Uskomaton Matka

juhlat palatsissa

Meriel

Viikko kului nopeasti ja lauantai saapui. Minut ja veljeni oli kutsuttu prinsessan ja prinssin syntymäpäiväjuhliin. He täyttävät 17 vuotta. Saimme postissa erilliset kutsut juhliin. 

Katselen vaatekaappini sisältöä. Mitä pukisin päälle juhliin? Pengon kaapista erilaisia mekkoja. Mikään ei oikein miellytä, mutta lopulta päädyn tavalliseen valkoiseen pitkään leninkiin. Jalkaan laitan paksupohjaiset ja korkoiset valkoiset korkokengät. Meikiksi rajaan silmät, laitan ripsiväriä ja poskipunaa sekä huulikiiltoa. Pitelen huilua kädessäni. En voi ottaa reppua kuninkaallisten juhliin, joten otan valkoisen pienen pussukkalaukun ja laitan huilun matkakoossaan sinne. Hiukset jätän aukinaisiksi kiharoiksi. Kun olen valmis, menen alakeertaan. Odin odottaa minua pukuun pukeutuneena. Hän katsoo kelloa. "Kohta", hän sanoo. Muutaman minuutin kuluttua eteemme muodostuu portaali. Astumme siitä sisään. Saavumme palatsin pihalle. Meidät ohjataan tanssiaissaliin, jossa on kauheasti merkittävän näköisiä henkilöitä. Ei mene kauaakaan, kun luoksemme tulee tutun näköisen poika. "Svein!", sanon ilahtuneena ja halaan häntä. "Mitä sä täällä?", kysyn. "Kun prinsessa sai tiaran takaisin ja kuuli, että kuningas päästi mut vapaaksi, sain heti kutsun prinsessan luokse ja menin tietenkin ja pyysin anteeksi ja sain anteeksi ja tässä ollaan", Svein selittää. "Kiva juttu, että pääsit pälkähästä", sanon hymyillen. "Jep. Haluisitteko tavata prinsessan?", Svein kysyy. "Miksipä ei", vastaan. Svein johdattaa minut ja veljeni väkijoukon läpi. Pian näkyviin tuleekin prinsessa. Suuni on loksahtaa auki. Hän on niin kaunis. Prinsessalla on kauniit pitkät blondit hiukset ja kultaiset silmät. Erotan kasvoissa myös hentoja pisamia. Hän on pukeutunut kultaiseen mekkoon ja kultaisiin koruihin. Tiara on samanlainen kuin, minkä olen jo nähnyt, mutta nyt se ei ole hopeinen vaan kultainen. Pysähdymme prisessan eteen. "Tässä on ne huilunsoittajasisarukset, keistä puhuin sulle aikasemmin", Svein sanoo. "Tosi mukava tavata teidät", prinsessa sanoo. "Kiitos samoin", sanon. "Olen prinsessa Aelia, mutta voitte sanoa ihan vain Aelia, ystäville Lia", Aelia esittäytyy. Hymyilen hänelle. Tuosta tytöstä oikein virtaa energiaa. "Nimeni on Meriel, ja tässä on veljeni Odin", sanon. "Saanko kysyä, teidän korkeutenne: Mikä on teidän voimanne?", Odin kysyy. "Olen aurinkoprinsessa. Saan voimani auringosta. Heikoimmillani olen yöllä ja hämärällä, kun valoa on vähän", Aelia sanoo. "Veljeni on tosin minun vastakohtani", hän sanoo ja viittoo jollekkin tulemaan luoksemme. Hopeiseen puvuntakkiin pukeutunut, hopeahiuksinen poika tulee luoksemme väkijoukosta. Hänen silmänsä ovat pistävän harmaat ja kylmät, toisin kuin prinsessan silmät, jotka ovat täynnä lämpöä. "Tässä on veljeni kuuprinssi Aibek", Aelia esittelee. "Hei vain kaikille", Aibek sanoo ja kumartaa kevyesti. Ymmärrän nyt, miksi Svein epäili häntä. Aibek tuo mukanaan kylmän tuulahduksen. Väkijoukko alkaa taputtamaan ja vartijat soittavat torvia. Kuningas ja kuningatar astelevat salin päässä olevalle lavalle. "Sydämellisesti tervetuloa kaikille juhlimaan tyttäreni ja poikani syntymäpäiviä. 17 vuotta sitten tähdet siunasivat meitä aurinkoprinsessalla ja kuuprinssillä, jotka ovat siitä lähtien tuoneet valoa ja iloa valtakunnallemme", kuningas kuuluttaa. Kuninkaan puheelle annetaan isot aplodit. "Jos saisin nyt rakkaat lapseni tänne lavalle, olisin hyvin kiitollinen", kuningas naurahtaa. Väkijoukossa kuuluu naurahduksia. Aelia hymyilee innostuneena ja lähtee lavalle veljensä kanssa. Väkijoukko taputtaa, kun kaksoset astelevat lavalle. Minulle tulee yhtäkki kumma tuntemus. "Odin, mulla on vähän outo olo", sanon. Veli katsoo minua arvioivalla ilmeellä. "Pitäiskö mennä ulos haukkaamaan happea?", hän kysyy. Nyökyttelen. Lähdemme kävelemään ulos palatsista. Pääsemme ulos ja istumme portaille. "Helpottaako?", veli kysyy. Pudistan päätäni. "Huononee", saan sanottua. Svein tulee ulos myös. "Ooks kunnossa?", Svein kysyy minulta. "Ei se oo", Odin vastaa puolestani. "Mikä vaivaa?", Svein kysyy. "Sisko on saanu ylleen jonku kotkaennustuksen ja se aiheuttaa välillä kohtauksia, mutta en tiiä mikä nyt on", Odin kertoo. "Kuuluuko hiusten värin vaihto asiaan?", Svein kysyy hämmästyneenä. "Joo kuuluu", Odin sanoo hiljaisella äänellä. "Miten niin?", saan kysytyksi. "Sun hiuksista vaihtu just levee raita siniseksi", Svein sanoo edelleen kummastuneen kuuloisena. Olen aikeissa alkaa kosketella hiuksiani, mutta en ehdi sillä saan taas kohtauksen. Samaan aikaan, kun kiljunta alkaa soida korvissani, palatsin sisällä alkaa kuulua kirkumista ja astioiden särkymisääniä. "Joku hyökkää sisälle", Odin sanoo ja nousee ylös. "Menen katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Svein voitko jäädä Merielin luokse?", Odin sanoo. "Totta kai, mee vaan", Svein sanoo ja tulee istumaan viereeni. Odin ottaa taskustaan huilunsa ja vetää sen kokopituuteensa ja juoksee palatsiin sisälle. Kohtaukseni menee ohi ja tärisen kylmänhikisenä. "Mun täytyy mennä auttamaan", sanon ja yritän nousta ylös. "Sä et mee minnekkään tuossa kunnossa", Svein sanoo. Takaamme kuuluu juoksuääniä. Svein katsoo taaksemme ja sitten nostaa minut äkkiä tieltä pois. Seisomme portaiden toisessa reunassa ja katsomme, kun juhlaväki ryntää ulos palatsista. Kun Sveinin huomio herpaantuu, irrottaudun hänestä ja juoksen palatsin sisälle ja takaisin juhlasaliin. Svein huuta minua pysähtymään ja palaamaan takaisin ulos. En tottele häntä. Kun saavun juhlasaliin, lähes järkytyn. Lavalla Aelia pitää yllä kultaista suojakuplaa hänen ja perheensä sekä parin vartijan suojaksi. Voisin arvata, että suojakupla on tehty aurinkotaiasta. Sitten katseeni kääntyy salin keskellä olevaan kaksikkoon. Veljeni taistelee huilumagialla toista huilunsoittajaa vastaan. He loitsivat toisiaan vastaan monenlaista loitsua. Avaan ajattelematta pussukkalaukkuni ja otan huiluni esille. Vedän sen pitkäksi. "Mitä haluat?", kuulen Odinin kysyvän toiselta huilunsoittajalta. "Tulin hakemaan kotkaennustustyttöä", miesääni sanoo hupun alta. Tunnen sen sisälläni, kuinka miehen silmät kääntyvät minun suuntaani. "Aaah taisin juuri löytää etsimäni", mies sanoo. Odin kääntyy katsomaan minua. Näen pelon hänen silmistään. "Meriel! Pakene!", Odin huutaa. Otan pari huteraa askelta taaksepäin. Mies hupussa lähtee astelemaan minua kohti. Hän alkaa soittamaan loitsua huilullaan. "Ei! Se on lumoamisloitsu, peitä korvat!", Odin huutaa minulle ja teen kuten hän käskee. Odin soittaa jähmetysloitsun ja ampuu sen miestä päin. Mies joutuu väistääkseen lopettamaan soiton. Otan kädet pois korviltani ja asetan huilun huulilleni. Miehen silmät näkyvät hupun suojista ja ne naulitsevat katseeni pysymään niissä. Odin yrittää taas ampua loitsulla miestä, mutta mies soittaa loitsun ja ampuu sen veljeä kohti. Ja se osuu. Havahdun tuijotuksestani. "Veli! EI!", huudan epätoivoisesti. Huppumies lähestyy minua ja asetan taas huilun huulilleni. Olen aikeissa puhaltaa, mutta ilmaa ei tule. Paniikin iskiessä lasken huilun ja olen aikeissa paeta, mutta huppumies loitsii oven menemään kiinni ja lukkoon. "Eih", suustani pääsee, kun ovi pamahtaa kiinni silmieni edessä. Huppumies soittaa portaaliloitsun. Sitä en ole vielä oppinut soittamaan. Sitte hän lähestyy minua taas. Silloin Odin tulee väliimme ja soittaa loitsun, jolla hän paukauttaa ilmaa niin, että huppumies lentää melkein portaaliinsa ja minä lennän salin oveen pahki. Ilma karkaa keuhkoistani ja lysähdän lattialle. Huiluni vierii kilisten kauemmaksi minusta. Odin tekee tuuliloitsun huppumiestä päin, jolloin hän on juuri mennä portaalin läpi. "En saanut tyttöä, mutta sinäkin kelpaat", huppumies sanoo ja soittaa loitsun juuri ennen kuin menee portaalista läpi. Odin lopettaa soiton huppupään mentyä portaalista ja kääntyy minun puoleeni. Silloin portaalista tulee ulos valtava taiasta tehty käsi, joka nappaa Odinin kouraansa ja vie tämän portaalista läpi. "Veli!", huudan itku kurkussa, kun portaali sulkeutuu. Ovi takanani aukeaa ja Svein tulee saliin. Ensimmäisenä hän tulee minun luokseni ja halaa minua, kun nyyhkytän veljeni vuoksi. "En kyennyt pelastamaan häntä. Ja nyt hän on poissa", sanon ja kyynel vierii poskeani pitkin.