Blind Channel - One shots

Santeri x Joel

Joku saattaisi sanoa, että on huono idea ottaa entinen kumppani manageriksi bändille. Alan olemaan samaa mieltä. Katson Santeria hyvän etäisyyden päästä. Hän purkaa bussistamme tavaroita ulos naureskellen Joonan kanssa. Puren hampaita yhteen ja marssin tämän illan venuelle sisään. Tervehdin klubin työntekijöitä ja painelen bäkkärille. Heitän reppuni seinää vasten ja rojahdan sohvalle. Painan silmäni kiinni. Tässä ei pitänyt käydä näin. Ei todellakaan.

Flashback:

Nojailen poikaystäväni rintakehää vasten samalla leikien hänen rannekellollaan. Puhumme hänen kanssaan yhdestä kauhuelokuvasta jonka haluaisimme katsoa yhdessä. Santeri ujuttaa kätensä hiuksiini. Voisin jäädä tähän ainiaaksi. Vaikka kuinka rakastan katsoa hänen silmiään tai makoilla hänen sylissään, tiedän ettei meistä ole siihen. Meidän pitäisi erota ja me molemmat tiedämme sen. Tiedäthän se on vaikeaa kun toista rakastaa enemmän kuin itseään. Painan päätäni enemmän hänen rintaansa vasten. Hänenkin otteensa ympärilläni kiristyy. Tiedän Santerin rakastavan minua, mutta silti hän pistää kaiken edelleni. Minä puolestani en saa suutani auki kun olisi aika puhua hänelle tästä. Ja hän tietää sen. Oikee ihminen väärään aikaan.

Flashback loppuu

Avaan silmäni kun kuulen jonkun kutsuvan minua nimeltä. Kuka vittu kehtaa häiritä?

"Joel? Mikä on?" Kuulen Santerin kysyvän. Miten niin mikä on?? Hetki, itkenkö minä?

"Kaikki hyvin" sanon välttäen katsetta ja pyyhkäisen nopeasti kyyneleeni hihaani. En minä hänelle voi sanoa ikävöiväni häntä. Hän istuu viereeni, liian lähelle. Tein päätökseni siitä etten enään ikinä päästäisi häntä emotionaalisella tasolla lähelle, onko siis pakko päästää fyysisestikkään?

"Sä et nyt kyllä vaikuta siltä" hän mutisee vieressäni. Ole hiljaa. Älä jooko välitä. Unohda. Tee tästä helpompaa ja mene pois. Kaikki nämä ajatukset viilettävät päässäni tuhatta ja sataa.

Nappaan rotsini lattialta reppuni vierestä. Heitän sen niskaan ja marssin ulos. Se olisi aika lakisääteiselle hermoröökille. Sillä mikäänhän ei rauhoita mieltä kuin vanha kunnon hyvä tupsu. Tupsu? Tupakkaa tarkoitan. Kuulen askeleet perässäni. Vittu Santeri!

"Tarviiks sä tätä?" Hän kysyy ja ojentaa sytkäriäni minulle. Hetkonen, miten se hänellä on? Kohotan kulmakarvaani ja tartun pieneen mustaan sytytysvälineeseen.

"Oli bussin lattial, pinta niin paskassa kunnossa et tän oli pakko olla sun" Hän naurahtaa ja nojaa terassin kaiteeseen. Hymähdän itsekkin ja vilkaisen sytkärin pintaa. Totta hän puhui. Tämähän on ihan naarmuilla koko paska. No eipä nää paria euroa enempää maksa. Katsoessani sytkäriä mieleeni palaa muisto jostain kaukaa.

Flashback:

Yritän nakuttaa tulta sytkäristäni. Vittu. Ei tämä toimi. Tulin viikonlopun kunniaksi "yhdille". Nämä 'yhdet' olivat vaihtuneet tässä vaiheessa jo viideksi. Itsehillintä tiedäthän. Nakkaan flikkarin katukivetystä vasten. Paska kaupunni. Oulu. Täällä masentuu ihminen vähemmästäkin. Istahdan kadunreunaan edelleen polttamaton tupakka sormieni välissä.

Nään liikettä pääni toisella puolella. Voi vittu se on varmasti joku Rajakyläläinen hullu. Väistän refleksinomaisesti kättä joka ilmestyy naamani viereen. Hei! Tuohan on sytkäri! Käännyn katsomaan pelastajaani. Väläytän tulta tarjonneelle miehelle hymyn ja nappaan sytkärin käteeni. Saan sytytettyä tupakkani. Vedän ensimmäiset savut. Oih, keuhko-ongelmat täältä tullaan. Lifestyle of the sick and dangerous.

Tämä mies istahtaa viereeni. Ojennan hänelle tämän savukkeensytyttimen takaisin. Hän kaivaa taskustaan toisen ja sytyttää oman röökinsä. Hän puhaltaa savut ulos.

"Sä voit pitää sen, ku ei tosta toisesta näytä olevan mihinkään" mies naurahtaa. Naurahdan itsekkin. Tutkailen vielä kerran mustaa sytkäriä jonka sitten tungen taskuuni kiittäen miestä.

Flashback loppuu

Ensimmäinen kerta kun tapasin Santerin. Puristan sytkäriä kädessäni ja käännyn katsomaan poispäin hänestä. Wow, en tiennyt että ikävöisin häntä ikinä näin vahvasti. Ikäväni on sydäntä raastava vaikka tuossahan tuo mies seisoo vieressäni. Ei taas. Silmiäni polttelee. Raivopoltan tupakkani loppuun. Edelleen katsoen hänestä poispäin.

"Joel?" Santeri kutsuu minua nimeltäni kysyvään sävyyn. Voitko mennä vaan pois.

"Eiku meni vaan savua silmiin" no olipa uskottavan kuuloista. Yks muisto susta rakas, tuo mun maailmanlopun takas. Nielen kyyneleeni. Tiedän jos sanon sanankaan, ääneni särkyy. Sitä ei tule tapahtumaan. En itke hänen edessään. En enään. Tuo olkapää on tätänykyä jollekkin toiselle tuki ja turva. Ei enään minulle.

Käännyn ja otan askeleen ovea kohti. Haluan sisälle. Santeri nappaa kyynervarrestani kiinni ja vetäisee minut haliin. Pieni shokki valtaa minut hetkeksi. Mitä minun pitäisi tehdä? Saanko halata häntä takaisin? Onko minulla oikeus painaa pääni hänen olkapäälleen ja itkeä? Vittu. Kiedon käteni Santerin kaulan ympärille. Jalkani eivät enään kanna

Santeri pov.

Joel kietoo kätensä ympärilleni ja painaa naamansa hartiaani. Hän itkee. Ei kuuluvasti. Mutta hän tärisee. Mitä ihmettä on tapahtunut? Mikä on saanut tämän miehen näin pois raiteiltaan?

Tunnen kuinka hän vain enemmän ja enemmän nojautuu minuun. Päätän laskeutua hän mukanaan terassille istumaan. Joelin on rauhoituttava ennen keikkaa. Voiko tämä olla vain uupumusta? Rasitusta? Loppuunpalamista? Mikä ihme hänellä on?

Joel laski toisen kätensä polvelleen. Lasken oman käteni nyrkiin puristetun käden päälle. Tiedän, että kämmenselän silittely rauhoittaa häntä. Olimme kuitenkin yhdessä suhteellisen pitkän ajan.

Joel avaa kätensä omani alla. Nostan kättäni antaen hänelle tilaa liikkua. Hän painaa sen saman pienen mustan sytkärin käteeni. Ei. Eihän tämä voi minusta johtua. Tuo pieni musta kapistus jonka annoin hänelle kun tapasimme aikoinaan Oulussa. Voi, hölmö nuori sydän se on valmis uhraamaan kaiken ja samanaikaisesti ei mitään rskkaansa eteen. Poden edelleen pahaa oloa siitä miten kohtelin Joelia. Mutta me emme vain olleet tähtiinkirjoitettu. Pikemminkin olimme tähtiin kirjoitettu virhe.

Työnnän Joelia hivenen kauemmas itsestäni. Hän laskee päänsä jättäen kasvonsa hiustensa taakse piiloon. Omatkin silmäni kostuvat. Tiedättehän, joskus rakkaus ei häviä, se vain muuttaa muotoaan.

-------------------------------------------------------------
Sanat: 828

Vois läbäl jättää tän sillai aavistuksen kesken, also mikö on tää shippi? Ei mitää ideaa