Right now I wish you were here with me (Harry Styles)

Happy & lucky

Herään kun tunnen hellän kosketuksen olkapäässäni. Hieron silmiäni.

-Huomenta rakas, kuulen Harryn pehmeän äänen. 

Avaan silmäni ja nään pojan seisovan sängyn vierellä, suuri tarjotin kädessä, hymyillen minulle. 

-Mä aattelin helpottaa sun herätystä tekemällä sulle aamipalaa, Harry sanoo ja kumartuu painamaan suukon otsalleni. 

-Voi kiitos! Sä oot ihana, sanon ja nousen istumaan nojaten sängyn päätyyn. 

Harry laskee tarjottimen syliini, pörröttää hiuksiani ja lähtee keittiöön. Tarjottimella on hedelmiä, kroissantti, tuoremehua, paahtoleipä ja suklaapatukka. Naurahdan koska suklaapatukka on snickers, ja Harry tietää hyvin etten pidä snickerssistä. Hän itse sen sijaan rakastaa niitä, eli poika tietää että annan patukan hänelle. Voisin ihan vain kiusatakseni viedä sen Niallille. Niall varmaan syö sen kuitenkin vaikkei tykkäisikään. Haukkaan vesimeloniviipaleesta ja vilkaisen kelloa puhelimestani. Se on viisi yli kuusi aamulla. 

-Harry mihin aikaan se meijän lento lähtikää? huudan pojalle keittiöön. 

-Kahefksalfa, poika vastaa suu täynnä ruokaa. 

-Okeii, vastaan nauraen. 

Mulla on vihdoin aikaa räplätä kännykkää hetken aikaa samalla kun syön. Avaan ensin wa:n. Sadoittain viestejä kavereilta joille en ole kertonut lähteneeni One Directionin mukaan kiertueelle. Ketään ei tiedä missä olen... Pitäisi varmaan julkasta ig:seen joku kuva niin kenenkään ei tarvitsisi olla huolissaan. En jaksa enkä ehdi vastata kaikille, joten päätän laittaa äidille viestin '' Elossa vielä! Eilen oli ihana keikka ja tänää aamulla noustaan koneeseen joka lähtee jenkkeihin! Mä pääsen sinne vihdoin! Mut kaikki hyvin, mulla on vaan niin paljon tekemistä koko ajan ettei puhelin oo melkeen koskaan kädessä<3<3''

Vastaan vielä Tepalle. Tyttö on lähettänyt minulle varmaan miljoona ääniviestiä ja kuvia lehtijutuista jotka ovat minusta ja Harrystä, ja kuvia twiiteistä joissa puhutaan minusta ja kaikkea niin paljon etten ehdi kuin vilkasemaan ne läpi. Naurahdan hieman ja vastaan ääniviestillä. 

-Makaan sängyllä syömäs vesimelonia ja kello on kymment yli kuus aamul, sanon ja lähetän viestin. 

-Mut siis oon ihan elossa edelleen ainaki fyysisesti. Henkisesti en tiiä, oon joko kuollu tai niin elossa et oon jossain tavaassa koska tää on ihan uskomatonta mut nyt mässään nää aamupalat loppuu, pakkaan ja lähen lentokentälle, lähetän toisen. 

Ja kolmannen: -Ja oli kiva kuulla sun ääni taas ja lukee noit sun juttui tual. En kestä sua, nauran. 

Neljäs: - Mut sano kaikil siäl terkkui ja yritän saada puhalimen täst lähin useemmin kätee ni voisin jutella sulle ja kertoo asioita. Mul ois niin älyttömän paljon selitettävää jos me nähtäis nyt. 

Laitan vielä twitterin ja instagramin ilmotukset pois päältä koska niitä tule koko ajan lisää ja liikaa. Käyn niitä läpi sitten vaikka lentokoneessa. Lasken puhelimen takaisin yöpöydälle ja syön aamupalani loppuun. Kun saan juotua viimeisetkin tuoremehut, nousen ylös vaihtamaan vaatteita. Kaivan matkalaukkuani hetken aikaa mutten löydä mitään mikä päällä haluaisin istua monta tuntia lentokoneessa. 

-HARRYYYY, huudan pojalle samalla kun kävelen keittiöön hänen luokseen. 

-Kerro toki, Harry vastaa nostaen katseensa puhelimensa näytöstä. 

-Saanksmä lainata jotai sun T-paitaa lennon ajaks? kysyn. 

-Juu toki, ota siitä matkalaukusta jota oon melkeen matkalla pakkaamaan, poika vastaa räpläen puhelintaan.