Sadepisaroita auton ikkunassa (bxb)

E.

Alex.

Aamulla olin päättäny lähtee käymään ulkona, koska en halunnu olla koko kesää vaan sisällä, ja me oltiin muutenkin keskellä korpea mökillä, joten nyt on hyvä hetki nauttia puhtaasta ilmasta, jossa ei ole kaupungin saastuneita pakokaasuja.

En ollu kuullu mitään tytöistä hetkeen, tai en ainakaan ollut nähnyt niitä tai puhunut niille. Toisaalta he sanoivat tekevänsä niitä kuuluisia "tyttöjenjuttujaan" mitä ikinä se on meinaavinaan. Ulkona oli hyvä sää ja kävelin pitkin järvenrantaa. Toisaalta loppuviikoksi oli taas luvattu kaatosadetta, joka meinaa vielä enemmän sitä, että on hyvä oleskella ulkosalla.

Hugostakaan ei ollut kuulunut sitten eilisen. Jotenkin meidän välit tuntuu vähän oudolta. No tietty tuntuu kun me tapeltiin, ja vielä aika typerästä syystä.

Kaivoin taskustani sytkärin ja röökiaskin, josta nappasin itselleni yhden tupakan. Vedin savua keuhkoihini ja katsoin puita, sitä miten ne keinuu hitaasti. Miksen vaan voinut asua täällä. Ei kotona kaupungissa mitään vikaa ole, mutta siellä on vähän yksinäistä. Toki asun kaksin tädin kanssa.. tädin joka on aina baarissa ryyppäämässä. Ja onhan mulla Leandra, mutta juju on siinä, että Leandralla on muita kavereita kun mä, mulla taas.. mulla on vaan Leandra ei muita. Se oli ehkä pääsyy miks tulin tänne. Ei tarvitse olla yksin. Vaikka täällä onkin Hugo ja Hilda, joista en ees sillen tiedä mitään. Ja Hugostakin vaan sen miten rasittava se on, niin silti. Voittaa Hugo silti rasittavuudellaan yksinolon.

Tumppasin tupakan maahan, koska en jaksanu viedä sitä tuhkakuppiinkaan. Ei kukaan sitä siinä maassa huomaa.

Tallustin päämökille ja astuin ovesta sisään.
"Katos suakin näkee." Leandra hymähti ja hän näytti pelaavan lattialla korttia Hildan kanssa.

"Missä Hugo." Hilda kysyi ja tyttö nosti kulmiaan kysyvästi.

"En mä tiedä." Sanoin väsyneenä ja kävelin keittiöön hakemaan lasin vettä.

"Se varmaan nukkuu viel." Sanoin sitten Hildalle, joka nyökkäsi vaan päätään vastaukseks.

"Tuutko pelaan korttia?" Hilda rikkoi hetken kestäneen hiljaisuuden ja sekoitteli pakkaa kädessään.

"Ehkä myöhemmi, aattelin mennä nukkuun."

"Tiesitkö, että yölläkin ehtii nukkuu?" Leandra naurahti ja pyöräytin silmiäni huvittuneena.

"No oli muuta tekemistä sillon." Sanahdin vastaukseksi.

"No mitä sä sit teit? Runkkasit?" Leandra sano, niinkun toi ois ollu ilmiselvää.

"Hä?! Mitä en?!" Vastasin äkkiä.

"Just tolleen runkkari sanois." Leandra tirskahti ja Hildakin näytti pidättelevän nauruaan.

"Haha onpa hauskaa." Sanoin, mutta olihan se vähän hauskaa. Ihan vähän vaan.

Leandra sanoi mulle vielä jotain, mutta en ehtinyt kuulla sitä, kun olin jo taas lähtenyt matkoihini ovesta ulos. Menin sinne vierasmökkiin, koska kyllähän mua oikeesti väsytti. Kuljin pientä polkua pitkin hirsimökille ja astuin sisään.

Yhtäkkii jäin vaa jaloistani kiinni siihen eteiseen. Hugo oli mun edes ilman paitaa ja sil oli jalassaan tummanharmaat kollarit. Tunsin ku mun poskii alko kuumottaa. Hugo vaan tuijotti mua kumma ilme kasvoillaan. Näytin varmaan ihan idiootilta kun vaan toljotin siinä. Olihan Hugo nyt ihan vitun hyvännäkönen... ootas... mitä?

"Alex?"

"Hä?" Heräsin ajatuksistani ja kävelin jäykkänä Hugon ohi omalle puolelleni huonetta.

Vittu, että oon idootti. Se on vittu Hugo. Vaan Hugo, eikä siinä oo mitään erikoista.

"Kaikki ok?" Poika kysy.

"Hä?" Kysyin jälleen typeränä, vaikka kuulin ihan hyvin, mitä Hugo sano.

"Että ootko kunnossa?"

"Joo.. joo oon." Vastasin niinkuin täys idiootti.

Hugo ei enää siinä vastannut mitään, vaan se meni ilmeisesti vessaan laittaan hiuksaan. Itse istuin mun sängylle ja jäin tuijottaan yhtä seinällä roikkuvaa taulua, joka oli esittävinään elefanttia. Mikä helvetti mua vaivaa. Päässä vaan pyörii sata kysymystä, muttei yhtäkään vastausta. Se on vaan Hugo! En saanu mun päästä pois sitä, miten Hugo seiso mun edessä ilman paitaa. Sen täydellinen vartalo, ja se miten se aina kysyy oonko mä okei ja miten Hugo ehkä välittää musta ees jotenkin, vaikka oon ollu täysi idiootti kusipää niin pitkään sille, ja ihan turhaan. Mitä se mulle ees ikinä teki? Helvetti... en mä ikinä ollu kattonu sitä noin.. en mä ollu tajunnu et... et Hugo on oikeesti aika.. aika komee.

Hugo napsautti vessan valot kiinni ja käveli sen repulle, ilmeisesti hakemaan jotain vaatteita. En saanu oikeesti silmiäni irti Hugosta. Vittu... oonko mä... oonko mä homo? Sen sanottuani musta jotenkin tuntui että tajusin jotain, mutta samalla.. tuntui että tein jotain väärin. Ensinnäkin Hugo ei satavarmasti tuntisi samoin ja en väitä, että homoudessa olisi mitään vikaa, mutta tää kaikki oli tosi hämmentävää. En mä ennen ollut tykännyt pojasta... enkä koskaan ajatellut tykkääväni Hugosta. ENKÄ TYKKÄÄ.

Poika kaivo repustaan tummansinisen T-paidan ja puki sen ylleen. Tuntu et mun pitäis sanoo jotain, selittää mun outo vammanen käytös mut en kuitenkaan saanu suustani kuulumaan mitään ääntä.

Istuin vaan siinä paikallani ajatusteni kanssa. Ei mulla ollu ketään kenelle tästä kertoa. En edes tuennyt miten Lettu suhtautuisi siihen että minä olisin kiinnostunut pojista... ja vielä Hugosta. Ei se homous varmaan haittaisi, ehkä.. mutta se että tykkäisin Hugosta?

Ja vittu jos itse Hugo sais tietää tästä niin se varmaan manais mut helvetin syrjäisimpään koloseen ja kertois kaikille taas kuinka ällöttävä homo oon. Vittu mikä mua vaivaa. Tää tuli ihan nurkan takaa koko paska.

*****

Hugo oli lähtenyt ulos. Ilmeisesti syömään lounasta tai jotain.. ei se mulle kertonut mihin katosi. Olihan kello jo vähän yli kaksitoista joten oletan, että syömään se jätkä häippäs. Ainakin saan nyt olla hetken rauhassa. Vaikka oonhan mä ollut itsekseni koko loman.

Nousin ylös ja kävelin Hugon sängylle. Sängyn päällä oli pojan tavaroita ja vaatteita. Päätin ottaa yhden paidoista käteeni. En mä tiedä miks, mutta katsoin vaan sitä paitaa mun kädessä. Oon sekoomassa... ja tuun varmaan sekoomaankin.

Paita tuoksu ihan Hugolle. Sen Calvin Kleinin hajuvedelle ja tyyliin vapelle.

Laskin paidan takaisin sängylle ja haroin hiuksiani.

"Mikä vittu muhun on menny." Kuiskasin itekseni ja menin ikkunan ääreen. En tiennyt mikä muhun nyt meni, enkä tiedä mikä tähän auttais.

Laitoin kuulokkeet mun korville ja toivoin, että musiikki auttais saamaan ajatukset muualle, mutta ei.. Mitä mun pitäis tehdä? Iskeä Hugo? Ei tuu kuuloonkaan eikä tuu toimiin. Ei varmasti.

===================================

Uus luku<3 toivottavasti oli kivaa luettavaa ja todellakin toivon hartaasti että tää ei etene liian nopeesti.

Nähään ens luvussa <3