Olivia on 13-vuotias, jonka hänen vanhemmat jättivät. Hän on asunut lastenkodissa jo 7 vuotta. Joel päättää adoptoida Olivian. Hänellä on kuitenkin erilaisia muistoja Oliviaa kohtaan. Miksi Olivia adoptoidaan ja tuleeko heistä oikea perhe??
HUOM!!
...
Olivian pov. Vietimme mukavan joulun nyt matkaisimme Aleksin mökille viettämään uuttavuotta. Istun auton takapenkillä Joonaksen kanssa, kun Tommi ajoi ja Joel istui pelkääjän paikalla. "Kuinka pitkä matka vielää?" Joonas marisi. "Oleppas kuule Porko hiljaa ei oo pitkästi enää!" Tommi sanoo. Olli, Aleksi ja Niko menevät edessämme toisella autolla isompien tavaroiden kanssa. Hetken kuluttua olimme jo mökin pihassa. "Nonni. Porko me ollaan ny perillä!" Tommi huutaa Joonakselle, joka on puoliunessa. Nousemme autoista ja alamme viedä tavaroita sisälle. "Okei. Täällä on kaks kahen hengen makkarii ja yks kolmen niin ketä menee mihinki?" Aleksi kysyy. "Mä ja Joonas voidaan ottaa toinen!" Niko sanoo. "No jos minä meen näitten Hokkien kanssa ja te kaks meette kahestaan?" Aleksi kysyy osoittaen Tommia ja Ollia. Molemmat myöntyvät ja alamme kuljettaa tavaroitamme huoneisiin. "Syömään!" Kuuluu Tommin huuto alakerrasta. Kävelemme keittiöön. "Missä välissä sä oot ruokaa kerenny tehä?" Kysyn. "No, joillaki on vähemmän tavara kun eräillä." Tommi vastaa ja katsoo minua ja Joelia. "Mitä ruokaa?" Olli kysyy. "Ihan kuule perus pakaste pitsaa!" Tommi kertoo ja otta pitsat pois uunista.
Joel pov. Istun olohuoneessa Nikon kanssa, kun muut ovat ulkona. "Millon me kerrotaan?" Kysyn Nikolta. "Ai mistä?" Hän kysyy. "No siitä vitun kiertueesta!" Selitän. "Aa no, emmä tiiä. Tänä iltana?" Niko ehdottaa. Nyökkään vain ja jatkan puhelimen selaamista.
Skip iltaan: (Joelin pov jatkuu)
Istumme kaikki olohuoneessa. "Niin mitä asiia teil oli?" Puolisiskoni kysyy. "Me.." aloitan. "Lähetään helmikuun lopussa Amerikan ja Euroopan kiertueelle." Kerron. Olivian kulmat kohoavat. "Niinku hä?" Hän kysyy. "Että lähetään vihdoin rundaa jenkkeihin." Olli selventää. "Ja sä oot tulossa mukaan." Aleksi jatkaa. Olivian suu loksahtaa auki. "Amerikkaan?" Hän kysyy. Kaikki nyökkäävät. "Ja mä oon tulos mukaan?" Olivia jatkaa. "Juurikin näin." Ale sanoo. "K. Millon lähetään?" Olivia kysyy hymyillen. "Lento lähtee 27.helmikuuta et on vielä muutama kuukaus." Kerron. "Entä mun koulu?" Olivia miettii. "Älä niistä huoli. Me järkätään ne jotenki." Tommi kertoo. Olivia vain nyökkää.
Skip helmikuun 26. Päivään. (Eli UMK päivään.)
Joel pov. Eikä. Tänään on UMK-finaali ja me soitetaan Bad Idea ekaa kertaa livenä. Siis tottakai se on siistii mut jos mä tyyliin unohan sanat tai jotai. Niko kävelee meidän bäkkärille. "No mikäs sun päätä painaa." Hän kysyy. "Eiku aivot ei vaan pysty käsittää et siitä on vuos. Tai niinku on kiva olla tääl mut mul on vaan jotenki masis fiilis." Selitän vähän epäselvästi. "Pää pystyy vaan. Korkkaa vaikka Redi ennenku mennään haippaa muitten luo." Niko sanoo ja ojentaa minulle tölkin. Hän taputtaa minua vielä olalle ja kävelee ovesta. Päivitin vielä Instagramini ja lähdin muiden luo.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
(Kuvat Joelin ig:stä @Joelhokka )
Olivia pov. Istuin Miisan kanssa heidän bäkkärillään, kun Vesala kävelees sisään ja sanoo: " Meidän pitäs olla kohta lavalla!" "Ai, okei." Miia sanoo ja nousee ylös. Minäkin nousen, sanon moikat Miisalle ja lähden kävelemään jätkien luo. "No mitäs tänne?" Kysyn, kun saavu bäkkärille. "No ei kai täs mitään tunti meiän esitykseen." Olli kertoo.
Joel pov. Yhtäkkiä minua alkoi ahdistaa ja itkettää ilman syytä. Nousin sohvalta ja sanon:" Käyn vessassa." Ja kävelen käytävän vessaan. Kyykistyn seinää vasten lattialle ja annan kyynelten tulla. Kuulen muiden vaimeaa naurua seinien läpi. Itkiessäni tuntui etten saanut happea. Yritin hengittää rauhallisesti. Kuulen, kun ovi avautuu ja joku istuu viereeni. Hän kietoo kätensä ympärilleni ja kuiskaa: "Kaikki on hyvin." Se oli Olivia. En vieläkään saa kunnolla happea ja yritän hengittää suun kautta joka on hankalaa. "Hengitä vaan ihan rauhassa." Olivia kuiskaa. Kuuntelen hänen hengitystään ja yritän toistaa omaani samaan tahtiin. Hetken kuluttua alan kuivata kyyneleitäni. Olivia ottaa kätensä ympäriltäni. "Onks kaikki ok?" Hän kysyy. "Joo nyt on. Mulla vaan alko ilma syytä ahistaa." Kerron ja Olivia nyökkää. "Oisko sulla muuten sitä silmänrajaamis kynää?" ( en tiiä se oikeeta nimee) Kysyn. "Juu on." Hän vastaa ja ojentaa sen taskustaan. Kun oken saanut meikkini korjattua halaan siskoani. "Eiks sun pitäs olla kohta lavalla?" Olivia kysyy. "Ei vittu niin muuten pitäis. Kiitti kuitenkin!" Sanon ja juoksen lavalle päin. ______________________________ Sain tän nyt vihdoin kirjotettuu!!
