I still can't understand...

1.1K 65 11
                                    

Silmäni kostuvat kun Best Song Ever alkaa. Kaikki tietävät sen olevan setti listan viimeinen biisi, joka tarkoittaa sitä että pojat lähtevät pois ja taas on 60 000 ihmistä lisää jotka itkevät ikävästä ja kärsivät pcd:stä. Liam alkaa kiittelemään yleisöä keikasta ja kyynel vierähtää poskelleni. Flashbackit Suomen keikasta ovat niiiiin suuria.

-Ooks sä okei? Louisin sisko, Lottie kysyy minulta. Hän on tullut seisomaan vierelleni jossain vaiheessa keikkaa kun Lou ja Lux menivät takaisin backstagelle.

-Joo ei tässä mitään, vastaan ja pyyhkäisen kyyneleet poskiltani.

-Kyl sä tähän keikalla olemiseen totut aika pian, Lottie sanoo ja kietoo käsivartensa ympärilleni.

-Tavallaan toivon nii, mut musta vahvasti tuntuu etten tuu koskaa pystymään olemaan kokonaista keikkaa ilman kylmiä väreitä ja kyyneliä... se ei vaan tuu onnistumaan, vastaan Lottien rintaa vasten.

Irrotan tytöstä kun kuulen Best Song Everin pidennetyn lopun ja poikien äänet kun he kiittelevät yleisöä ja kävelevät pitkin catwalkia jotta kaikki näkisivät heidät vielä kerran.

-Oioi nyt pitää mennä poikia vastaan tonne taakse, tuuksä mukaan? Lottie kysyy minulta juurikun spottaan yleisöstä kaksi hysteerisesti itkevää tyttöä.

-Juu tuun ihan just käyn moikkaamassa ensin noita, vastaan.

-Okei mut oo varovainen ja ota tosta joku noista vartioista sun mukaan, Lottie sanoo ja katoaa sitten backstagelle.

Käyn nykäisemässä erästä vartiaa hihasta ja pyydän häntä tulemaan mukaani. Menen sitten varovaisesti tyttöjen luokse.

-Moii, sanon hieman ujosti etteivät he pelästy.

Molemmat nostavat katseensa hyvin nopeasti minuun.

-Julia omg... ,toisen tytön suusta pääsee itkuinen ääni ja hän kurottautuu aidan yli halaamaan minua.

-Tykkäsittekste keikasta? kysyn heiltä.

-Kysytki vielä, toinen tytöistä vastaa ja tulee myös halaamaan minua.

-Oon tosi pahoillani.. en vaa voi lopettaa itkemistä, tyttö jatkaa.

-Ei se mitää, mulla oli just kans ihan täysi fangirl moodi päällä, naurahdan hieman.

Juuri silloin valot syttyvät ja tytöt näkevät levinneet meikkini.

-Ooks säki itkeny? toinen heistä kysyy ihmeissään.

-Ehh... juu... Mä itkin ku Best Song Ever alko, vastaan hänelle.

-Mut miten? Ku siis sähän tunnet ne ja tuut näkemään ne vielä ja pääsemään keikalle taas ja kaikkea, tyttö ihmettelee.

-Joo mut jotenki en oo vieläkään oikee ymmärtäny sitä, vastaan hieman vaivautuneena. Ja musta tuntuu etten varmaa tuu koskaan ymmärtämään joten itken varmaa jokasella keikalla tästä lähin, naurahdan.

-Sä oot niin onnekas, toinen tytöistä huokaisee hetken hiljaisuuden hälkeen.

Leveä hymy nousee kasvoilleni ja menen vielä antamaan tytölle halin.

-No mun pitää nyt kyllä mennä, mut kaikkea hyvää ja muistakaa ettei saa luovuttaa! Jonain päivänä te tapaatte noi pienet idiootit tuolla lavan takana, mä lupaan! Pärjäilkää, sanon tytöille ja lähden kävelemään poispäin.

Pojat ovat juuri tulleet pois lavalta ja seisovat nauramassa jollekkin. Ketään heistä ei huomaa minua. Liam on selin lähimpänä minua, joten syöksyn kiertämään käteni pojan vartalon ympärille ja hän säpsähtää.

Right now I wish you were here with me (Harry Styles)Wo Geschichten leben. Entdecke jetzt