we fell in love in october

7. auringonlasku

hahaa surprise motherfuckers, olitte unohtanu jo meikäläisen olemassaolon mut here i am

en ala selittämään yhtään mitään aiheesta "yritän kirjottaa seuraavan luvun nopeemmin", koska mä tiiän et se ei onnistu joten saatte odottaa sitä taas sen kuukaudesta puoleen vuoteen :)

toivottavasti kaikkien kesäloma on menny kivasti tähän mennes :) muistakaa nauttia kesästä ylipäätään kun sitä vielä on hetki jäljellä !!!!

<3: e

hertta

Mä voisin sanoa et olin menos normaalisti kotiin autolla, mut se olis ollu valhe. Se oli täysin normaalia et joku mun frendeistä istu mun kyydis, se oli lähes päivittäistä. Mut se et yks tietty söpö brune istu mun vieres ja vaihteli musaa, joka soi auton radiosta, joka oli yhdistetty mun puhelimeen oli jotain sellasta, mitä mulle ei tapahtunu joka päivä.

Se kääns päänsä mua kohti ja katto mua tarkasti ja mun vatsas vähä muljahti. Se ei ollu mulle uus tunne, mä vittu tiesin tasan tarkkaan mitä se meinas.

"Sano joku biisi", se sano ja tapitti mua niillä söpöillä silmillä, joissa oli varmaan oikeesti kaikkia värejä.

"Girl in redin we fell in love in october", vastasin. Tiesin, et se oli toinen lesboanthemeista Katy Perryn I kissed a girl:in rinnalla.

Se kohotti kulmiaan ja mä katoin sitä haastavasti takas kunnes kuulin jonku tööttäävän mun lähellä. Voi vittujen saatana. Olin ajanu melkeen ojaan.

Nostin kättä kiitokseks sille kuskille ja se vaan katto mua sillä 'nykynuoriso'-ilmeellä. Mun sydän hakkas iha vitun lujaa, mut en tienny et kumman asian takia. Mun pitäis ihan oikeesti keskittyä siihen ajamiseen.

Aino soitti we fell in love in octoberin yhteensä kolme kertaa ja mä lauloin mukana jokaikinen kerta. Osasin valitettavasti sanat ulkoa. Ja niin tais osata seki, ku se liitty mun yksityiseen konserttiin jo heti ekan kertsin jälkeen.

Olisin halunnu sen hetken kestävän ikuisesti.

Lopulta mä kuitenkin ajoin Ainon pihaan ja jäin autoon istumaan vaikka kuinka paljon halusin mennä sen mukaan sisälle. Mä olin ollu sen talossa jo aika monesti sisällä, joten tunsin sen jo oikeestaan aika hyvin. 

Aino nousi autosta, käveli muutaman askeleen, käänty ja tuli takas mun luo ja koputti apukuskin puoleiseen ikkunaan ja mä veivasin sen auki.

"En mä tietääkseni mihinkää mäkkärin autokaistalle tullu", heitin sille ja se nauro mulle vähä. Ei hitto sen nauru oli ihanaa kuunneltavaa.

Se puri huultaan, iha niinku yrittäis tapella päänsä sisällä jostain asiasta. Mä en pystyny kattoo sitä ja sanoin: "kakista ulos". Se katto mua epävarmana ja mä vaan hymyilin sille, ainakin omasta mielestäni, rohkaisevasti (miten ees hymyillään rohkaisevasti?) ja lopulta se avas suunsa ja sano: "no nyt kun sä raahasit persees tänne asti nii jos sä haluut ni voit tulla sisälle. Voin keittää sulle vittu vaikka kahvit jos ees juot kahvii."

Ja mä sulin sille iha vitusti. Nii vitusti, etten ees pystyny puhumaan mitää, vaa nyökkäsin ja nousin ylös autosta. Joku itsevarmuus, jota en ees tienny omistavani, otti musta vallan ja kun me käveltiin vierekkäin suht leveetä polkua mäkeä ylös Ainon talolle, mä otin sen kädestä kii. Se katto mua eka hämmentyneenä ja mä katoin sitä takasin. Sen silmissä oli ainaki ruskeeta, vihreetä, harmaata ja sinistä, joka vaihteli turkoosista harmaansiniseen. Lopulta se kääns päänsä pois ja mä huomasin et puna oli levinnyt sen kasvoille. Niin varmaan oli munkin, mut se itsevarmuus ei ollut vieläkään hävinnyt, joten mua ei hävettäny mun tunteet yhtään. Mua ei kiinnostanu miltä mä näytin tai mitä muut musta ajatteli. Ja Ainon käsi mun kädessä, sen sirot sormet mun nakkisormien ympärillä, anto mulle jotain superboostia, millasta en ollu ennen kokenu. En pystyny olemaan ajattelematta, et millasta sen pussaaminen ois.