piinaa ja poetiikkaa

sineä

Harmaan pilvenreunan takaa pilkistää
pienen pieni pala sinistä taivasta. Siellä se on ollut koko tämän ajan, vaikka viimeisen viikon onkin ollut harmaata niin maassa kuin taivaalla. "Tuli kuin tilauksesta", ehdin ajatella.

Pieni ja lyhyt toivon väristys kulkee läpi kehoni. Tuntuu hyvältä, tuntuu vapaalta. Tuuli osuu hellästi irtonaisiin hiuksiini ja saa ne leijailemaan. Aurinko maalaa varovaiset säteensä mäntyjen latvoihin. Ihana tummanvihreä havu ja oranssi kaarna.

Kotona avaan oven parvekkeelle, ja kissa karkaa penkin alle. Ei aurinko tähän osu, mutta haluan vielä hetken haistella viileää, keväistä ilmaa. Kissan silmät ovat melkein samanväriset kuin auringonsäteet. Olen onnellinen, onnellinen.