Uskomaton Matka

matkapäivä 7

Istumme porukalla syömässä aamupalaa. Yritämme miettiä, miten pääsisimme jättikotkan ohitse. Se ei ole lähtenyt yön aikana talon viereltä. "Pystyisitkö tekeen uutta portaalia?", Svein kysyy minulta. "En pysty. Energia ei riitä", sanon. "Emme voi odottaa iltaankaan", Aibek toteaa. "Eli kuutaikani on poissuljettu vaihtoehto", Svein sanoo. "Eikö sen ohi voisi vain kävellä?", Aelia kysyy. "Ei onnistu se vain söisi meidät", Aibek sanoo päätään pudistaen. Olemme hetken hiljaa. "Jos ei voi kävellä, niin sitten juoksee", Violet sanoo ja hymyilee. Hän nousee pöydästä ja alkaa kerätä astioita. Sitten hän katoaa keittiö puolelle. "Etkö pystyis tosiaa loitsimaan sitä uneen tai jotain", Svein kysyy anellen. "Johan sanoin, en pysty. Sitä paitsi eikö huilusta lähtevä ääni saisi sen vain vauhkoksi", sanon. "Kuulkaas, me teemme nyt niin, että avaamme oven ja juoksemme kotkan ohi metsään niin nopeasti kuin jaloista pääsee. Jos näyttää, että emme onnistu, niin sitten turvaudumme taikaan", Aelia sanoo ja vilkaisee lauseen lopussa Aibekia. "Hyvä on", suostumme lopulta. Violet palaa keittiöstä. "Kiitos paljon vieraanvaraisuudestanne, arvostamme sitä, mutta meidän taitaa olla aika jatkaa matkaa", Aelia sanoo Violetille. "Mukava kun sain olla avuksi", Violet sanoo. Kiitämme häntä ja menemme pakkaamaan tavaramme.

 Kokoonnumme eteisessä. Puemme ulkovaatteet. "Okei kolmannella avaan oven ja kaikki juoksee metsään niin nopeasti kuin pääsee, selkis", Aibek sanoo. Nyökkäämme. Aibek laskee sormillaan kolmeen ja tempaisee oven auki. Syöksymme ulos. Violet sulkee oven perässämme. Juoksemme niin lujaa kuin jaksamme. Ohitamme kotkan. Silloin se kiljaisee. Kiljaisu sattuu korviini ja vauhtini hidastuu. Kotka lähtee astelemaan peräämme. Pääsen takaisin vauhtiin ja juoksen Aelian rinnalle. Aelian jalka tökkää lumiseen maahan ja hän kaatuu mahalleen. "Aelia!", huudahdan ja pysähdyn palatakseni auttamaan ystävääni. "Älä pysähdy, juokse vain eteenpäin!", Aelia huutaa. Katson kotkaa, joka lähestyy Aeliaa. Juoksen Aelian ohitse, pysähdyn ja tuijotan kotkaa suoraan silmiin. "Pysähdy siihen paikkaan", sanon. Kotka pysähtyy. Räpäytän ja kotka liikkuu taas askeleen eteenpäin. "Tule jo", Aelia sanoo hädissään ja vetää minut mukaansa. Juoksemme metsän suojiin. Kotka jää tuijottelemaan ympärilleen. "Mikä sun silmiä vaivaa?", Svein kysyy. "Miten niin?", kysyn kummastuneena. "Ne hohtaa sinisinä", Aelia sanoo. "Miten ihmeessä? Mun silmäthän on vihreät?", kysyn epäuskoisena. "Niin ne vaan on", Aibek sanoo. Räpsytän silmiäni muutaman kerran. "Nyt ne on taas vihreät", Aelia sanoo hämmästyneenä. Kummallista. "Nojaa eiköhän jatketa matkaa", sanon. Lähdemme kävelemään metsän suojissa kohti naapurivaltakuntaa. Pääsemme saman päivän aikana reippaasti matkaa eteenpäin ja illalla rakennamme leirin, jossa yövymme.