Elä, Kuole, Rakasta || JoelxJoonas || Jorko

Osa 4

Joonaksen Nk.

Kävelimme Ollin kanssa kotiin päin koulusta, tai Olli oikeastaan käveli korkean kivetyksen päällä.
"Nähäänkö me tänään illalla siis?" tuo kysyy hymyillen ja innoissaan.
Voi hitto lupasin Joelille että menen tänään soittaan hänen luokseen soittamaan kitaraa...
"So-sori mutta oon luvannut Joelillekin että meen tänään soittaan sen kanssa." totean harmistuneena. Olisi kiva nähdä Olliakin, en ole nähnyt häntä vähään aikaan muutakuin koulussa. Joko jompi kumpi on ollut sairas tai reissussa tai vastaavaa. Olin sopinnut kummankin kanssa tälle päivälle...
"Okei, ei voi mitään." hän sanoo hypäten kivetykseltä alas, hänen hymy on pyyhkiytynnyt pois hänen kasvoiltaan.
"Mutta mites ois huomenna?" yritän ehdottaa jos saisin paikattua mokani.
"Sää tiiät ihan hyvin että huominen ei käy." tuo toteaa tympääntyneenä. Ai helvettin hänellä on soittotunti ja illalla perheensä kanssa jotain.
"Ainiin, no nähään sitten sen jälkeisenä päivänä, ok?" kysyn.
"Joo jos ei oo mitään. " tuo sanoo ja huikkaa heipat kun kääntyy omaan pihaansa.
Ei edes sano heippaa, ei hän oikeasti tuosta voinnut suuttua...

Teen fysiikan läksyjäni tai ainakin yritän tehdä jos näistä ymmärtäisi mitään.
Hetken niitten kanssa väännettyäni laitan kirjan kiinni ja toivon että Olli on osannut ja antaa minulle vastaukset ennen ensi tuntia.
Päätän laittaa Joelille viestiä että mihin aikaan tulisin.
Saan vastauksen saman tien, kuulemma heti kun hän on päässyt kotiin treeneistään.

Päätän syödä nuudeleita ennen kuin lähden. Olen yksin kotona, olen aina yksin kotona. Vanhempani on aina töissä, sisaruksia ei ole.

Seison Joelin ovella, kypärä toisessa kädessäni, olen märkä, olen läpi märkä. Kiitos suomen niin ihanan sään joka päätti kaataa puolessa välissä matkaa kaato sateen päälleni.
"Moi" tuo sanoo kun avaa oven minulle.
"Saataako siellä?" tuo jatkaa heti perään.
"Ei tietenkään, ajoin vaan tuon meren läpi tänne." sanon, onko hän sokea vai tyhmä, miksi muuten olisin märkä.
Tuo naurahtaa ja lähtee kulkemaan yläkertaan minä perässäni.

"Äärrgh, ei tästä tuu yhtään mitään." tuo huudahtaa ja paiskaa kitaran sängyllensä.
"Tulee tulee, anna mää laitan sun sormet oikeeseen kohtaan." sanon ja tarjoan kitaraa hänelle. Hän ottaa sen vastaan. Asettelen hänen sormesa oikeille paikolleen, jään kumminkin katsomaan hänen kirkkaan sinisiin silmiinsä.
Ne ovat kauniit, hänen huulet ovat kauniit.
Lähestyn häntä.

----------------
Sanoja 347