Love at first sight ||Aleksi Kaunisvesi

24. Krapula

Aleksi POV

Saavuimme kotiin. Kannan Elenan sohvalle siksi aikaa että otan itseltäni kengät ja takin pois. Varmistan myös, että ovi on lukossa sillä nyt on jo yö ja tiedän, että fanit yrittävät tulla sisään kotiin. Menen kuitenkin nyt ottamaan Elenalta kengät pois. En tiedä onko hänen takkinsa tippunut johonkin vai onko hän kokonaan jättänyt ottamatta sitä mukaan. Sitä saa miettiä.

Istahdan sohvalle hänen viereensä. Katselen tuota. Hän olisi ollut tuleva vaimoni. Unelma vaimo. Ehkä vielä joskus. Ainakin toivotaan. Pidetään sille peukut pystyssä. Kello on kuitenkin jo 1:00. Nousen ylös sohvalta ja kävelen Elenan eteen. Nostan hänet syliini ja lähden kävelemään portaat ylös makkariin.

Siellä lasken hänet sängylle. Kaivan vaatekaapistani t-paidan. Otan häneltä muut vaatteet pois paitsi alusvaatteet. Suhautan sen hänelle päälle ja etsin itselleni myös yöpuvun. Saatuani vaatteet päälle nostan Elenan vielä kerran. Lasken hänet niin että hänen päänsä on tyynyllä. Kävelen valokatkaisimen luokse ja sammutan valot. Onneksi ulkona olevien katulamppujen valo heijastuu verhojen läpi. Menen itsekin sängylle makaamaan. Nostan peiton kummankin päälle. Tiedän että aamulla hän on taas hereillä. Annan vielä pusun tuon otsaan. Sitten suljenkin silmäni ja alan nukkumaan.

Elena POV

On aamu. Availen pikku hiljaa silmiäni. Tunnistan huoneen katsota olevani Aleksilla. Silmäni eivät pidättelen itseään kauaa auki. Yhtäkkiä tajuan silmäni olessa kiinni että olen ALEKSIN LUONA. Hyppään melkein ylös sängystä. Katson sänkyä jossa Aleksi makaa. Miten olen tänne joutunut? Näen myös päälläni hänen vaatteensa. En voi lähteä näillä vaatteilla. Hiivin vaatekaapille nii että Aleksi ei heräsi. Onneksi siellä on vielä osa vaatteistani jäänyt.

Sain vaihdettua vaatteet  hiivin alakertaan niin hiljaa kun voin. Menen olohuoneeseen jossa lojuu kenkäni. Missä ihmeessä takkini on? En jää sitä kuitenkaan pidemmäksi ajaksi miettimään. Sitten kävelen eteiseen jossa laitan kengät jalkaa. Avaan niin nopeasti etuoven kun pystyn. Paiskaan sen kiinni ja lähden juoksemaan pois.
Ajon mennä tällä kertaa Susannan luokse. Siellä on ehkä Olli, mutta se ei haittaa.

Helvetin moisen päänsäryn kanssa ei ole kyllä kiva juosta. Että mukava krapula päivä tänään. Toivon että Susannalla on särkylääkettä.

5 min kuluttua

Olen saapunut Susannan kerrostalon pihaan. Olen myös ihan helvetin hengästyn. Pitäis ilmeisesti urheilla enemmän. Katson hissiä ja portaita vuorotellen. Pitäisi varmaan mennä portaita kun juuri puhuin urheilusta. Ei kai se 7 kerrosta niin paljoa ole. vai onko?

Pääsin loppujen lopuksi 7 kerrokseen. Nyt on kyllä viimeiset voimat käytetty.  Pimpotan vielä Susannan ovikelloa mutta kukaan ei tule avaamaan. Pimpotan vielä uudestaan. Missä ihmeessä kaikki on. En jaksa alkaa nyt miettimään minne mennä joten soitan vaan Susannalla.

"Hei" sanon

"Hei, mites menee" hän kysyy

"Mitäs täs, oon sun oven ees" sanon

"Ai säkö siihen soitit" hän kysyy.

"Joo" vastaan

"tota mäpä tuun avaa iha just" hän vastaa hieman naurahtaen  

"Juup" sanon ja lopetan puhelun.

Pian hän tulee avaamaan oven aamutakki päällään. Ilmeiseti sen alla ei ole mitään. Mitäs täällä on tapahtunut. Taidan kyllä tietää. "Tota mä käyn nopee suihkus jos sopii" hän sanoo. "Tottakai" sanon. Hän kipittää kylppäriin samalla kun otan kengät pois. Menen olohuoneeseen sohvalle istumaan. Kuulen takaani askelia. Käännyn katselemaan ja näen Ollin pelkät bokserit jalassa menossa myös kylppäriin. Hän katsoo minua ja tekee pienen kiusalliseen hymyn ja sulkee sitten oven. Arvaukseni taisi juuri vahvistua.

Sori että meni niin pitkään julkaista tänä
Muista silti tähti ⭐️