TINO

•7• et säkään muru

Loken näkökulma

Se vitun ärsyttävä, mutta suloinen poika tuhisi päälläni rauhoittavasti. Se oli nukkunut jo ainakin kaksi tuntia, mutten raaskinut herättää tuota.

Mä mietin viime päivien tapahtumia. Ronja jätti mut toissa päivänä. Ei se kertonut syytä, mutta mä osasin kyllä päätellä itsekkin. Kusipäähän mä oon. Olin sit sen takia päättäny vetää pään täytee. Virhe, mä tiesin ettei kukaan katsoisi mun perään. Paras kaverini Ville, sääti muijien kanssa koko illan ja niin myös melkein koko muu porukka. Adam oli ainoa, joka ei edes käynyt bileissä. Sillä oli aika paljon perhe ongelmia ja sen semmoista. Mutta ei Ronja ollut ainoa syy mun känneihin, iskä ja äiti oli osa syyllisiä. Ja tottakai veljeni Roope, se ei nimittäin kovin helposti päästänyt mua ulos perjantai iltoina. Kyllä mä tiesin että pääsisin Ronjasta helposti yli, mähän olin itse suunnitellut jättäväni sen.

Säpsähdin ajatuksistani, kun Tino alkoi liikehtimään päälläni. Ei helvetti ei se saa liikkua tolleen. Mä en ala nolaan itteäni nyt. Mä tulin jo kaapista tolle ääliölle, enkä mä oo kertonut sitä kellekkään paitsi Roopelle. "Tino älä liiku noin"

Tino nosti katseensa minuun. Hän näytti hämmentyneeltä. "Aijaa, miksen?"

Mua alkoi jo vituttamaan, kun hän liikehti päälläni. Se nousi istumaan mun lantion päälle ja jatkoi heilumistaan. "Tino, nyt, lopetat"

"Miks aiheutuuko sulle ongelmia?" Tino virnisteli ja jatkoi liikettä, kunnes mä työnsin sen pois mun päältä. "Nyt hei ihan oikeesti"

"Mitä?" Tino kysyi naurahtaen. "Aiheuttaako pikku Loke ongelmia"

Mä menin sen päälle ja tein samaa liikettä. Tinon ilme muuttui sekunneissa nolostuneeksi. "Loke lopeta"

"Enpäs taida lopettaa" totesin naurahtaen.

Sitten hän työnsi mut pois itsensä päältä ja nousi istumaan. Hän nappasi tyynyn ja piteli sitä 'suojanaan'. "Tää on noloo" se mutisi.

"Toihan on ihan normaalia, ei tarvii peitellä" tuhahdin ja vedin Tinon viereeni. Hän näytti niin nolostuneelta punasine poskineen.

"Mmh" Se mutisi ja painautui mua vasten. "Et sä ookkaan niin kusipää kuin mä luulin"

Mä naurahdin "et säkään muru"

Tino katsoi mua ärtyneenä "mutta joudut kusipää listalle, jos sanot mua muruks" Sitten se läpsäisi mua olkapäähän ja painoi päänsä mun rintakehää vasten.

"Mut sä oot aika muru" mutisin vaikka tiesin Tinon jälleen nukahtaneen.

_____

Nousin ylös Tinon sängystä, kun hän oli jo mennyt ovelle ja odotti mun olevan valmis. Mä halusin esittäytyä sen vanhemmille. En mä halunnut mikään salaisuus olla.

Me käveltiin keittiöön, jossa ilmeissesti Tinon vanhemmat istuivat. He nostivat katseensa meihin. "Ai sulla on kaveri, mä oon Ave ton hunsvotin äiti" Hänen äitinsä naurahti. "Mä oon Alexi ton apinan isä" hänen isänsä totesi. He vaikuttivat jotenkin tosi nuorilta, niinkuin ehkä kolmekymmentä tai jotain semmoista, mutta kumminkin olivat jotain neljäkymmentäviisi vuotiaita. "Juu mä oon Loke, ton sekopään kaveri" mä matkin ja sain Tinolta mulkaisun.

"Mitäs sun silmälle on muuten tapahtunu? Ethän sä vaan oo sekaantunu niihin juttuihin mihin Tino" Ave kysyi varovasti. Mihin juttuihin Tino muka olisi sekaantunut, huumeisiin? Ei kai nyt sentään.

"Äiti ei nyt jooko" Tino mutisi ja tuijotteli aivan muualle kuin minuun. "Emmää mihinkään oo sekaantunut, mä vaan löin sen pöydän kulmaan" valehtelin sujuvasti ja sain Tinon vanhemmilta miettivät nyökkäykset. "Mut mun pitäs varmaan lähtee kotiin niin.." mutisin.

"Aa niin tottakai.. Oli kiva tavata" Ave huudahti ja mä vastasin jotain samantapaista. Sitten lähdin eteiseen ja aloin vetämään kenkiäni jalkaan. Oli aika huvittavaa huomata kuinka eteisessä oli neljät samanlaiset ruutukengät, mutta erikokoiset. Miksiköhän? 

"Moikka sit" naurahdin Tinolle, joka oli tullut seisoskelemaan oven suuhun. "Moikka" se murahti ja mä lähin ovesta ulos.

Nyt mun pitäisi mennä kotiin ja kohdata se helvetti. Ei siinä kai muuta valittamista ollut kuin isän alkoholi ongelmat, äidin aivokasvain ja isoveljeni Roopen ylihuolehtivaisuus minusta. Semmoiseen perheeseen minä olin kasvanut. Kun synnyin kaikki oli hyvin, kaikki oli hyvin siihen asti kunnes äidillä todettiin se kasvain, taisi olla joskus seiskaluokan alussa eli noin kaksi vuotta sitten. Tiedänhän minä, että äidin tila pahenee kokoajan, mutta yritän aina olla ajattelematta sitä. Voisin itseasiassa huomenna poiketa sairaalalla. Tänään kohtalona olisi kumminkin ryyppäävä isäni ja huolehtiva Roope.

Kun olin vihdoin kävellyt kotiin semmoiset neljä kilometriä näin tutun oven edessäni. Siinä luki tervetuloa sellaisella kukka tekstillä. Äiti oli sen siihen joskus ripustanut.

Avasin ulko-oven ja kohtasin heti Roopen huolehtivat kasvot. "Missä sä olet taas ollut? Tajuutko pikku broidi mä oon susta ihan hemmetin huolissani" 

"Joo sori, olin kaverilla" mutisin ja potkin kuluneet kenkäni eteisen nurkkaan.

"Villellä?" veljeni kysyi, eikä päästänyt mua ohitseen.

"Ei kun yhellä Tinolla. Se on ihan järkevä jätkä, älä siitä murehdi"

"Käytittehän te ehkäisyä?" Roope kysyi ja katsoi mua kuin olisi odottanut vastausta puoli vuotta.  "Roope! Mä en ole harrastanut seksiä, voitko nyt rauhoittua ja päästää mut keittiöön"

"Okei mä uskon sua, iskä sitte nukkuu" Roope mutisi ja päästi mut keittiöön. "Mmh" mumisin ja aloin kaivamaan leipää kaapista. Mulla oli aivan järkyttävä nälkä.

-------

Moii! Tänään jo toinen uus luku, ihan vaan koska miks ei heh.

Sanoja: 740

julkaistu: 16.5.2022