Varoituksen sana että pieni maininta itsemurhan ajattelusta
Joonaksen Nk.
Time skip pari päivää
Istun yksin pimeässä huoneessani nurkassa viltti päälläni. Mummun hautajaiset ovat huomenna, en halua sinne, en halua hyvästellä häntä. En halua luopua hänestä.
Olisin halunnut Joelin mukaan, mutta en halua kertoa hänestä vanhemmilleni tai etenkään Ollille joka murhaa Joelin.
Toinen tunti lyö kelloon kun istun edelleen samssa kohdassa. Olen itkennyt, huutannut, huutoitkennyt ja kironnut kaikki mailman alimpaan helvettiin. En jaksa mitään, en ole käynnyt koulussakaan pariin päivään. Olen vain maannut kotona viltin alla.
Joel ja Olli ovat yrittäneet soittaa ja kysellä olenko ok. Mitäpä he lottoavat en todellakaan ole.
Jos voisin tehdä sen Ollille niin kävelisin junaraiteille ja saattaisin tehdä ja tekisinkin jotain peruuttamatonta.
Sen ajatteliminenkin sattuu jo. Tietäisin että vanhempani romahtaisi totaalisesti ja myös Olli hän tulisi perässä nopeasti. Näin hän aina sanoo. Joel miettisi mitä helvettiä tapahtui ja surisi varmastikkin, sama miettisi Aleksi ja Tommikin ja Niko vaikka en ole hänen kanssaan hirveän läheinen.
Kolmas tunti lyö kelloon, kun istun edelleen samassa kohtaan. Äitini kävi huoneessa katsomassa, että olen vielä elävien kirjoissa ja tuomassa huomisen pukuni. Valitettavasti olen hengissä. Vaikka voisin mennä kyllä mummuni mukaan mullan alle.
Neljäs tunti lyö kelloon, kun istun edelleen samassa kohtaan. Puhelimeni piippaa hulluun tahtiin pöydälläni. Todennäköisesti se on Joel tai Olli. En jaksa nousta hakemaan sitä, saatika vastaamaan.
Haluisin vain nukkua, mutta en saa nukuttua ollenkaan. Mielessäni kaikuu kaikki mitä olemme mummuni kanssa joskus tehneet tai puhunneet.
Viides tunti lyö kelloon, kun istun edelleen samassa kohtaan. Äiti oli yrittänyt tulla suostuttelemaan minut syömääm mutta olin kieltäytynyt, hän kertoi samalla että menee käymään kattossa että muisotilausuus paikassa on kaikki ok.
Oloni oli heikko varmaankin juuri sen takia että en ollut syönnyt ja nukkunnut koko päivänä.
Päätin vihdoin viiden ja puolen tunnin päästä nousta ylös lattialta. Otin kaapista tukea kun päässäni alkoi pyörimään. Hetken päästä kun päässäni ei pyörinnyt enään niin paljoa lähdin kävelemään ulkoo-ovelle päin viltti harteillani. Minulla oli jalassa mustat golitsi housut ja musta slipknotin t-paita.
Astuin ulko-ovesta ulos ja näin Joelin juuri kääntymässä taloni pihaan.
Kävelin hänen luo ja katsoin häntä vain.
"Joonas?" Joel sanoi kysyvänä. Se riitti, romahdin Joelin eteen polvilleni maahan itkemään.
Niinkun sitä ei olisi tänään tehty jo tarpeeksi..
-----------------
Sanoja 368
YOU ARE READING
Elä, Kuole, Rakasta || JoelxJoonas || Jorko
FanfictionOnko se vain niin että pitää elää, kuolla ja rakastaa. Entäs vihata ja surra. Joel riitelee vanhempiensa kanssa jatkuvasti arkielämän ongelmista. Elämä koostuu lähinnä jääkiekosta mikä ei suju olenkaan ja kitaran soittamisen opettelusta minkä juuri...
