we fell in love in october

2. kaksi kuuluisinta nähtävyyttä

8.10.2020. klo 7:46

kolmioleivän voimalla
Mitäs teet tänää

minä
meen kouluun
nythän on torstai
eiks sulla sit muka oo kouluu

kolmioleivän voimalla
Ei ku oon kisareissulla

minä
ok
mitä harrastat

kolmioleivän voimalla
Taitoluisteluu

minä
en ikinä uskaltais

kolmioleivän voimalla
Entäs sä?
Mitä sä harrastat?

minä
en mitää
yleistä liikuntaa
ja valokuvausta
paitsi lasketaanko lukeminen
kai

kolmioleivän voimalla
Kyl se lasketaan
Etkö tee tänää mitää muutaku meet kouluu? Niiku koulun jälkee

minä
tuun koulusta kotia

kolmioleivän voimalla
Argh
Ok
Ei sit

minä
mitä sä sit teet?

kolmioleivän voimalla
Nyt vai tän päivän aikana?
Nyt istun autossa
Ja noh luistelen sit myöhemmi tänää
Mul on tänää treenit ja sit huomenna kisat

minä
tsemppiä!

kolmioleivän voimalla
Kiitti :)

Laitoin puhelimeni sivuun ja yritin lukea vähän historiaa ensi viikon koeviikkoa varten. Lukio taisi olla siinä mielessä huono valinta amikseen verrattuna. Tulevaisuudessa historialla ei tekisi yhtään mitään, jollei haluaisi olla joku historioitsija. Sillä ei myöskään tee tulevaisuudessa mitään, jos on tehnyt itsemurhan ennen kuin täyttää edes kahtakymmentä.

Keskity, komensin itseäni, mutta ajatukseni harhailivat. Se häiritsi mua. Yleensä pystyin olla ajattelematta kun luin jotain, kirjaa, sarjakuvaa, koulun oppikirjaa, uutisia, artikkeleita... Pystyin siten kanavoimaan tunteitani ja unohtamaan kaiken negatiivisen paskan. Mutta nyt, hän palasi mieleeni joka toinen sekunti, kun yritin keskittyä. Ärsytti jo itseänikin.

Maanviljelyn kehitys... teollistuminen maailmalla... antiikin Kreikka... Miksi lukiossa piti jauhaa sitä samaa paskaa kuin vitosluokalla? Ne ihanat tummanoranssit hiukset ja... HEI LOPETA!! Ei tästä tulisi mitään. Lisäsin volumea nappikuulokkeisiini, jotta Train voisi huutaa kovempaa korvissani. Muutaman kymmenen vuoden päästä tärykalvoni olisivat vain mustaa tuhkaa. Jos elän sinne saakka. Mutta toisaalta mielummin korvat kuin keuhkot, sillä kuulolaitteita on olemassa.

En ymmärrä mikä hinku kaikilla nuorilla varsinkin yläasteiässä oli päästä polttamaan ja juomaan. Vihasin tupakointia yli kaiken ja tupakansavu sai mut yskimään ja yleensä yritin vaan pidättää hengitystä tupakoivien ihmisten lähellä. Mulla oli muutenkin tarkka hajuaisti, ja kaikki ekstraöverihajut sai mun nenän huutamaan hoosiannaa. Se on aina kidutusta mun keuhkoille, kun joku suihkuttaa sitä halvinta Rexonan deodoranttia (jota kaikki miehet tuntuu käyttävän) käytävillä ja lepsuimpien opettajien luokissa.

En myöskään pitänyt ryyppäämisestä. Mikä järki oli vetää pää täyteen illalla ja tuntea olonsa ihan paskaksi seuraavana aamuna? Se olis tosi pelottavaa, jos yhtäkkiä muisti katkeaisi jossain vaiheessa iltaa - tai ehkä ennemminkin yötä - ja sitten sä aamulla miettisit, että mitenköhän mä tänne oon päätyny? Mutta ehkä kaikki tällä kylällä otti vaan mallia legendaarisesta Juoppo-Juhanista. Tai sitten Juoppo-Juhani tarjoili kaikille alaikäisille kaljaa, mistä mä sen tietäisin.