Osa 5

285 29 10
                                    

Joelin Nk.

Joonas lähestyy huuliani. Pian tunnenkin ne huulet omillani, ne maistuvat hunajalle.
Suudelma on hentoa, mutta muuttuu pian intohimoiseksi kun ujutan kieleni Joonaksen suuhun. Hän irrottautuu vähä ajan päästä saadaksemme happea, siinä välissä näen tilaisuuden laskea kitarani maahan ja nostan Joonaksen syliini jatkaeksemme siitä mihin jäimme.
Suutelumme keskeyttää minun puhelimeni soitto.
Vastaan puhelimeeni, siellä soittaa kaverini joka pyytää minua bileisiinsä nytten heti.
Joonas kuuntelee puhelua minun katsoessä häntä kysyvästi. Enhän minä tiedän onko hän ennen käynnyt juhlimassa ja tykkääkö hän siitä.
Hän nyökyttelee päätään. Eli me siis lähdemme juhlimaan.

Kello on lähempänä aamu viittä kun saavuimme Joonaksen kanssa Joonaksen kotiin koska hänen vanhempansa olivat molemmat töissä. Molemmat olemme hiprakassa.
Huomisesta koulu päivästä tulee varmasti mahtava kun kello soi 3tunnin kuluttua jo. Oliko järkevä lähteä käymään bileissä, totta hitossa oli.
Hipsimme Joonaksen huoneeseen.
"Jatketaanko siitä mihin jäätiin teillä?" tuo kysyy kun istuu syliini hajareisin. En ehdi vastata ennekuin tuo suutelee minua ja ujuttaa kielen suuhuni.

Kaadun Joonas sylissäni makaamaan sängylle niin että hän jää päälleni. Asetan käteni Joonaksen takamuksen päälle ja puristan sitä.
Hän vingahtaa yllättyneenä huuliani vasten, enkä voi estää virnistystä nousemasta naamalleni.
Käännän Joonaksen alleni ja alan taiteilla hänen kaulaansa fritsuja. Löydän herkän kohdan häneltä, ainakin hänen huokauksien perusteella.
Hän hivuttaa kätensä paitani alle ja alkaa kiskomaan sitä pois teen samalla tavalla myös hänelle.
"Ootko sää ikinä?" kysyn häneltä katsoen häntä suoraan silmiin.
"En, mutta nyt mää haluun." hän sanoo varmuutta äänessään tapittaen minua suoraan silmiin.
"Ootko varma ollaan molemmat hiprakassa?" päätän kysyä vielä. Tuo
nyökytää päätään. Minä tulkitsen sen nyt myöntämiseksi, nousen ylös Joonaksen päältä käyden repullani jossa pitäisi olla paketti kortsuja.
Ja siellähän niitä oli.
Menen takaisin Joonaksen luokse ja alan taiteilla tuon kauniiseen kaulaan vähän laikkuja, aivan varmasi vain vähän.
Tunnen hennon kosketuksen paitani alla hyvä että edes tunnen sen.
Hän vetää paitaani ylöspäin ja ottaa sen hetken päästä kokonaan pois. Teen tuolle saman, ja otan tuon farkut pois jalasta myös. Alan myös avata omia farkkujani.
Hetken päästä bokserimme lentävät myös lattialle muiden vaatteiden joukkoon.
"Ja sua ei nyt haittaa vaikka ollaan hiprakassa?" varmistan toista kertaa jo.
Tuo vain puistelee päätään ja vetää minut suudelmaan.
Tänä yönä ei taideta nukkua...

----------------------
Sanoja 356

Elä, Kuole, Rakasta || JoelxJoonas || JorkoWhere stories live. Discover now