matka alkaa

4 0 0
                                    

Kyyneleitä tippuu valkoiselle mekolleni. Svein halaa minua yhä. Yritän rauhoittua ja kerätä itseni, mutta se tuntuu mahdottomalta. Näen kuinka prinsessan suojakilpi katoaa salin toisessa päässä.

Aelia nk

Vaara näyttää olevan ohi, joten lasken suojakilven. Meriel-raukka. En voi kuin kuvitella, miltä tuntuu menettää oma veli. Vilkaisen omaa veljeäni. Hän näyttää samalta kuin aina; kylmältä. Astun lavalta alas ja menen salin toiseen päähän. Kyykistyn Merielin eteen. Tyttö katsoo minua ja niiskauttaa. "Ei mitään hätää Meriel. Sun veli kyllä saadaan takasin", sanon. "Kiitos", Meriel kuiskaa ja pyyhkäisee kyyneleet kasvoiltaan. Nousemme ylös. Isäni on kävellyt luoksemme. "Meriel olen pahoillani veljestäsi. Onneksi tiedän, kuka tämä huppupäinen mies on", isä sanoo. "Kuka hän oli isä?", kysyn. "Hän on naapurikuningaskunnan huilunsoittajamaagi Micah. Ilkeä mies. Harrastaa mustaa magiaa", isä kertoo. Mustaa magiaa. Paha juttu. "Miten saamme veljeni takaisin?", Meriel kysyy. "Se on vaikeaa ja vaarallista. Jos haluat veljesi takaisin, sinun pitää matkustaa Midoraan. Turvallisin reitti on kulkea vuoriston ja metsien kautta. Midoraan saapuessa pitäisi etsiä lady Kamdra, hän osaa auttaa", isä sanoo. Katson Merieliä. Hän käy mielessään selvästi läpi reissun vaaroja ja mahdollisia kulmakiviä. "Selvä. Sen ei pitäisi olla ongelma", hän sanoo lopulta. "Hyvä on", isä sanoo. "Lähdette matkaan huomenna", isä julistaa. "Ketkä kaikki lähtevät?", kysyn. "Meriel-neiti, sinä ja Aibek sekä Svein, jos hän haluaa", isä luettelee. "Totta kai lähden, tahdon auttaa", Svein sanoo. "Hienoa", isä sanoo. "Määrään, että lähdette heti huomenna. Pakatkaa mukaanne retkivaatteet, lämpimämpää vaatetusta ja huopa tai teltta tai mitä vain jaksatte kantaa sekä evästä", isä sanoo. "Tavataan huomenna valtaistuinsalissa aamuvarhain niin pääsette heti liikkeelle", isä sanoo vielä ja lähtee sitten äidin kanssa pois juhlasalista. Kumarrun poimimaan lattialta Merielin huilun. "Saamme veljesi takaisin", sanon ojentaessani huilun Merielille. "Kiitos avustasi Aelia", Meriel sanoo ja halaa minua. Vastaan halaukseen. Sitten hyvästelen Merielin ja Sveinin, sillä he molemmat lähtevät kotiin. 

Sinä iltana minä ja Aibek pakkaamme tavaroita huomista varten. "Miksi mut pitää sotkee mukaan tähän sotkuun", veli mutisee heitellessään reppuunsa vaihtovaatteita. "Isä ja äiti varmaan aattelee, että ku mää lähen nii sunkin täytyy tulla", sanon. "Nii mutta miksi. Osaathan sää pitää itestäs huolta ja puolustaa ittees", Aibek nurisee. "Joo, mutta pimeällä oon aika puolustuskyvytön", sanon. "No sama mulla, mutta päivällä", Aibek sanoo. "Ollaan toistemme vastakohtia ja vastakohat täydentää toisiaan, joten se on varmaan syy, miks meidän molempien pitää lähteä", sanon. Aibek ei sano vastaan. Pakkaamme kaikessa hiljaisuudessa loput tavaroista.

Meriel

Palatsista kotiin tultuani en osannut olla aloillani. Joko kiersin ympyrää kirjaimellisesti tai istuin Odinin sängyllä murehtien siitä, miten Odin voi. Lopulta yhdentoista aikaan yöllä aloin pakata kamppeita matkaa varten. Vaihtovaatteita, välihousut, paksumpi takki, huopa, makuupussi, vesipullo ja evästä. Lisäksi hanskat ja pipon, jos tulee kylmä. Pääsin nukkumaan puolen yön aikaan.

Odinin välitarina

Koura vie minut portaalin toiselle puolelle. Olen nähtävästi Midoran kuningattaren valtaistuinsalissa. Koura heittää minut maahan. Olkapäähäni koskee, mutta nousen silti ylös. Tunnistan takanani seisovan huppumiehen olevan huilunsoittajamaagi Micah. Hän ottaa taikaa käyttäen oman huiluni minulta. Kuningatar Amora astelee valtaistuinsaliin. "Et nähtävästi onistunut tuomaan sitä kotkaennustustyttöä", hän sanoo halveksuntaa äänessään. "En majesteetti. Tämä keltanokka tuli minun ja tytön väliin. En päässyt häneen käsiksi", Micah sanoo. "Jättäkää siskoni rauhaan!", älähdän. "Siskosi", kuingatar naurahtaa. "Hän ei ole selvästikään saanut samoja huilunsoittajan taitoja kuin sinä", hän jatkaa. Kuningattaren sanat raivostuttavat minua. "Miksi te siskoni haluatte?", kysyn. "Se ei ole tarpeellinen tieto kertoa sinulle", Amora naurahtaa. "Micah! Telkeä tämä pentu tyrmään ja sitten mene hakemaan se tyttö minulle saman tien! Heti!", Amora melkein huutaa maagille. "Selvä on kuningatar", Micah sanoo. Sitten hän taikoo minut ja hänet tyrmäosastolle. Siellä hän nakkaa minut tyrmään ja päälleni kasan vaatteita. "Jos et halua tuossa juhlapuvussa olla", Micah sanoo. Sitten hän lähtee jättäen savuverhon taakseen. Yskin savun takia. "Voi kumpa olisit kunnossa sisko", sanon ääneen.

Meriel

Herään aikaisemmin kuin mitä tarvitsisi. Nukuin yöllä todella huonosti, koska murehdin Odinin kohtaloa. Päätän täyttää juomapullon valmiiksi reppuun ja viimeiset eväät mukaan. Syön palan leipää, vaikka se ei tahdo maistua. Aamupalan jälkeen menen huoneeseeni pukemaan vaatteet. Asuuni kuuluu mustat vähän väljät housut, t-paita, repussa pitkähihainen, maastokuvioinen lentäjäntakki sekä mustat korolliset saappaat. Hiukset laitan korkealle nutturalle. Meikkiä en laita. Huilun laitan takintaskuun. Toisessa taskussa on pieni taskulamppu ja nenäliinoja. Seitsemän aikoihin portaali avautuu olohuoneeseen ja astun siitä sitään. Astelen valtaistuinsaliin, jossa Aelia, Aibek ja Svein jo ovatkin. Kuningas toivottaa minut tervetulleeksi. Katselen muita. Sveinillä on tuulitakin näköinen takki päällään ja collegehousut sekä saappaat. Aelialla on vaaleanruskea takki karvahupulla ja istuvat mustat housut sekä hyvin samantyyliset saappaat kuin minulla. Aibekilla on myös karvahupullinen takki, mutta harmaana sekä tumman harmaat housut sekä todella lättäpohjaiset saappaat. Käytämme tunnin siihen, että katsomme reitin läpi, kertaamme suunnitelman liittyen sen jälkeiseen, kun raja naapurivaltakuntaan on ylitetty ja tarkistamme, että kaikilla on kaikki tarvittava. "Onnea vielä kaikille", kuningatar sanoo, kun poistumme palatsin portista ulos. Huiskutamme hänelle hyvästiksi. 

Matkamme kulkuun kuluu arviolta kaksi viikkoa kävellen, jos pidämme taukoja reilusti ja lepopäiviä. Muuten matkan kulkisi vähän päälle viikossa. Hevosilla matkan kulkisi noin viikossa, mutta hevosilla liikkuminen ei olisi niin huomaamatonta kuin kävellen. Olemme kävelleet nyt noi tunnin verran ja prinssi Aibek valittaa jo nyt matkan pituudesta. Meillä on tavoitteena kävellä tänään lähimpää kylään. Pystymme siihe, jos jokainen vain jaksaa. Matka on alussa todella yksinkertainen. Lähinnä maanteitä pitkin kuljettavia reittejä. Kulutamme aikaa jutellen. Aelia kertoo olevansa ainoa aurinkoprinsessa seitsemäänkymmeneen vuoteen. Kuulemma aina, kun aurinkoprinsessa kuolee, johonkin muuhun kuninkaallisperheeseen syntyy aurinkoprinsessa. Kuuprinssejä syntyy useammin. Siksi se on ollut suuri ihme, että kaksoislapset, jotka syntyivät samalle kuingattarelle ovat auringon ja kuun lapsia. Kuuntelen Aelian tarinaa mielenkiinnolla. Kuninkaallisilla on aina jänniä legendoja ja muita tarinoita kerrottavana. Seuraavaksi Svein kertoi omasta elämästään. Hän kasvoi perheessä, jossa toinen hänen vanhemmistaan on ihminen ilman taikavoimia ja toinen vanhemmista on haltia. Sveinillä on kuulemma taikavoimia, mutta hän ei tiedä tarkalleen mitä.

Päivä kului nopeasti ja me pääsimme aikataulussa kylään. Pystytimme leirin ja söimme pienen iltapalan, sillä evästä pitäisi riittää koko matkan ajaksi. Makoilin makuupussissa kirkkaan tähtitaivaan alla. Mietin, mitenköhän Odinilla menee. Kuuntelin Aelian ja Sveinin naurua yössä. Aibekista ei kuulunut ääntäkään, hän kaiketi nukkui jo. Pistin silmät kiinni ja annoin unen tulla.

Uskomaton MatkaWhere stories live. Discover now