TINO

•10• en haluu nähä sua enää

Mä heräsin Loken päältä. Yritin päästä siitä pois, mutta sen kädet olivat kietoutuneet mun ympärille. Mua alkoi jo ärsyttämään meidän läheisyys. En halunnut olla lähellä sitä, siitä syntyi jotain outoa kipinää, enkä mä todellakaan tiennyt mitä se oli. Lisäksi mä olin hetero eikä tämä maailma tuntunut uskovan sitä.

Hetken päästä Loke alkoi jo liikehtimään vähän, joten pystyin vetäytymään tuon sylistä pois. Onko se normaalia cudlata kavereiden kanssa? Tai siis tässä tapauksessa kaverin kanssa. Vai olimmeko me edes kavereita?

"Huomenta" Loke mutisi ja kääntyi minuun päin.

"Huomenta"

Loke sulki jälleen silmänsä, jolloin mä nousin istumaan sängyllä ja otin puhelimeni lattialta. Kello näytti jo kahtatoista ja isä oli laittanut hirveän spämmin viestejä. Mitenköhän olin nukkunut näin pitkään?

Avasin minun ja isän keskustelut.

Iskä

11.05
Tino, voisit alkaa jo tulemaan kotiin.

11.30
Meidän piti jutella asioista ja mä meen illaksi töihin.

11.40
Tino, nyt alat oikeasti tulemaan ja opettelet vastaamaan viesteihin.

11.55
Nyt kotiin.

12.02
Tino?!

Isä vaikutti joskus oikeasti teini ikäiseltä tytöltä, jonka kaverit eivät vastaa viesteihin ja sitten pitää vetää hirveä spämmi.

Mä kumminkin päätin vastata, sillä en halunnut olla kokonaan ongelmissa ja isä vaikutti oikeasti huolestuneelta.

Minä

12.08
Joo kaikki on hyvin, mä lähen nyt tulee

Iskä vastasi mulle peukulla ja mä nousin ylös sängyltä, kävellen sitten Loken huoneen ovelle.

"Mihin sä oot menossa?" Kuului takaani sängyltä.

Käännyin katsomaan Lokea, joka oli noussut istumaan ja tuijotti mua. "Mä meen himaan, iskä pyys, moikka"

"Jää ny viä hetkeks, jooko?" Loke aneli ja mä pohdin hetken, kunnes sitten menin takaisin sängylle Loken viereen.

Tunsin kuinka lämpimät kädet jälleen kiertyivät ympärilleni. Lämpimät kipinät levisivät ympäri kehoani ja yritin vieläkin pohtia mitä se oli.

Olin kuullut tyttöjen kutsuvan sitä ihastumiseksi, mutta sitä se ei todellakaan ollut. Minä en todellakaan tykännyt Lokesta, enkä tulisi ikinä tykkäämään.

Käännähdin ympäri niin, että näin Loken kasvot. Hänen silmänsä olivat auki ja niiden vihreys hurmasi mut. Ei sillä tavalla hurmannut, vaan olin aina pitänyt vihreistä silmistä.

"Miks sä tuijotat mua?" kysyin ja jatkoin vihreiden silmien tuijottelua.

"Ai, mun mielestä se oot sä joka tuijottaa" Loke naurahti, jolloin tunsin poskieni punehtuvan ja käänsin katseeni pois päin Lokesta.

"Tinoo" Loke huhuili, mutten huomioinut häntä. Hän tarttui leukaani ja käänsi katseeni takaisin itseensä. Hän hymyili, pidin Loken hymystä, se oli sellainen pieni, mutta iloinen hymy. Anteeksi nyt vaan, tuijotanko hänen huuliaan??

En kerennyt edes kääntämään katsettani pois, kun jo tunsin pehmeät huulet vasten omiani. Suuteliko Loke minua? Vai oliko tämä unta?

Vastasin suudelmaan, vaikkei se ollut minun tarkoitukseni. En vain pystynyt lopettamaan suudelmaa, kun se kävi kokoajan vain intohimoisemmaksi. Se tuntui jännällä tavalla hyvältä, vaikken todellakaan halunnut suudella häntä.

Loke pyörähti päälleni ja vetäisi t-paitani pois päältä. Hän alkoi tekemään huulillaan polkua minun huuliltani, alavatsaani kohden. En pystynyt pitämään huokailuja sisälläni. Ei mikään ollut ikinä tuntunut noin hyvältä.

Havahduin hyvän olon tunteesta, siinä vaiheessa, kun Loke alkoi avaamaan verkareideni naruja.

"Voi jumalauta" Mutisin ja työnsin tuon pois päältäni. Vedin paitani takaisin päälleni ja nousin ylös sängyltä. Onneksi paitani oli suht pitkä ja se peitti ongelmani.

"Vittu" Loke tuhahti ja taisi tajuta mitä äsken oli tapahtunut. "Älä jooko lähe, en mä tiedä miten tää tapahtu"

En vastannut hetkeen mitään, yritin vain tasata hengitystäni ja sitten talsin Loken ovelle samalla huikaten "mä en haluu nähä sua enää"

Sitten painelin ulko-ovelle ja lähdin siitä ulos. Onneksi kukaan ei tullut Loken talossa enää vastaan. En halunnut nähdä siitä perheestä ketään, varsinkaan Lokea. Tuo ei olisi saanut tapahtua. Me päädyttiin melkein.. Ei, en edes halunnut ajatella mitä olisi käynyt, jos en olisi havahtunut hyvän olon tunteesta.

Koti matkalla poltin ainakin kolme röökiä ja potkin pikkukiviä. Kirosin samalla hiljaa, kuinka en pystyisi enää menemään kouluun ja kuinka varmasti saisin huudot kotona.

Vilkaisin puhelintani. Isä ja äiti olivat molemmat soittaneet ja laittaneet varmaan tuhat viestiä. Kellokin näytti jo puolta kahta, enkä tajunnut miten nopeasti kello oli liikkunut.

Kun saavuin koti pihaani, mietin hetken jäisinkö vain tähän kuolemaan. Päätin kumminkin laahustaa sisälle. Ketkäs muutkaan siinä olisivat olleet, kuin äiti ja isä. Minun yllätykseni myös Oliver, Lari, Benjamin, Jere, Lilli, Valtteri ja Luka. Miksi täälä on nyt joku sukukokous?

"Missä sä oot taas ollut" isäni huusi ja mä potkin kengät eteisen nurkkaan. "Ootko sä polttanu?"

"Ja miks sulla on fritsuja kaulassa?" Kuului äitini ääni isän takaa.

"Voi helvetti" mutisin ja käännyin katsomaan peilistä itseäni. Siinähän komeili ainakin kolme fritsua. Voi vittu.

"En mä tiedä" mutisin ja yritin mennä heidän kaikkien ohitse, tietenkin onnistumatta siinä.

He passittivat mut sohvalle ja istuivat sitten mun ympärille.

"Kerro koko juttu" äiti mutisi ja katsoi mua odottavasti. Mä tiesin, että mun pitäisi kertoa kaikki noille, ei se niin haitannut että melkein koko suku oli kuulemassa, mutten halunnut olla taas pettymys.

Nyökkäsin.

-----

Moii! Mulla on kestänyt kirjottaa, joten pahoittelut siitä, nyt kumminkin uus luku.

sanoja: 767
julkaistu: 5.6.2022