Right now I wish you were here with me (Harry Styles)

Half A Heart

Kun hissin ovi sulkeutuu romahdan täysin. Valahdan hissin kulmaan ja itken. Mikään ei ole koskaan tuntunut näin pahalta. Saavutin kaiken mitä elämältäni halusin ja nyt joudun jättämään sen kaiken taakse. Äkkiä minusta tuntuu että haluan huutaa äidille päin naamaa koska hän joutui siihen saatanan auto onnettouuteen, jota ilman olisin nyt altailla ottamassa aurinkoa Harryn ja muiden kanssa syöden suklaaseen dipattuja mansikoita. Tai sellaiseksi suunnittelin tämän päivän eilen. Sen sijaan tämä maanantai päivä onkin elämäni hirvein. 

Pyyhin kyyneleitä poskiltani kävellessäni hotellin aulaan. Olen juuri ohittamassa respan, kun jokin tarraa minua hartiasta ja kääntää ympäri. Niall. Poika ei sano mitään, hän vain vilkaisee matkalaukkuani ja tuijottaa minua surullisin silmin. 

-Tulee ikävä, hän sanoo hiljaisella äänellä siirtäen katseensa lattiaan. Pidäthän sä yhteyttä? hän jatkaa kun en vastaa mitään. Kierrän käteni hänen ympärilleen. 

-Kiitos Niall, kuiskaan hänen korvaansa ja juoksen taksiin. En voinut sanoa hänelle pitäväni yhteyttä, sillä olen päättänyt olla tekemättä niin. Se tekisi elämästäni yhtä helvettiä. Tuplasti vaikeampaa kuin mitä se oli ennenkuin tunsin nämä neljä poikaa joita rakastan koko sielullani. 

Kaksi viikkoa myöhemmin

-Hän syö joka aamu suklaamuroja ja hänen hiuksensa ovat yksi suuri takkukasa aamuisin? God se poika tappaa mut vielä, Tepa sanoo istuessaan viereisessä keinussa. Istuskelemme leikkipuistossa juttelemassa ja kerroin hänelle juuri asioita mitä fanit eivät tiedä pojiasta ainakaan varmaksi. Olen saanut pari viestiä Liamilta ja Niallilta, mutta en edes lukenut niitä ennen poistamista. Tiedän etten voi mennä takaisin siihen elämään jossa en tunne heitä, enkä tavallaan haluaisikaan, mutta poikien ikävöiminen on pahinta mitä voin kokea. Haluan tästä ikävästä eroon eikä se todellakaan onnistu kaukosuhteella. 

-Huhuu maa kutsuu Jupaa, Tepa tönäisee minua olkapäähän ja keskeyttää ajatukseni. 

-Aa joo sori, sanon ja hörppään hiekalla olevasta kokispullosta, mutta irvistän sitten koska se on pelkkää lämmintä litkua ilman hiilihappoa. Onhan se seissyt auringossa jo varmaan kohta puolitoista tuntia. Istumme hetken hiljaa kunnes molempien puhelimeen tulee ilmoitus. Se tarkoittaa että joku pojista on twiitannut jotain koska meillä molemmilla on heidän kaikkien ilmoitukset päällä. Tepa ei kaiva puhelintaan esille, enkä ole varma uskallanko itsekkään. Päätän kuitenkin kaivaa sen shortsien taskusta. 

"@harry_styles: I'm walking 'round with just one shoe, I'm half a heart without you"

Jokin kolahtaa sisälläni. Kirjaimellisesti tuntuu kuin sydämeeni survottaisiin kiveä ja kipu vain voimistuu. Fandom totta kai vain sekoo koska Harry toi takaisin biisin josta ei ole puhuttu moneen vuoteen, mutta minä tiedän enemmän. 

-Mun pitää mennä kotiin, sanon Tepalle ja juoksen pyörälleni. Kyyneleet silmissä poljen kotiovelle, ryntään ovesta sisään ja hyppään sänkyyni peiton alle. Tekstaan Tepalle olevani pahoillani kun häivyin niin äkkiä, mutta hän vastaa ymmärtävänsä koska hänkin näki twiitin. Vähän ajan päästä nukahdan kyynellammikkoon joka on ilmestynyt tyynylleni. 

Isä herättää minut sanoakseen että hän lähtee hakemaan äitiä sairaalasta. Äiti oli kriittisessä tilassa melkein viikon ja pelkäsimme kaikki että hän kuolee, mutta ihme tapahtui ja hän selvisi. Nyökkään isälle ja jatkan unta. Nukkuminen on ainoa tapa paeta kipua jonka tunnen rinnassani joka päivä. 

Kaksi päivää myöhemmin

Tullessani kotiin kaupasta pihassamme on auto jota en tunnista. Se on iso musta BMW. Näyttää kalliilta. Eikai vaan... Ei. Ei se voi olla. Kuvittelen vain.