{Adoptiolapsi} ~Blind Channel~

10. Kaveri

Olivian pov.
Kävelen yksin Berliinin pimeillä kaduilla. On yö ja muut jätkät ovat baarissa. Istun puiston penkille katulampun alle selaamaan puhelintani. "Hi. Umm..my name is Erika and i'm a huge fan of yours.. so can i get a pic with you?" Nuori, ehkä minun ikäinen tyttö kysyy. "Of course." Sanon ja nousen ylös.

Erika vaikutti mukavalta ja hänen kanssaan oli kiva jutella. Vaihdoimme myös numerot, jotta voisimme nähdä myös syksyn headline-keikkojen aikaan. Hetki myöhemmin, kun Erika oli lähtenyt, Tommi soitti minulle:

Tommi: Moi. Tuukko tänne. Nää on aika vitun kännissä enkä pärjää yksin?
Minä: Juu mulla menee 5 min.
Tommi: Ok. Moi.
Minä:Moi.

Hitto. Taasko ne on vetäny liikaa. No, ei auta kun mennä auttamaan. Hetken kuluttua saavun baarin pihalle jossa muut odottavat. "KatO mOi oLivIa! MiTen mEneE?" Joonas kysyy umpikännissä. "Ihan hyvin kai. Mutta nyt lähetään hotellille." Sanon ja otan hänen ja Joelin käsivarsista kiinni.

   "Kiitti Olivia. En tiiä oisinko pärjänny ilman sua." Tommi kiittää. "Eipä mitään. Soita vaan aina jos tarttet apuu. Oon aina käytettävissä." Totean hymyillen. "Mä taidankin mennä nukkumaan. Hyvää yötä." Tommi toteaa. "Öitä." Sanon ja sitten Tommi lähtee.

Menen hiljaa makuuhuoneeseen vesilasin kanssa, otan laukustani särkylääkettä ja asetan ne Joelin yöpöydälle. Sitten kaivaudun itsekkin nukkumaan. Onhan kello jo yli puolenyön.

Herään aamulla vessasta kuuluviin ääniin. Nousen ylös ja kävelen vessaan.  "Huomenta." Sanon oksentavalle Joelille. "Erittäin paskaa huomenta." Joel sanoo aamu äänellään. Naurahdan. "Mä en juo enää ikinä." Hän sanoo. "Paitsi huomenna." Sanon osoittaen Joelia. Hän nousee lattialta ja hakee särkylääkken, jonka jätin yöpöydälle. Kävelin itsekkin pieneen keittiöön, joka huoneessamme oli. "Lähetäänkö aamupalalle?" Kysyn. "Joo. Vaihetaan vaan jotain asiallisempaa päälle." Joel naurahtaa. Nyökkään. Vaihdamme normi vaatteet päälle ja kävelemme ruokalaan. "Huomenta." Tommi sanoo pirteästi pöydän ääressä. "Huomenta." Sanomme. "Mites aamu lähteny käyntiin?" Hän kysyy Joelilta. "Aikas paskasti rehellisesti sanottuna." Hän vastaan naurahdamme Tommin kanssa. "Kato huomenta!" Joel sanoo kun näkee muidenkin saapuvan paikalle. "Huomenia!" Aleksi, joka näyttäisi olevan pirteinpänä, sanoo. Muut vain mutisevat jotain. Sitten alamme syömään. "Mitäs sä Olivia teit eilen illalla?" Niko kysyy minulta. "Kävin yhessä puistossa ja tapasin sielä yhen fanin joka vaikutti kivalta. Sen nimi oli Erika. Vaihettin numerot." Kerroin illastani. Muut nyökkäävät. "Mut hei, aatelkaa ylihuomenna lähetään
Suomeen!!" Aleksi huudahtaa. "No jep!!" Olli yhtyy.

Skip. 1 vko.
Olivian pov.
Festarikesä on nyt virallisesti alotettu ja olemme nyt matkalla Hyvinkäältä Jyväskylään. On perjantai ja kello näyttää keskipäivää. Katselen maisemia keikkabussimme ikkunasta ja kuuntelen toisella korvalla musiikkia ja toisella Nikon ja Joonaksen tappelua. "Noniin rauhoittukaapas nyt pojat. Auto heiluu niin että poliisi tulee kohta jakelemaan sakkoja!" Tommi huutaa kuskin penkiltä. "Hm." Joonas ja Niko hymähtävät samaan aikaan.

Naurahdan itsekseni, kun soittolistassani alkaa soimaan Alex Mattsonin Better off. Yksi lempibiiseistäni (Oikeesti on hyvä. Voit laittaa soimaan jos haluut.:).

On mukavaa olla taas Suomessa, vaikka oli mahtavaa nähdä maailmaa, varsinkin näin mahtavien ihmisten kanssa. Rakastan kaikkia jätkiä, enkä voisi vaihtaa elämääni enää mihinkään. Vuosi sitten olisisn ollut toista mieltä. Silloin elämässäni ei ollut tarkoitusta. Muistan vielä ensitapaamiseni Joelin kanssa. Ja sen, kun sain tietää, että olemme sukua. Alan huomaamattani hymyillä ajatuksilleni. "Mitäs sä mietit?" Vieressäni istuva Aleksi kysyy. "Elämää." Totean. "Hyvällä vai huonollo tavalla?" Hän kysyy. "Hyvällä tietysti!" Sanon ja katson Aleksia. "No hyvä." Hän sanoo.

"Hyvät lapset ja aikuiset, rokkistarat ja crewn jäsenet, olemme saapuneet Jämsään!" Tommi huutaa. Otan kuulokkeet korviltani. "Ketkä meistä on lapsia?" Joonas kysyy lapsen äänellä. "Kysy mielummin ketkä ei ole lapsia, mutta lapsia ei ole minä, Santeri, Mikko ja Hokan sisarukset on siinä rajamailla." Tommi vastaa. "Otan tuon kohteliaisuutena!" Olli toteaa. "Mutta joka tapauksessa, jos on tarvetta käydä kusella tai muuten vaan kaupassa niin nyt on aika. Ulkona voi myös jaloitella." Santeri kertoo.

  "Missä me yövytään?" Joel kysyy saavuttuamme Jyväskylään. "Voi kuule, kohta näät." Mikko vatsaa. Ajamme leirintäalueen kauimpana olevalle paikalle.

"Mulla on muutama teltta mukana, joten aiomme nukkua taivasalla. Jos haluaa kunnon katon päällensä, voi tuolla autossakin nukkua." Santeri kertoo. "Nice." Sanon. "Kuka haluu nukkuu mun kaa samas teltassa." Jatkan. "Mää voin ainaskin." Joel sanoo. "Me varmaan mahutaan kans." Olli sanoo ja osoittaa Aleksia. Nyökkään ja avaan teltan pussista. "Ootteko koskaa pysytyttäny telttaa?" Kysyn. "Joskus ehkä viis vuotta sitte." Olli sanoo. Muut pudistavat päätään. "Eli, tää on aika yksinkertasta..."

Hetken kuluttua meillä oli jo teltta pystyssä. Istun retkituolilla ja juttelen Santerin kanssa. Tunnen, kun puhelimeni alkaa täristä taskussani. Se on Erika. "Sori mun pitää ottaa tää." Pahoittelen Santerille ja kävelen autoon sisälle.

Minä: Hi.
Erika: Hi..(niiskutusta)
Minä: Hey is everything okay?
Erika: Nothing is okay..
Minä: what's wrong?
Erika: m-my parents..they've been hitting me f-for long time now..a-and now they kicked me o-out ( itkua).
Minä: oh my god..do you have a place to go??
Erika: No..
Minä: where are you now?
Erika: sitting the park we met.
Minä: wait i'll call Joel here.

"Joel tuukko tänne." Huudn Joelille. "No?" Hän kysyy. "Erika on häädetty kotoaan eikä sillä oo paikaa minne mennä. Mitä me tehään?" Kysyn. "Annatko sen puhelimen." Annan puhelimen Joelille. "Okay. Do you have any money with you? Good. You can get a flight to Finland with that. You know where is the planestation? Go there and fly to Helsinki. We'll wait you there. You'll be okay, we promise. See you and get well bye." Hän sanoi ja lopetti puhelun. "Se tulee Helsinkiin sunnuntaina." Joel kertoo. Nyökkään vastaukseksi. Menemme muiden luo." No?" Niko kysyy. Kerromme kaiken heille. "Toi on hirveetä. Miks nuorii kohdellaan näin?" Olli miettii. "Mutta, mun pitää mennä Ouluun sunnuntaina. Äitin tutun tyttärellä on yo-juhlat." Tommi kertoo. "Eli Santtu pääsee ajaan!!" Joonas sanoo ja taputtaa Santeria olalle. "Mä käyn kävelyllä." Aleksi sanoo ja lähtee kävelemään tietä pitkin.

Aleksin pov.

Erikan tilanteen kuullessani omat muistot alkoi puskea muistoista päähäni. Minua kiusattiin nuorena koulussa ja vielä lukiossakin. Ne jätti kovat jäljet kehoon ja erityisesti mieleeni. Oli pakko saada hetkeksi omaa rauhaa. Lähdin kävelemään tien vierestä löytyvää polkua pitkin. Polku johti sillalle. Tiesin siitä, koska olen ollut täällä ennenkin. Nojasin sillan kaiteeseen. Yksinäinen kyynel tippui poskeltani puiseen kaiteeseen. Toinen tippui kädelleni. Pyyhin märkiä poskiani ja katselin nopeasti virtaavaa jokea. Yhtä nopeasti virtaavat ajatukseni. "Ale?" Kuuluu Ollin ääni. En vastaa mitään. Hän seisoo nyt vierelläni ja nojaa myös kaiteeseen. "Kaikki ok?" Olli kysyy. Nyökkään. Hän vetää minut halaukseen. Olli on ainoa, joka tietää menneisyydestäni. Hänelle on helppo puhua ja hän kuuntelee. "Mulle tuli vaan lapsuus mieleen." Kuiskaan. Olli rutistaa minua lujemmin.
Hetken päästä olen jo rauhoittunut. "Kauniin paikan löysit." Olli toteaa. "Nii. Kävin täällä lapsena ja löysin tän." Kerron. "Mennänks nukkuu?" Kysyn.
Olli nyökkää.
______________________________
Nonii draamaa ja Oleksia shippaavatkin saavat lukemista. Kommentoikaa miten tän pitäis loppua. :)
1077 words