Öisiä tarinoita ihmissieluista

Oravanpyörä

Ensirakkaudet ovat perseestä. Ei aina tietenkään, mutta yleensä kyllä. Jos koko jutusta ei tulekaan mitään niin turha toivoa, että toisesta pääsisi ikinä yli. Ensirakkaus on vähän niin kuin jokin lukko, joka sitoo sinut toiseen ihmiseen. Siitä ei pääse mihinkään ja usein se johtaa seuraavaan kierteeseen:

(esimerkkitapaus - haastateltu nimetöntä koehenkilöä)

"Aluksi mä ajattelin, että tässä täytyy olla kyse nyt sielunkumppanuudesta. Tiedäthän, tyyliin sinä ja minä - maailman ääriin saakka. Sen takia mä aina vastasin sulle. Joka kerta, kun sä laitoit viestiä, mä en vaan voinu jättää vastaamatta." 

"Sitten mä aloin miettiä, että ehkä kyseessä ei olekaan mikään sielunkumppanuus vaan enemmänkin vain ultimaattinen kohtalo. Sillee me kaksi maailmaa vastaan. Tai siis sehän selittäisi sen miksi mun sydän hyppäs ylimäärästä, joka kerta, kun näin sun nimen puhelimen näytöllä. Vaikka mä en enää edes luottanu suhun tai ollu ihastunu, tuntu vaan siltä, että mun täytyy tehdä tää." 

Tästä päästään kolmanteen vaiheeseen. Siinä mä vihdoin, yli vuoden jälkeen, ihastuin uudelleen. Mä ajattelin, että "jes nyt se uus aika koittaa!" Ihastuksen kanssa sitten, ihmeteltiin jonkin aikaa. Se oli hurja tunne. Kyllähän sä tiedät, eka kerta kun ihastuu "eron" jälkeen. Mä olin ihan taivaassa.

Ja taivaalta tultiinkin sitten ryminällä alas. Sun nimi välähti taas mun näytöllä ja mä olin ihan in looovee. Ei tosin niin vahvasti vaan enemmänkin sellasella "mitä vittua"-tavalla. Mä pohdin, että millä helvetin magneetilla sä mua vedät takasin??

Sitten vaan itseään kokoamaan ja eteenpäin. Tässä neljännessä vaiheessa ihminen on käyny läpi yhden uuden ihastuksen, kasvanu ihmisenä ja kokee nyt olevansa valmis uusiin taistoihin. Tätä voi jatkua hyvinkin kauan. Parhaimillaan useemman kuukauden ellei jopa vuoden.

Niin, viides vaihe. Yhtäkkiä mä huomaan miettiväni, että mitäköhän sulle kuuluu nykyään.. Mulla on melkeen ikävä sua. Sitä unohtaa kaikki edeltävät läpikäydyt vaiheet ja palaa takasin ykköseen. Vaikka se onkin viimeinen asia, joka tässä kohtaa tulisi tehdä, niin turhan usein sitä päättyy laittamaan viestiä sillä elämän rakkaudelle. Tiedäthän, ihan vaan kuulumisia kyselen samalla, kun teen itsestäni idiootin. (koehenkilö muuttunut levottoman oloiseksi)

Toisaalta, ei kai se nyt niin paha virhe voi olla. Tai siis, mitä jos säkin ajattelet vielä mua. Mähän se olin, joka katkas kaikki yhteydet. Ja mistä syystä? Varmaan joku ihan typerä juttu. Jos vielä vikan kerran..?

(haastattelu jätetty kesken, koehenkilö poistui huoneesta puhelin kädessä  kiinnittämättä huomiota kieltoihimme)

Mikäli tarinan jatko kiinnostaa, selaa takaisin ylös ja aloita lukeminen alusta. Ensirakkaus on pahimmissa tapauksissa ikuinen oravanpyörä, josta vain harva voi pelastaa juoksijan.