Don't pass out but I have a surprise for you...

1.2K 69 10
                                    

-Ai te tulitte jo! Luulin et teil kestäis paljon kauemmin, ni olin varannu tähän viäl tunnin enemmä aikaa, kuski huutaa meille kun nousemme portaita ylös bussiin. Jos me lähetään nyt me joudutaan odottamaa joku kaks tuntii et päästää hotelliin koska ollaan perillä aikasemmin ku olin suunnitellu, hän jatkaa vielä.

-No mut haluisiks sä mennä vielä tunniks kotii ku et pääse sinne sit pitkään aikaan, Harry kysyy minulta.

-Lähin jo enkä haluu lähtee uudestaa, vastaan, ja poika näyttää ymmärtävän että pitkäksi aikaa kotoa lähteminen on vaikeaa ja kun se on kerran tehnyt ei halua tehdä sitä heti uudestaan.

-Kai me sit ootellaan tääl bussis, Niall sanoo kun istahdamme sohville.

-Ei mut mul olis yks idea mitä me voitais tehdä, sanon, ja kaikki kääntävät katseensa minuun.

-Kerro toki, Niall sanoo lievästi innostuen.

-Aattelin jos voitais lähtee kävelylle ja mennä moikkaamaa paria mun kaveria jotka asuu täs ihan lähellä ja on directionereita, selitän pojille.

-Miksei, Liam vastaa.

-Jep, mennää toki! Fanei on aina kiva tavata ja täällä ei näytä olevan edes mitenkää iha hirveesti muita ihmisiä ni kyl me tuolla ulkona voidaa liikkua, Louis sanoo.

-Noni mennää sit, Harry sanoo ja ponkaisee seisomaan sohvalta.

-Wait... Ookste tosissanne? kysyn ihmeissäni, sillä en uskonut heidän suostuvan.

-Joojoo! Mennää jo, Louis sanoo innoissaan astuen juuri bussin ovista ulos.

Me kaikki seuraamme häntä. Kuulen kun Liam huikkaa kuskille että tulemme takaisin hieman alle tunnin kuluttua.

-Mihin suuntaa lähetää? Niall kysyy katsoen minua.

-Tonne, sanon osoittaen tietä suoraan edessämme.

Matkalla meitä vastaan tulee yksi koiran ulkoiluttaja, joka vain katsoo meitä ihmeissään ja jatkaa sitten lenkkiään.

-Kenen luo me siis ollaan menossa? Harry kysyy tarttuen minua kädestä.

-Mun kaverin, Seelian luo. Se on ollu fani melkeen yhtä kauan ku mä, vastaan niin että muutkin pojat kuulevat.

-Onks sinne pitkä matka? Niall kysyy.

-Se on ihan tossa kulman takana, sanon naurahtaen. Voisin muute soittaa sille ja varmistaa et se on kotona, sanon kaivaen puhelinta taskustani.

Etsin Seelian numeron esille ja juoksen kauas pojista etteivät he pitäisi ääntä, ja Seelia kuulisi heidän olevan kanssani.

-Moii, Seelia vastaa puhelimeen.

-Heei, ooks sä kotona? kysyn ystävältäni.

-Juu yksin täällä katon telkkaria, mitennii? Seelia vastaa.

-Aattelin et voisin tulla käymää ni oisko se ok? sanon.

-Juu tuu vaa, Seelia vastaa.

-Okei nähää ihan just, sanon vielä ja suljen sitten puhelimen.

Viiton poikia juoksemaan luokseni ja he kaikki kiristävät tahtia saadakseen minut kiinni. Louis hyppää reppuselkääni, eikä osaa odottaa että nappaan hänet kiinni. Poika on sen verran pieni että hantä on helppo kantaa reppuselässä.

-Päästä mut alaas, Louis huutaa ja heiluttelee nauraen jalkojaan edes takaisin reppuselässäni.

-Kannattiks hypätä sinne? naurahdan.

Right now I wish you were here with me (Harry Styles)Место, где живут истории. Откройте их для себя