Uskomaton Matka

matkapäivä 5

Meriel

Tänään alkaa matkan vaikein osuus eli vuoren ylitys. Rinnettä pääsee kyllä polkuja pitkin, mutta ne eivät ole helppokulkuisia. Polku voi murentua altasi ja tipahdat vuorelta. Tai jotain muuta yhtä mukavaa. Aloitamme aamun aamupalalla ja vesipullojen täydennyksellä läheisestä purosta. Sitten pakkaamme tavarat reppuihin ja odotamme, että Aelia kerää ensimmäiset valonsäteet. Tämän jälkeen olemme valmiit aloittamaan kiipeämisen. "Eiköhän valloiteta vuoria", Aelia sanoo hilpeästi. Tällä kertaa hän kulkee joukon ensimmäisenä. 

Meidän täytyy matkalla vuorenrinnettä ylös välillä kiivetä ja välillä pääsemme polkuja pitkin. Asiaa ei helpota oheneva ilma. Muutaman tunnin rämpimisen jälkeen pysähdymme tauolle. Sanoisin, että kaikki ovat edes vähän hengästyneitä ja väsyneitä.  Tauon jälkeen jatkamme polkua pitkin. Svein astuu liian lähelle reunaa, ja polku on murentua vieden Sveinin mukanaan, ellei Aibek sattuisi olemaan tarpeeksi lyhyellä etäisyydellä napatakseen Sveinistä kiinni. "Huh kiitos", Svein sanoo. "Eipä kestä", Aibek sanoo. Jatkamme matkaa, ja kesken matkan syntyy yllättävä lumimyrsky. Solmimme yhden pitkän köyden kaikkien ympäri, jotta emme eksy myrskyssä. Aibek johtaa joukkoa ja kiskoo muita perässään vastatuuleen. "Ollaan vuoren toisella puolella", kuuluu huuto jonon kärjestä. Jes selvisimme toiselle puolelle. Tuuli vaihtaa äkkiarvaamatta suuntaansa ja tempaisee joukkomme mukaansa. Tipumme polulta.

Kuulen oman kiljumiseni lisäksi lisää kiljumista pyöriessämme vuorenrinnettä alas. Alleni jää milloin risuja ja milloin kiviä, mitkä sattuvat pyöriessäni niiden yli. Jossain vaiheessa vauhtimme hidastuu niin, että saamme pysäytettyä itsemme. Puoliksi lumeen hautautuneena nousemme istumaan. "Onko kaikki kunnossa?", kysyn pyyhkiessäni lunta pois naamaltani. "Joo", kuuluu pojilta vastaus. "Entä sä Aelia?", kysyn kun en kuule vastausta. "Joo oon, mutta mun käteen sattuu. Oksa tai joku semmonen tais tehä mun takin hihaan reiän ja raapasta haavan", Aelia sanoo. Kömmimme kaikki seisaalleen. "Näytähän sitä", sanon ja otan Aelian käden omaani. Takin hihaan ranteen kohdalle on tullun pitkä viilto ja viiltokohta on vähän veren peitossa. "Okei huomaan ettet kestä verta, joten anna mun hoitaa", Svein sanoo minulle irrottaa minut Aeliasta. Käännyn ympäri. Tuijotan maisemia. Lumimyrsky on lakannu ja lunta sataa enää vain muutaman hiutaleen kerrallaan. Käänny takaisin porukkaa päin. Katson vaikken tahtoisi, kun Svein käärii Aelian takin hihan ylös. Sitten hän asettaa kätensä haavan yläpuolelle. "Tää saattaa kirpaista", Svein sanoo. Sitten hänen kätensä alkaa hohtamaan vaaleansinistä hehkua. Haava parantuu sekunneissa. Suuni aukeaa hämmästyksestä. "Osaan parantaa. Tää oli vielä pikkujuttu", Svein sanoo hämmentyneenä, kun huomaa kaikken tuijotuksen. "Kiitos Svein", Aelia sanoo. Sitten hän käärii hihan takaisin alas. "Voin korjata tuon", sanon ja otan huilun taskustani. Soitan loitsun, joka korjaa Aelian vaatteet. Kun olen valmis ja laitan huilun takaisin taskuun, ihmettelen miksi kaikki tuijottavat. Katson heitä kysyvästi. "Kai sä tiedät, että korkeet äänet laukasee lumivyöryjä", Aibek sanoo totisena. Aaaa siksi he siis tuijottivat. "Hups", ehdin sanoa ennen kuin alkaa jyristä. Vuorelta vyörii lunta alas, emmekä ehdi reagoida. Lumimassa vie meidät mukanaan. Onneksi köysi pitää porukan kasassa eikä kukaan mene hukkaan. Kun lumivyöry on ohi, kaivamme toinen toisemme ylös hangesta. "Kiitti tosi paljon", Svein sanoo. "Anteeks en tienny, että noin tapahtuu", soperran. "Ei se mitään", Aelia sanoo ja pudistelee lunta vaatteistaan. 

Kirjaimellisesti pyörittyämme vuoren melkein alas asti, alas kiipeäminen käy nopeammin. Ei mene kauaakaan, kun olemme vuoren juurella. "Huh selvittiin", Aelia sanoo. Katson horisonttiin. Matkamme varrella näyttää olevan avara, tasainen sekä luminen peltoalue. Pellolla näkyy yksinäinen maalaistalo. Pellon vieressä menee koko matkalta lumista metsää. "Mennään metsään täksi yöksi. Huomenna sitten jatketaan matkaa ja mennään tuolle mökille", Aibek sanoo. Ehdotus sopii meille kaikille. Menemme metsään ja etsimme sopivimman paikan viettää yötä. Loppuillan vietämme aikaa leirissä, käymme läheisessä joessa pesulla ja sitten menemme nukkumaan.