Uskomaton Matka

matkapäivä 4

Eilen kävelimme seuraavaan kylään. Matka sujui ongelmitta. Nyt olemme lähtemässä jatkamaan matkaamme. Tavoitteenamme on päästä vuorien läheisyyteen.

Kävelemme paraikaa jonkin sortin heinäpeltoa. Minä ja Svein menemme edellä ja Aelia ja Aibek tulevat takanamme. Jostain syystä olen kuulenut etäistä musiikkia koko aamun. "Ettekö tosiaan kuule tuota soittoa?", kysyn muilta edetessämme eteenpäin. "Ei me kuulla mitään", Aelia sanoo. Jännä. Haukottelen. Väsymys painaa päälle.

Aelian nk

Katson Merieliä, joka kävelee edelläni. Hän kertoi, että on kuullut musiikin soittoa koko aamun. Miten me muut emme kuule sitä? Jatkamme kävelyä. Jossain kohti Merielin tahti hidastuu. "Mikä on?", kysyn häneltä. "Väsyttää ihan sikana", Meriel vastaa ja on kompastua maassa lojuvaan keppiin. "Pitäiskö pysähtyä hetkeksi?", kysyn pojilta. Svein ja Aibek nyökyttelevät. Etsimme sopivan kohdan taukopaikaksi. Kun olemme valinneet paikan, istumme kaikki alas. Meriel nojaa Sveinin olkapäähän. Hän näyttää siltä, että hän nukahtaa koska vain.
"Löysinpäs teidät viimein", kuuluu ääni. Nousemme Aibekin kanssa salamana ylös. Kuka se oli. "Kuka siellä? Näyttäydy", huudan. Huilunsoittajamaagi Micah tulee esiin muutaman metrin päähän taukopaikastamme. Vilkaisen veljeäni. Hän nyökkää. Peruutan lähelle Sveiniä ja Merieliä ja nostan suojakilven ylös. Aibek jää ulkopuolelle. Vielä on sen verran aikaista aamusta, että auringon ensisäteet on kerätty, mutta kaikki tähdet ei ole vielä kadonneet taivaalta. Aibek voi käyttää niiden antamaa valoa kuunvalon sijaan. Minä pidän siis suojakilpeä yllä ja Aibek pidättelee Micahia. "Meriel nukahti", Svein sanoo. Vilkaisen olkani yli. Niinpä näyttää. "Uniloitsuni siis toimi", Micah hörähtää. "Mitä?", Aibek kysyy hämmentyneenä. "Huilunsoittajan uniloitsu. Se toimii vain toisiin huilunsoittajiin", Micah selittää. "Nyt minun täytyy enää päästä eroo teistä", hän sanoo ja katsoo meitä tympääntyneenä. Aibek ei aikaile. "Et saa Merieliä", hän sanoo. "Kuunsirpit", hän lausuu ja laukoo maagia kohti kuunsirpin mallisia, veitsenteräviä kiekkoja. Hän jatkaa, saa muutaman osuman, mutta ei pysty jatkamaan kauaa. Niinpä nyt on minun vuoroni toimia. "Pidä huolta Merielistä", sanon ja lasken suojakilven. "Aibek. Minun vuoroni", sanon ja kävelen veljen ohitse. "Aurinkosade", sanon. Sadat pyöreät, silkasta aurinkotaiasta tehdyt pisarat ilmestyvät ympärilleni. Nostan toisen käteni Micahin suuntaan ja pisarat ampuvat matkaan. Moni pisaroista osuu maaliinsa. Micah näyttää kärsivän osumaa. Hän soittaa huilulla jonkun loitsun, jonka seurauksena pimeää ainetta syntyy hänen varjostaan. Nostan suojakilven muiden ylle ja omani. Pimeä aine saavuttaa suojakilpeni. Läpi se ei onneksi pääse. "Aurinkopurkaus", kuiskaan ja suojakilpeni räjähtää vieden kaiken mustan mönjän mennessään. "Aurinkomyrsky!", sanon ja teen pari pyörivää liikettä kädelläni ja sitten suuntaan käteni maagin suuntaan. Iso kultainen pyörremyrsky tempaisee Micahin sisuksiinsa. Hän pyörii sen sisuksissa hetken, jonka jälkeen putoaa maahan hengästyneenä ja ärsyyntyneenä. "Tämä ei jää tähän. Ensi kerralla saan tytön", Micah uhoaa ja sen jälkeen katoaa mustaan savuverhoon. Kun hän on kadonnut, lasken muiden suojakilven. Menen heidän luokseen. Meriel nukkuu yhä. "Annetaanko nukkua vai herätetäänkö?", kysyn. "Annetaan nukkua vähän aikaa", Svein sanoo. Aibek ja minä istumme myös maahan.

Meriel

Herään unestani. "Mitä tapahtu?", kysyn unenpöpperöisenä. "Se maagi Micah käytti suhun jotai uniloitsua, mikä toimii vissiin vaan huilunsoittajiin. Ja sit se hyökkäs. Halusi viedä sut, mutta Aibek ja Aelia hoiti homman", Svein selvittää. "Ai, ootteko te kunnossa?", kysyn Aelialta. "Jep", tyttö sanoo hymyillen. "Joko jatketaan matkaa?", Aibek kysyy. "Joo", sanon ja nousen ylös. Keräämme kamppeet ja jatkamme kävelemistä.

Vuorille ei ollut enää monenkaan tunnin kävelymatka. Kun saavuimme perille, pystytimme leirin ja söimme vähän ruokaa ja loput illasta rentouduimme, sillä vuorien kiipeämisprosessi saisi jäädä seuraavalle päivälle. Illalla menimme kaikki nukkumaan aikaisin.