippirullaa katseellani. Repäisen siitä pienen palasen ja teippaan paketin kiinni. Se olikin viimeinen. Viimeinen tuon Joelin lahjan lisäksi jota Joonas edelleen väkertää kiinni. Joonas kehottaa minu ajatkamaan ja kertomaan ajatuksistani.

"Ehkä mä uskon afterlifeen. En sillain kristinuskon taivaaseen vaan lähinnä johonki sielujen kohtaamispaikaan. Ehkä ne joilla jää jotain kesken tässä elämässä jää tänne ns. hengiksi." En oikeasti ole miettinyt niin paljoa asiaa, että osaisin antaa syvempää analyysia. Joonas laskee valmiin paketin käsistään ja raapii leukaansa. Jojan hän on pohtivalla tuulella. Pitäiskö tästä ilmottaa johonki?

"Mä kyl vaan uskon että meijät kuopataan ja sit se on siin" hän toteaa kohauttaen olkapäitään. Oikeasti? Kaikki tämä syvällisen seesteinen pohtiminen ja hänen oma vastauksensa on tuo. Nyt vaikutan ihan taikauskoiselta kummituksiin uskovalta pelleltä. Vittu Porko! Joonas naurahtaa. Nostan toista kulmakarvaani.

"Mä tapoin tänään päästäisen" Hän hymähtää edelleen virne kasvoillan. Mitä vittua Joonas? Tapoit päästäisen? Oikeasti?

"Ja mietin et mitähän sille tapahtu, tai siis kuoli mutta että joutukohan se helvettiin vai loppuko sillä vaan elämä" Joonas on selvästi pohtinut päästäisen kohtaloa kuoleman jälkeen enemmänkin.  Naurahdan ja pudostan päätäni. Nousen itsekkin ylös ja työnnän miehen ulos huoneestani. Kävelemme parvekkeelle ja istahdamme penkeille. Täällä on rauhallista. Kylmä ja pimeää. Mutta dilti hiljaista ja rauhoittavaa.

Lintu lentää parvekkeen ohi saalis kynsissäön. Joel olisi tässä kohtaa painellut sisälle. Mutta rakas Joonakseni alkaa vain nauramaan. Käännyn katsomaan häntä aavistuksen oudoksuva virne kasvoillani.

"En vissii oo ainoo joka tappo tänään päästäisen" nyt alan nauramaan itsekki. Voi höperö. Tuumaan ennenkuin vedän miehen sisälle ja painan pusun tämän huulille. Hän väläyttää minulle virneen ja loput jäävätkin arvailun varaan.

--------------------------------------------------------------
Sanoja: 486

Tosi vitun random julkasta nöin paska luku näin pitkän tauvon jälkee mut ig it is what is is. Älkää tappako pieniä päästäisiä