Right now I wish you were here with me (Harry Styles)

Happy tears

Tuijotan auringosta hohtavia pilviä. Ne näyttävät kauniilta. Ei ihme että pienille lapsille sanotaan niiden olevan hattaraa, koska minustakin ne näyttävät makealta sokerihaituvalta, joka on kasaantunut suureksi epämääräiseksi kasaksi. Silmäni alkavat painumaan kiinni. Yhtäkkiä tunnen Harryn käden reidelläni ja suukon poskellani. Suuri hymy nousee huulilleni. Juuri silloin Fireproof loppuu ja seuraavaksi alkaa Right Now, biisi jota kuunnellessa en pysty olemaan itkemättä.  Tartun Harryä kädestä ja suljen silmäni. Kertosäkeessä tunnen kyyneleen virtaavan poskelleni. Rutistan poikaystäväni kättä entistä enemmän, ja painan musiikkia hieman kovemmalle. Tunnen hennon kosketuksen olkapäälläni. Otan toisen kuulokkeen pois korvasta. 

-Onks kaikki hyvin? Harry kysyy huolestuneen näköisenä. 

Hymyilen pojalle kyyneleet silmissä. 

-Kaikki on enemmän kuin hyvin. Se on tää biisi. Te ootte onnistunu tekemään biisin jota en oo kuunnellu kertaakaa itkemättä, sanon pojalle ja ojennan toisen kuulokkeen hänelle.

Harry laittaa sen korvaansa ja hänen kasvoilleen nousee heti upea hammashymy. Suljen taas silmäni ja painan otsani Harryn olkapäätä vasten. Ehdin olemaan siinä vain hetken ennenkuin Harry vetää toisenkin kuulokkeen pois korvastani. 

-Oota ihan hetki mä tuun kohta takas, hän sanoo pyyhkäisten kyyneleen poskeltani. 

Nyökkään ja siirryn takaisin nojaamaan lentokoneen seinään. Laitan musiikit kokonaan pois. Ehdin juuri ja juuri sulkemaan silmäni kun Harry tulee jo takaisin. Hän on käynyt herättämässä Louisin, joka tulee istumaan toiselle puolelle konetta nelin paikoille niin, että hänen jalat tulevat käsinojan alta käytävälle. Nojaan edelleen lentokoneen seinään ja tuijotan ulos ikkunasta, kunnes tunnen Harryn tarttuvan käteeni ja kuulen Louisin laulavan. Toinen käteni nousee vaistomaisesti suuni päälle, ja käännyn katsomaan Louisia suuri hymy käden peittämänä. 

-Lights go down and the night is calling to me yeah, I hear voices singing songs in the street and I know, poika laulaa. Hänen äänensä kuulostaa vielä täydellisemmältä ilman musiikkia taustalla, ja ilman mikrofonia. Käännän katseeni Nialliin, koska tiedän reuraavaksi olevan hänen vuoronsa. 

-That we won't be going home, for so long, for so long but I know, that I won't be on my own, yeah I love this feeling and, Niall laulaa ja tunnen silmieni kostuvan.

-Right now I wish you were here with me, kaikki laulavat yhteen ääneen, paitsi Liam laulaa yksin ''ouuuu''. 

-Cause right now everything is new to me, ouuuu, you know I can't fight the feeling, and every night I feel it, right now I wish you were here with me, ouuuuu, kertosäe loppuu ja kyynel vierähtää poskelleni. Vannon ettei tämä ole todellista. Vannon ettei pojat istu kanssani samassa lentokoneessa ja laula lempi biisiäni minulle acapellana. 

-Late night, spaces, with all our friends you and me yeah, love these, faces, just like how it used to be, Liam jatkaa ja rutistan Harryn kättä. Voisin kuolla tähän paikkaan koska tätä onnellisempi en voisi olla. Katson Harryä silmiin hymyillen itkun seasta. 

-And we won't be going home, for so long, for so long, but I know, that I won't be on my own, on my own, I'm feeling like, poika laulaa tuijottaen minua syvälle silmiin. 

-Right now I wish you were here with me, ouuuu, kaikki aloittavat taas yhteen ääneen. Suljen silmät ja keskityn kuuntelemaan. Onnen kyyneleet vierivät edelleen poskilleni. 

-Cause right now, everything is new to me, ouuu, you know I can't fight the feeling, and every night I feel it, right now I wish you were here with me, ouuuu.

-And I could do this forever, avaan silmät koska kuulen taas Lousin äänen. Poika istuu koneen toisella puolella ja tuijottaa minua. Hänen silmistä näkee ihanan onnellisuuden. Hymyilen hänelle kun hän jatkaa: and let's go crazy together

-Wooooah, wooooah woooah, Niall laulaa.

Suljen taa silmäni ja keskityn Harryn ääneen. 

-Lights go, down and, I hear you calling to me yeah, pojan ääni on matala mutta lempeä. 

Vielä viimeinen kertosäe. Painan pään käsiini. Kun biisi loppuu tunnen Harryn silittävän ala-selkääni. 

-Mitä nyt? hän kysyy. 

Syöksähdän pojan kaulaan kiinni. 

-Mä en kestä teitä ootte liian ihania, sanon rutistaen Harryä.

Poika ruistaa minua entistä lujempaa ja painaa kasvojaan hiuksiini. Suukotan Harryn niskaa ja päästän sitten irti. hyppään heti perään Niallin kaulaan kiinni. 

-Kiitos, kuiskaan blondin korvaan. 

-Ei mitään, hän vastaa ja menen halaamaan myös Liamia ja Louisia.

Louta halatessanu kuiskaan hänelle, että hänen äänensä on upea eikä han saisi ikinä olla siitä epävarma ja poika rutistaa minua kovempaa kuin kukaan koskaan. Suuri hymy leviää kasvoilleni. 

Mennessäni takaisin omalle paikalleni, kaivan puhelimen taskustani. Päätän selailla hetken sosiaalisia medioita. Avaan ensimmäiseksi twitterin. Timelinella on Harryn uusin twiitti, jossa hän tapansa mukaan kiittää eilisestä keikasta ja toivoo että kaikilla oli hauskaa. Retwiittaan ja favouritan sen, koska teen niin jokaisen pojan jokaiselle twiitille. Käyn läpi Niallin, Liamin ja Louisin twitterit mutta vain Niall on twiitannut jotain uutta, ja sekin urheiluun liittyvää. Huokaisen ja naurahdan. Avaan sitten yksityisviesit. Moni on jo hoksannut tämän olevan minun oikea twittterini. Älyttömästi yksityis viestejä ihmisiltä joita en tunne ja uusia seuraajia. Vastaan pariin ja avaan sitten instagramin. Selaan sen pikaisesti läpi. Sielläkin uusia seuraajia ja kommentteja sadoittain. Kerron myös Tepalle ja äidille kuulumisiani ja laitan snapchatin my storyyn lentokoneen ikkunasta otetun kuvan, johon laitan emoji nuolen ja USA:n lipun.

Loppu lento kuluu naureskellessa, korttia pelatessa ja lauleskellessa. Kerron pojille lisää fanin elämästä ja he kertovat lisää omista elämistään. Ymmärrän monia asioita paremmin sen keskustelun jälkeen. 

Kun vihdoin laskeudumme San Diegoon monen tunnin lennon jälkeen, matka hotellille kuluu niin nopeasti etten ehdi edes tajuamaan olevani vihdoin jenkeissä. Meidän piti päästä nopeasti lentokoneesta autoon ja autolla hotellille, koska niin moni paparazzi ja fani oli meitä vastassa.

Hotelilla, jätän tavarani eteiseen ja menen suoraan seisomaan parvekkeelle. Vedän keuhkot täyteen raitista ilmaa. Nojaan kaiteeseen ja annan katseeni vaeltaa ympäri San Diegoa. Näky on opea. Paljon imisiä ja suuria rakennuksia. Yritän saada huomisen keikan stadionia silmiini, juuri kun Harry kiertää kätensä takaani hartioideni yli ympärilleni. Nojaan pojan rintaan. Hetken aikaa olemme siinä paikallamme hiljaa sanomatta mitään. Suljen silmäni. En haluaisi liikkua tästä minnekkään mutta poikien pitää  pian lähteä taas johonkin haastatteluun. 

-Koska te lähette? kysyn Harryltä.

-Kahen kymmenen minuutin päästä. Saat kuulemma lähteä joko mukaan tai mennä kiertemään johonki keskustaan kunhan oot varovainen ja muistat olla ystävällinen jos joku tulee pyytämään kuvaa tai halia, poika sanoo. 

Käännän katseeni häneen. 

-Hei vaikutanks mä siltä et menettäisin hermot helposti enkä ois ystävällinen? kysyn. 

Poika naurahtaa. 

-Et sä kyl vaikuta. Osaat hoitaa ne fanitilanteet ihanku oisit saanu monta vuotta harjostusta, hän sanoo ja suukottaa päälakeani. 

Hymyilen. 

-Kyl mä taidan mennä kiertelemään tuolla. Voisin ehkä löytää jotai uusia vaatteita ja käydä vaikka starbucksissa, selitän. 

-Siitä vaan, Harry nauraa ja menee takaisin sisälle. 

Seison parvekkeella vielä hetken ja menen sitten Harryn perään. Kietaisen hiukseni nopeasti ylös nutturalle ja nappaan rahaa ja huoneen avaimen mukaan. 

-Nähdään illemmalla, käyn sanomassa Harrylle ja suukotan hänen poskeaan. 

-Ai sä meet jo? hän kysyy purkaen matkalaukkuaan. 

-Juu, moikka! huudan hänelle vielä ennenkuin asun hotellihuoneen ovesta ulos.