TINO

•2• kusipää

"Hei Tino, tuuksää koulun jälkeen meille. Muijiiki tulee." Aron kysyy vierestäni.

Ai menenkö mä sinne juomaan ja katteleen muijien perseitä. No itseasiassa en, menen vahtimaan muksuja. Siis toista kertaa tällä viikolla, mä olin tällä kertaa juonut kännit ja tullu helvetin moisessa humalassa himaan. Minkä mä sille voin, että teki mieli?

"Emmä pääse tänää, sori"

"Kui sä nyt et pääse, et päässy maanantainkaa" Aron kysyy kyllästyneellää äänellä, joka saa mut tuhahtamaan.

Aron on kyllä ihan mukava jätkä, mutta joskus se käy hermoille enemmän kuin mikään. Aronin elämä perustuu alkoholiin ja naisiin, ei hirveesti poikkee mun elämästä.

"Taasko sä hoidat niitä muksuja"

Mä nyökkäsin ja tuijottelin mun ruutukenkiä. Meidän perheellä oli joku ruutu kenkä juttu. Ihan suloista, jos tämmönen Tino pistetään lempeileen.

"No vittu mikset vaa skippaa sitä"

"Sä tiiät hyvin itekki etten mä voi, muistat mitä sillon tapahtu" sanon viitateen kuukauden koti arestiin. Se oli järkyttävin rangaistus mitä mulla on ikinä ollu.

Aron tuhahtaa, mutta nyökkää sitten.

°°°
Istun pikku skidien kanssa Benjaminin ja Jeren kämpässä. He asuvat vaaleassa omakotitalossa. Tuike huutaa jostain barbi leikeistä ja Tyler pelaa tabletilla.

Tuike tulee pomppimaan eteeni ja kysyy vauva maisesti "saadaanko me jäätelöä, pliis Tino serkku"

"Mä lupasin teidän vanhemmille etten anna herkkuja. Pahoittelut"

"Tino ei kiva" Tuike huutaa ja alkaa itkemään. Niinpä tietenkin. Yritän kaikin keinoin saada Tuikkeen rauhoittumaan, mutta omin sanoini se kusee.

Hetken päästä onneksi Jere tulee ulko-ovesta, nappaa itkevän lapsen syliinsä ja kysyy: "No mikäs tätä nyt vaivaa"

"En antanu jäätelöö" sanon ja käännän katseeni Jereen. Jere ei kuulemma ole kasvanut yhtään, eli jäänyt kuulemma 160 senttimetrin pituiseksi. Hauskaa.

Mähän oon Jeree kakskyt senttiä pidempi ja oon vittuillu Jerelle siitä ihan huolella. Onhan meilläki viistoista vuotta ikä eroo, mutta aina voi vähä vittuilla.

Lähin kotiin, kun Jere oli tullut. Se oli antanu mulle vitosen niinku se aina tekee. Onneks ne asuu meistä vaan kilometrin päässä joten mulla ei ollu kovin pitkä kävelymatka.

Sytytin matkalla tupakan. Mä en todellakaan voinut polttaa enää kodin lähettyvillä, joten poltin jo alku matkasta.

Kun avasin koti ovemme näin heti äidin ja isän keittiössä istumassa. He näyttivät vihaisilta. Mä yritin väistää ne ja kävellä omaan huoneeseeni, mutta tietenkin isä pysäytti mut.

"Istu alas" hän tuhahtaa ja luo muhun vihaisen katseen. Mitä vittua mä nyt olen tehnyt?

Päätän jäädä istumaan, sillä en varmaan pääsisi tätä tilannetta karkuun ja en jaksaisi mitään ylimääräisiä huutoja siitä etten kuunnellut.

Sitten isä heitti huumepussin pöydälle. Voi helvetti mä olin unohtanut että mulla on toi vielä. Olin joskus ostanut, mutta en sitte käyttänytkää. Se tais olla kokaiinia tai jotain semmosta, en mä mikään huume asiantuntija ollut ja kaiken lisäksi olin ostanut sen kännissä.

"Mitä helvettiä tää on" isä tivasi ja tuijotti mua niin vihaisesti, että jouduin hetken miettimään kuolisinko tuohon katseeseen.

"Tota öö.." sanoin mutta en pystynyt jatkamaan, sanat vain katosivat suustani ja yritin kaikin voimin olla itkemättä.

"Selitä" äiti huusi vihaisesti, kun en ollut jatkanut lausettani loppuun. Mitä hittoa mä sanon. Hetken pohdiskelun jälkeen mä kumminkin avasin suuni ja sanoin

"Kokaiinia kai, mä en käytä sitä ei hätää. Mä vaan ostin sitä, kun mä tai en mä tiedä miks mä sitä ostin."

Äiti ja isä katsoivat mua hetken hämillään kunnes isä totesi "Tino me uskotaan sua, mutta me kumminkin ajateltiin että sun ois parempi vaihtaa koulua, jos saisit sielä sitten uusia kavereita"

Mun suu loksahti auki. Siis mitä helvettiä? En mä halua vaihtaa koulua, eihän se muuttaisi mitään. Pitäisikö mun oikeesti vaihtaa koulua kymmenen kilometrin päähän, en todellakaan ollut vaihtamassa. Mä nousin ylös ja painelin omaan huoneeseeni, vaikka vanhempani yrittivätkin huutaa perääni. Vitut niistä, vitut kaikesta.

Mä nappasin mun viinapullon, sängyn rungon välistä. Siitä piilopaikasta kukaan ei tiennyt. Tungin sen reppuuni, vedin samasta paikasta myös tupakkini ja lähdin huoneestani.

"Tino mihin sä meet" äitini huolestunut ääni kysyi keittiöstä.

"Pois" sanoin ja pamautin ulko oven kiinni. Sitten lähdin kävelemään musta vanssin reppu selässäni. Soitin Aronille. Kai se nyt juomaan tulis, vai mitä?

"No mitä?" kuuluu puhelimesta

"Missä sä oot" kysyn ja toivon todella että he ovat vielä Aronilla ja siellä on juomia. Plus tyttöjä tottakai.

"Meillä. Ootsä tulos?"

"Joo"

Sitten suljin puhelun. Lähdin kävelemään Aronin luokse. Hän asui vajaan kahden kilometrin päässä. Kaivoin repustani pullon ja aloin juomaan.

Join, join ja join kunnes olin vihdoin Aronin ovella. Koputin oveen ja odotin että joku tulisi avaamaan. Hetken päästä Merce tuli avaamaan oven. Hän oli minun kaveri porukkani lemppari muija. Kaikki pitivät Mercestä.

Kävelin hänen ohi olohuoneeseen, jossa muut istuivat ja juttelivat olut tölkit kädessä. Tylsää menoa.

"No mikäs sun mieltä painaa kun viina pullo on eksyny käteen" Merce kysyy kun on istahtanut viereeni sohvalle, kaikki muutkin tuijottavat minua.

"Mutsi ja faija löys.. tai ei mitään" olin vielä jatkamassa, mutta sitten muistin etteivät kaverini tiedä niistä huumejutuista. Mä salasin ne visusti muilta.

"Ai löys mitä" Aron kysyi ja katsoi mua hämmentyneenä. Mä tyydyin pudistamaan päätäni ja jatkoin juomista. Siinä se ilta sitten kuluikin. Viinaa, viinaa, naisia, viinaa, naisia.

Onnittelut Tino. Taas sä olit muijien kanssa, vaikkei ollut edes mitään tunteita. Voitko vittu olla enempää tunteeton. Tai enhän minä ollut tunteeton, mä vaan olin kusipää.

-----

En tiiä mitä sanois. Tää kirja sai vähän erilaisen luvun, kun mä ajattelin mutta tää on ihan fine, kai?

sanoja: 830
julkaistu: 21.4.2022