{Adoptiolapsi} ~Blind Channel~

11. Monta eri kyyneltä

Joel pov.
On lauantai. Istahdan lavan reunalle ja kuulen fanien huutoja ja Feel nothingin taustaäänet. Feel nothing on mulle henkilökohtasesti tärkee biisi, koska ne muistuttaa mua mun lapsuudesta. Mua kiusattii ala- ja yläasteella, mutta sitten löysin Joonaksen ja hänen kautta Ollin.

Havahdun ajatkusistani siihen, kun kylmä kyynel valuu poskellani. Pidän pitkiä, vähän kosteita hiuksia kasvojeni edessä, ettei kukaan näkisi. Kuulen, kun Niko alkaa laulaa ja pyyhin kyyneleen peukalollani pois.

Olivian pov.
Seuson lavan vieressä verhojen takana Santerin vieressä ja pidän kädessäni p kahta vesipulloa. "Like i'm balboa!" Kuuluu Joelin ääni Balboan lopussa. Kaikki tulevat lavalta ja hörppäävät vettä. "Kuvaanko ig:seen jotain?" Kysyn. "Joo venaa." Joel sanoo. Tommi kävelee rumpujensa eteen. Sitten menee Aleksi. He huudattavat yleisöä hetken ennen kuin lavalle menvät Olli ja Joonas. "Missä Porkon kitara?" Niko kysyy. Kohautan olkiani. Joonaskin saa kitaransa ja kaivan puhelimen taskustani. Kävelen Joelin perässä lavalle samalla kuvatessani Instagarm-reeliä.

Kuvaan pätkän loppuun ja menen nopeasti pois tieltä. "Kovaäänisiä faneja." Totean ääneen. Santeri vain naurahtaa vieressäni.
"Mut nyt me tarvitaan kaikilta ne kuuluisat vitun keskisormet ilmaa näin. Ja nyt te laulatte meidän kaa." Joel sanoo ylesölle. "Just another night in my pitch black paradise. Don't wanna cry so i gotta get paralyzed."
Yleisö huutaa. Alan huomaamattani hymyillä katsoessani heitä tuolla lavalla. Saavat tehdä mitä haluavat, omaa juttuaan, omaa musaa. Tunnen ylpeyttä ja suurta kiitollisuutta tuntea heidät.

Toivon, että itsekin saisin tehdä musiikkia joskus. "Kiitooss!!" Niko huutaa yleisölle. Havahdun taas ajatkusistani. Ja otan vesipullot käteeni laatikoiden päältä. "Huhhuh." Niko sanoo astellessaan viereeni. Ojennan vesipullon hänelle.

Skip. 2h

Istun retkituolilla ja selaan puhelintani. "Vittu. En pääse huomenna sinne lentokentälle kun äiti halus järkkää jotku sukujuhlat." Niko sanoo. "Ei se mittää. Se on tää alkukesä. Juhlia vaan koko ajan." Joel sanoo. "Santeri vissiin ajaa meisät Hesaan?" Aleksi kysyy. "Joo. Minuun se Tomppa eniten luottaa. Siis liikenteessä." Santeri sanoo. "Mä taidan mennä jo nukkuu. Öitä." Sanon väsyneenä. "Öitä." Kuuluu. Kömmin makuupussin sisälle ja nukahdan välittömästi.

Havahdun lokin huutoon. Nousen istumaan ja kaivan puhelimeni tyynyn alta. 8.54.
No en olisi varmaan nukkunutkaan pitempään. Katson ympärilleni ja huomaan Ollin ja Aleksi nukkuvan söpösti lusikassa. En kehtaa herättää heitä, enkä kuorsaavaa Joelia, joten nousen ylös teltasta ja venyttelen puutuneita jalkojani. "Huomenta." Joonas sanoo yllättävän pirteästi. "Huomenta." Vastaan. "Onko muut heränny?" Kysyn. "Joo. Niko, Santtu, Joona ja Mikko pakkaa jo tavaroitaan." Joonas kertoo. "Meiän teltan nuorimmaiset nukkuu tuola lusikassa ja Joel vetelee myös vielä hirsiä." Kerron. Joonas naurahtaa. "Aamuja!" Santeri sanoo astuessaan ulos teltasta. "Huomenta." Toivotan. Kaivan ruokakassista itselleni kolmioleivän ja alan syömään sitä.

"Huooh-menta"  Kuuluu juuri heränneen Joelin ääni telttamme luota. "Huomenta. Mites nukuit?" Kysyin. "Ihan hyvin kait." Joel vastaa. "Siltä kuulosti." Sanon sarkastisesti virnistäen. Joonaskin naurahtaa. "Nuoret rakastavaiset nukkuu siellä lusikassa." Joel toteaa samalla, kun ottaa toisen kolmioleivän paketista. "Nii-i. Pitäs neki herättää, ku muut on jo melkeen pakannu." Joonas toteaa.

Ollin pov.
Herään aamulla uloka kuuluviin ääniin. Avaan silmäni ja huomaan nukkuvani Aleksin kanssa lusikassa. Ei se oikeastaan minua haittaa. Onhan Aleksi ihan söpö nukkuessaan.
Okei nyt Olli lopeta!!

Nousen varovasti istumaan ja ravistan Aleksiakin pienesti. "Aleee. Herätyys." Kuiskaan. Aleksi vaihtaa asentoa ja mumisee jotain unisena. "Aleksi. Herää muut on jo kohta tyyliin syöny." Yritän herätellä häntä. "Joojoo." Kuuluu vastaus. "No, nouse sitten kun jaksat mutta sulla on 5 minuuttii aikaa muuten tuun kutittaa sua." Sanon ja nousen ylös teltasta.