TINO

•8• mitä helvettiä sun naamalle on käynyt

En ollut jutellut Lokelle kahteen viikkoon. En ollut edes katsonut häneen päin. Välttelin häntä minkä kerkesin. Kahden viikon takaisen viikonlopun takia mä olin ihan vittuuntunut. En mä oikein tiedä mitä mä tunsin, mutta ei nää kyllä mitään kaverellisia tunteita olleet.

En mä siitä tykännyt silleen. En varmasti. Ei hetero pojat tykkää pojista. Eikös se niin mene?

Tälläkin hetkellä mä istuin uskonnon tunnilla ja yritin keskittyä opetukseen jostain eri kulttuureista, kumminkin mun päähän ilmestyi vain se vihreä silmäinen poika.

"Tino, vastaisitko kysymykseeni?" kuului opettajan ääni. Mitäköhän hemmettiä se edes kysyi.
"Häh, sori mä en kuullut"

Vierestäni kuului naurua. Loke istui kavereidensa kanssa kahden pulpetin päässä. Mä mulkaisin niitä ja käänsin sitten katseeni takaisin vihaisen näköiseen opettajaan.

Miksi Loke on niinkuin ei tuntisi mua?

"No Tino saakin sitten jäädä tunnin jälkeen keskustelemaan siitä, miten tunneilla kuunnellaan"

Anteeksi mutta mitäköhän helvettiä?
"Joo en kyllä varmaan jää" mutisin ja nousin tuolistani niin että se kaatui ja sai ujoimpienkin oppilaiden huomiot.

En vaivautunut edes nostamaan sitä. Mä lähdin luokasta ripein askelin ja pamautin oven kiinni. Opettaja oli tulossa perääni, mutta mä lähdin juoksemaan. Kasvatus keskustelu here we come.

Mä juoksin koulun läheiselle kaupalle ja ostin suklaata, sipsejä, jätskiä, cokista, pari monsteria ja pakastepizzaa. Mä olin säästellyt tätä päivää varten mun viittätoista euroa, jotka sain kotitöistä.

Mä pakkasin ostokset ja ryntäsin kaupasta ulos. Menin kaupan pysäkille ja odotin bussin tuloa, siihen oli tosin vielä viisi minuuttia.

Hetken päästä kuulin askelia vierestäni, en jaksanut kääntää päätäni katsoakseni, kuka se oli, mutta tuo joku istahti viereeni. "Tino"

Mä käännyin katsomaan häntä. Nyt jos voisin kadota maapallolta tekisin sen. Kikkurapäähän se siinä.

"No? Mitä?"

"Mikä sua vaivaa, käyttäydyt ihan erilailla kun ennen" Loke totesi ja katseli mun silmiin.

"Sä vittu ite käyttäydyt erilailla. Eka sä vihaat mua, sitten sä cudlailet mun kanssa ja sitten taas naurat mulle, kun mä en osaa jotain uskonnon hommaa" Mä tiuskaisin ja nousin ylös penkiltä.

"Vittu Tino, etkö sä kestä sitä että mä nauran sulle vittu kerran" Hän ärähti ja työnsi mut vasten bussipysäkin seinää.

"Vitun kusipää" mutisin, joka saattoi olla virhe, sillä sain nyrkistä silmääni. "Saatana"

Sitten hän päästi mut irti ja lähti tallustamaan pois pysäkiltä, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Mä kiroilin itsekseni, kunnes bussi vihdoin tuli. Löin kortin lukiaan ja tallustelin bussin takaosaan. Sain aika pahoja katseita joiltain bussissa olevilta, mutten jaksanut välittää. Tuijottakoon.

___

Kun mä pääsin kotiin, laitoin uuniin pizzan ja korkkasin monsteri tölkin. Mä olin jo juonut sen, kun pizza vasta oli valmis.

Mä laitoin pizzan lautaselle ja avasin cokiksen. Mä söin siinä ihan rauhassa, kunnes puhelimeni alkoi soimaan. Nappasin sen käteeni ja katsoin soittajan.

Benjamin soittaa videopuhelua..

Mä hetken punnitsin mun vaihtoehtoja. Ensinäkin mun naamaa koristi kiva mustelma ja saisin taaas selitellä sitä. Toiseksi mua ei yhtään huvittanut jutella mun sedän kanssa. Mun oli kumminkin pakko vastata, sillä muuten mun perään soitettaisiin varmaan poliisit.

"Moi" Totesin heti, kun painoin vihreää. Benjamin ei ollut vielä katsonut näyttöön, vaan se tähyili ilmeisesti Jereä sohvalta.

"Ai sä vastasit, mo-" Benjaminin lause kumminkin loppui, kun hän näki naamani. "Mitä helvettiä sun naamalle on käynyt" Hän sitten ärähti. Jerekin ilmestyi ruudulle ja alkoi puhumaan jotain siitä kuinka mun ei pitäisi hankkiutua ongelmiin. 

"Joo joo, älkää nyt saarnatko. Kaveri vaan löi ei kummempaa" Mutisin ja söin samalla viimeistä pizzan palaani.

"Kaveri vaan löi" Benjamin mutisi matkien minua. "Ties kuinka monta kertaa sulla on ollu naama mustelmilla, mitä vanhempaski taas sanoo"

"No mitä veikkaat. Huutaa mulle, antaa kotiarestia ja kohta varmaan pakottaa vaihtaan koulua taas" Tuhahdin ja avasin monsteri tölkin.

"Tino. Voitko nyt kertoo rehellisesti, että mistä toi tuli" Jere totesi taustalta.

"No mä tuun sinne" mutisin ja painoin punaista. Sitten mä olinkin jo eteisessä monsteri tölkki tottakai kädessä. Vedin kengät jalkaan ja lähdin talsimaan.

Mä kaivoin taskustani tupakat ja aloin polttamaan. Lopulta kumminkin olin Jerellä ja Benkulla.

Avasin oven koputtamatta ja lösähdin heidän sohvalleen, jossa he jo istuivat. Benjamin kumartui katsomaan mun naamaa. Hän koski sitä jolloin värähdin hiukan kivusta.

"Voitko nyt kertoo mitä kävi" Jere totesi mun toiseltapuolelta. Lapset taisivat olla omissa huoneissaan. Benjamin ja Jere tuijottivat mua pitkään ennen kuin vastasin.

"Ei se oikeesti ollu mitää" mutisin ja nojasin selkänojaan. He eivät kuitenkaan näyttäneet uskovan, joten jatkoin. "Okei no joo. Loke löi mua"

"Ja Loke on?" Benjamin kysyi.

"En mä tiedä mitä se on. Ei ainakaan kaveri, vihollinen ehkä"

"Sä tykkäät siitä" jere totesi ja nousi ylös sohvalta. Kuulinko mä oikein? Minähän en todellakaan tykkää Lokesta. En iki päivänä voisi tykätä hä-

"Sen huomaa susta, etkä sä varmaan myönnä sitä itelles, mutta sen näkee susta" Jere keskeytti ajatuskatkoni.

"Mä en todellakaan tykkää siitä, en iki päivänä" Murahdin ja nousin sohvalta, lähteäkseni takaisin kotiin.

Benjamin kumminkin vetäisi mut takaisin istumaan "me puhutaan tää nyt läpi" "mä tiedän ettet sä avaudu ainakaan sun porukoille"

"No okei, mä kerron, tsiisus" mutisin ja aloin kertomaan tarinaa läpi.

"-Nii ja sit me halittiin ja sit ei juteltu kahteen viikkoon ja se on ihan kusipää ja veti mua silmää" Lopetin kertomukseni.

"Se tykkää susta" Benjamin naurahti heti, kun olin lopettanut puhumisen. Loke Tikkala muka tykkäis musta? Unissas.

"No ei kyllä varmasti tykkää" totesin ja kaivoin puhelimen taskustani. Järkytyin kyllä aika paljon siitä viestistä, jonka olin saanut.

Se oli Lokelta.

-----

sanoja: 852
julkaistu: 25.5.2022

moi! mä pahoittelen että mun kirjat ei ole edistynyt. On vaan ollut paljon kaikenlaista ja motivaatiokin vähän hukassa, mutta nyt mä yritän saada näitä taas tänne.