Right now I wish you were here with me (Harry Styles)

That's the worst thing about the four of you..You grow too fast...

Istumme vielä Harryn kanssa sängyllä kun bussi lähtee liikkeelle. Harry tarttuu noustessaan minua kädestä ja lähtee alakertaan vetäen minut mukanaan. Alakerrassa istahdan sohvalle Liamin ja Niallin väliin.

-Kertokaas sit mitä te yleensä puuhaatte tai juttelette tääl bussissa, kehotan poikia.

-Ööh.. Useimmiten me vaan säädetään jotain tosi turhaa, Liam kertoo.

-Just viime matkal leikittii piilosta, Niall nauraa.

-Piilosta?! kysyn naurahtaen. Te yli kakskymppiset jätkät leikkisitte piilosta, jatkan nauramista.

Pojat vain tuijottavat minua.

-Voi teitä. Just ton takii kaikki tai ainaki mä rakastan teitä niin paljon, sanon.

-Ai koska me leikittiin piilosta? Niall kysyy.

-Ei vaan koska te ootte yli kakskymppisiä mut silti niin lapsellisia ja osaatte pitää hauskaa ja säätää kaikkee turhaa, selitän poille. Suurin osa teijän ikäsistä vaan vääntää kaljaa ja käy töissä mut te leikitte piilosta, painitte lavalla ja heitätte ihan sairaan huonoa läppää, jatkan vielä ja kaikki neljä poikaa naurahtaa.

-Ollaaks me oikeesti noin lapsellisia? Louis kysyy.

Hymyilen leveästi ja kävelen Loun eteen.

-Varsinki sä Louis, sanon hymyillen ja halaan poikaa.

-Kieltämättä oon kyl huomannu et ollaan outoja, Liam sanoo.

-Nii ootteki mut se on yks teijän parhaista puolista, joten älkää vaan muuttako sitä, rohkaisen poikia.

Kaikki pojat hymyilevät minulle. Istahdan takaisin Niallin ja Liamin väliin, mutta Niall lähtee jääkaapille ja Harry vie hänen paikkansa.

-Hei Julia! Kuulen kuskin äänen.

-No? vastaan.

-Mikä sun osote on? hän kysyy.

Aivan, minähän tarvitsen vaatteita ja sensellaista mukaan kiertueelle. Ja täytyy jutella vanhemmillekkin ku en oo niillekkää sanonu vielä oikeen mitään.

-Matinkuja 8 Turku, huudan kuskille joka näpyttelee osoitteen navigaattoriin.

-Julia... Harry sanoo huolestuneella äänellä.

-Mitä Harry? vastaan kääntäen katseeni poikaan.

-Kai sä oot puhunu sun vanhemmille tästä, hän sanoo selvästi huolissaan siitä etten saisikaan lähteä.

-Heei älä huoli kyl ne antaa mun lähteä, vastaan pojalle ja vedän hänet halaukseen. Ne tietää et oon ollu pakkomielteinen teistä viimiset kolme vuotta koska ne käy usein mun huoneessa ja ne saa kuunnella teijän biisejä joka päivä mun takia, ni älä huoli kyl ne tajuu et mun täytyy saada lähtee, rauhoittelen poikaa.

-Hyvä, kikkarapää huokaisee olkapäätäni vasten.

Päästän irti pojasta ja nojaudun hänen olkapäähänsä.

-Mites te ootte aatellu et me nukutaan? Liam kysyy.

-Siellähän on nyt yks vapaa sänky... ku siis...niitä sänkyjä on edelleen viis ja meitä on vaan neljä, Niall sanoo hiljaisella äänellä.

-Mmm, Louis vastaa pojalle.

-Eieiei te ette voi laittaa mua nukkumaa Zaynin sänkyy! Mä en todellakaa pysty siihen vielä, sanon pojille. Ehkä sit joskus parin kuukauden päästä, mut vielä en oo valmis, jatkan.

-Hei älä nyt panikoi, Harry sanoo katsoen minua silmiin. Ei sun tarvii nukkua siellä. Voit tulla vaikka mun viereen jos haluut, poika jatkaa ja hymyilee.