{Adoptiolapsi} ~Blind Channel~

16. Shokki

Skip 5 vuotta
Olivian pov.
" Alex Mattson ja Olivia saavat...368 pistettä mikä tarkoittaa sitä, että he lähtevät edustamaan suomea Euroviisuihin 2027!" Juontaja Antti Tuisku kuuluttaa. Olen aivan shokissa. Aleksi halaa minua. Ja minä katson vain screeniä yllättyneenä. Myös Erika ja muut jätkät tulevat ryhmähaliin. "Te lähette Euroviisuihin!" Joel huudahtaa kasan toiselta puolelta. Tunnen jopa yhden onnenkyyneleen poskellani, mutta pyyhin sen nopeasti pois. Pienen ryhmähalin jälkeen nousemme ylös sohvalta ja lähdemme lavaa kohti. Astumme lavalle mikrofonin eteen aplodien saattelemana ja Antti antaa pystin Aleksille. "Ööö.. kiitos... mä en oo kirjottanu mitään kiitospuhetta vaikka eräät kyllä sano jo puolvuotta sitte että me voitetaan tää ylivoimasesti." Sanoin naurahtaen painottaen sanaa eräät ja katsoin syyllistävästi Joelia ja Joonasta. "Mutta samaan aikaan se on myös auttanu mua niinsanotusti graindaamaan eteenpäin. Ja sen takia me halutaan kiittää Joelia, Joonasta, Ollia, Nikoa, Tommia ja kaikkia meidän läheisiä kaikesta tuesta mitä te ootte antanu ja magdollistanu tän biisin olemassaolon. Kiitos!" Sanon ja päätän puheeni. "Kiitos vaan minunkin puolesta. En ois kyllä uskonu 5-vuotiaana että 24 vuoden päästä mulla on kaks UMK-pystiä hallussani, mutta tässä sitä ollaan. Elämänohje kaikille joilla on isot unelmat: Joka ikinen unelma on mahdollinen saavuttaa, ihan sama kuinka korkealle rima menee sitä yrittäessä. Uskokaa unelmiinne! Kiitos!" Aleksi kiittää ja nostaa pystin ilmaan.

Pari päivää myöhemmin.

Istun Ylen mediatalon pukuhuoneen sohvalla ja selaan someja puhelimesta. Seuraajia on tullut koko ajan lisää. Minun ja Aleksin pitäisi esiintyä Euroviisuissa tasan puolentoistakuukauden päästä. Se on hirveän pelottavaa, mutta samaan aikaan outoa. "Teidän vuoro on kohta." Nainen tuotantotiimistä sanoo. Nousemme Aleksin aknssa ylös sohvalta ja seuraamme häntä.

Nainen ohjaa meidät huoneeseen jossa on kameroita ja Ylen aamun juontajia.

Istahdamme sohville joissa meitä haastateltaisiin. Kamerat kohdituvat minua vastapäätä istuvaan Juontajaan, joka esitteli itsensä Emmaksi. "Euroviisu huuma on lähestymäisillään ja teemana tänä vuonna on love to music eli rakkautta musiikkiin. Suomesta sitä tuovat Alex Mattson ja Olivia Hokka Tervetuloa." Emma sanoo ja kamreat kohdistuvat meihin. "Kiitos paljon." Sanomme Aleksin kanssa melkein samaan aikaan. "Alex, olet menossa toista kertaa Euroviisuihin. Miltä tuntuu?" Emma kysyy Aleksilta. "Ihan mahtavalta päästä takas Euroviisu huumaan. Ja oon kiitollinen että on mahdollista mennä kaks kertaa Euroviisuihin, vaikka tällä kertaa menen ns. Soolo artistina vaikka mulla on Olivia." Aleksi kertoo. "Olivia. Olen kuullut että sinä olet tehnyt historiaa olemalla Suomen nuorin Euroviisuedustaja ikinä. Olet siis tehnyt historiaa jo ennen Euroviisuja." Emma sanoo ja nyökkään. "Teillä on minun, ja monen muunkin, mielestä ennenkaikkea mahtava biisi, mutta myös hieno musavideo ja nyt katsomme siitä pienen pätkän." Emma sanoo ja screeniltä alkaa pyörimään musavideomme.

Minuutin kuluttua kamerat kääntyvät meihin. "Kertokaas tästä musavideosta ja mistä idea lähti." Emma sanoo. "No idea tähän videoo lähti meidän molempien menneisyydestä ja lapsuudesta. Me ei oltu yläasteella mitään luokan suosituimpia henkilöitä ja aika erilaisia kuin muut. Sit kun me mietittiin. Tarinaa tähän musavideoon niin päätettiin tehdä erilainen ja synkempi musavideo, mutta silti pidettiin rakkausteemaa yllä." Kerron. "Ja koska me ei lapsina uskottu erilaisuuteen, niin nyt uskotaan." Aleksi jatkaa. "Lähtö Lontooseen on tasan puolentoista kuukauden päästä. Jännittääkö?" Emma kysyy. "Tottakai ja niin kuuluukin." Aleksi sanoo ja minä nyökkään. "Kiitos haastattelusta." Emma sanoo hymyillen.

(Taas) Skip. 1,5 kk

Istumme jätkien, Erikan ja taustatanssijoiden ja hyvien ystävieni Ellan, Iitan ja Riinan kanssa. "Oikeesti me ollaan vittu menossa Euroviisuihin!" Ella hyppii innosta. "Nonii rauhottukaapa nyt." Joel sanoo. "No helppohan se sun on sanoo konkarina." Iita pistää vastaan. "No älä." Sanon. Iita on joukkomme aivot, kun taas me muut vähän hösellämme joka paikkaan. "Kone lähtee kohta meille tulee kiire jos ette nyt tule!" Olli sanoo Aleksi vierellään vähän matkan päässä meistä. He pitävät käsistään kiinni, ja kyllä he ovat yhdessä julkisesti. Odotan kyllä sitä hetkeä, kun he sanovat rakastavansa toisiaan alttarilla.
Astumme koneeseen ja istahdan ikkunapaikalle. Joel istahtaa viereeni ja Ella hänen viereensä. Niko, Joonas ja Tommi. Erika istuu toisella puolella käytävää Ollin ja Aleksin kanssa ja Iita ja Riina takanamme. Matka Lontooseen voi alkaa. Laitan kuulokkeet korvilleni ja laitan lempisoittolistani soimaan.

Kolmen tunnin kuluttua saavumme Lontooseen, josta meidät ohjataan hotelliin, jossa majoitumme. Jaamme kahden hemgen huoneen veljeni kanssa. Olemme vieläkin Erikan kanssa yhdessä, mutta ajattelin, että Joel olisi "turvallisempaa" seuraa tässä tilanteessa ja hän voisi auttaa minua kokeneempana. Kello on jo niin paljon että menimme suoraan nukkumaan.

Herään aamulla Jeolin pyörimiseen sängyssä. "Mitä sä pyörit?" Kysyn väsyneenä. "Ai sori ei ollu tarkotus herättää. Mut yritin vaa ettii hyvää nukkuma asentoo." Joel vastaa. Katson kelloa puhelimestani. "Joel kello on kohta kaheksan meidän pitää olla puolentunnin päästä aamupalalla." Sanon ja katson häntä kysyvästi. Joel hymähtää ja nousee ylös. Minäkin nousen haukotellen sängyn pohjalta ja menen vessaan siistimään hiuspehkoni. Hiusten kanssa tappelun jälkeen menin valitsemaan jotain rentoa päälle. Laitoin nyt vain mustan t-paidan ja vaaleansiniset farkut. "Noni joko mennään?" Joel kysyy kärsimättömänä. "No joojoo." Sanon naurahtaen ja lähdemme kohti alakertaa. Näämme muut jo aamupalalla Ollia ja Aleksia lukuunottamatta. "Mihinköhän ne on jääny?" Joonas kysyy. "Ei kai ne vaan oo-" Riina aloittaa. "Älä vaan sano että-" Ella jatkaa ja katsoo Riinaa syyttävästi. "Olli todennäköisesti nukkuu vielä ja Aleksi vaan yrittää saada sen hereille." Iita sanoo. "Toivottavasti." Sanon ja lähden hakemaan syötävää. Kun kaikki ovat syöneet kysymme keittiöltä jotain matkaan otettavaa ruokaa ja lähdemme Aleksin ja Ollin huonetta kohti. Oikean oven löydettyämme Tommi koputtaa oveen. Väsynyt Aleksi avaa oven. "Huomentaa!" Joonas sanoo ylipirteästi. "Onko Matelan poika vielä hereillä?" Kysyn. "Ei olen tässä kohta puolisentuntia yrittänyyt herätellä." Aleksi sanoo. "Knew it." Iita sanoo ja naurahtaa. "Mul on strategia. Onks sul kajaria?" Kysyn ja kävelen sisään hotellihuoneeseen. Aleksi ojentaa kajarin ja puhelimensa minulle. Yhdistä puhelimen kaijuttimeen ja laitan Hard rock hallelujan valmiiksi ja hiivin makuuhuoneeseen. Tungen pienen kaijuttimen Aleksin tyynyn alle ja painan playtä. Istahdan sängylle ja katsahdan Ollia. Hän hätkähtää kun kuulee äänen. "Kato heräsithänsä viimein." Sanoin naurahtaen. "Haista paskaa.." Olli mutisee ja nousee ylös. Naurahdan ja laitan kajarin kiinni. Menen muiden luo olohuoneeseen. "Mä alan käyttää tota." Aleksi sanoo. "Kanttii tai ootte kaikkialta myöhässä." Sanon.

"We never end
We say goodbye again and again
Like we think we can
That's what we do
We took our words to somebody new
Then we begin again
Ooh, we never end."
Laulan kappaleemme viimeiset sanat ja katson yleisöä hymyillen. "Thank you!" Kiitän yleisöä ja kävelen Aleksin viereen.

Istumme green roomin sohvalla ja juontajat kertovat ketkä ovat pääsemässä finaaliin. Olen taas hirveän paineen alla. Halaamme Aleksin kanssa toisiamme. Paikkoja on jäljellä enää kaksi. "The second last qualafier is....Finland!!" Juontaja huudahtaa. Olemme finaalissa...finaalissa!! Halaan nyt Aleksia ehkä tiukemmin kuin ikinä. Ja taas kerran, onnenkyynel tippuu poskelleni. Kamerat kääntyvät maihin ja vilkutan kameralle ja näytän sydäntä. Olen onnelisempi kuin ikinä.
______________________________
Päätän lopettaa tän luvun tähän ja kirjottaa ainakin kaks lukua vielä.. niissä saattaa kestää jonkin aikaa että sori jos joudutte oottaa:)
1095 words