I.

89 8 11
                                    

Hugo.

Istuin järven rannalla vähän kauempana mökistä. Tarpeeks kaukana, ettei kukaan näkis mua. En mä tiedä mitä tapahtui. Mä vaan.. mä vaan juoksin pois. En edes sanonu Alexille mitään. Enkä mä edes tiedä miks juoksin pois. Mä ihan oikeesti oisin... oisin halunnu suudella sitä.. niin vitun paljon, mutta mä en uskaltanu. Se oli vaan kännissä.. ei se musta oikeesti tykänny. Ja mitä mun kaverit sanois... nehän vittu jättäis mut yksin siihen paikkaan.

Tunsin kuinka mun kasvoille tipahti vesipisara. Vittu sade tästä vielä puuttuikin. Ja mistä ne pilvet ees tuli? Päivällä oli niin hyvä sää.

Pisaroita tippu toinen toisensa jälkeen aina vaan enemmän. Oli pimeetä, mutta mökin ikkunoista kajastava valo autto näkemään eteensä. Ne muutama sadpisara muuttu pian kovaks rankkasateeks. En mä kuitenkaan sisälle halunnu palata. Oisin mä vittu halunnut ehkä jollekkin jutella, mutta... en sit taas myöskään halunnu.

Taivaasta tippuva vesi ei kuitenkaan ollu mitenkään inhottavan kylmää. Ulkona oli muuten lämmin ja viileä sadevesi tuntu tavallaan rentouttavalta ja se sai ajatukset ehkä vähän muualle.

Nousin ylös seisomaan. Kaiken sen pimeyden keskellä mä näin jonkun... tarkemmin Alexin kävelevän hiljaa vierasmökiltä mua kohti. En tiennyt mitä mun olis pitäny tuntea. Miks.. miks se tänne tuli?

Mua vähän pidempi jätkä asteli vaivaantuneen näköisenä vähän matkan päähän musta, mutta kuitenkin niin lähelle, että pystyttiin näkeen toisemme siinä pimeydessä. Alexin hiukset oli märät ja vesipisarat valu sen poskia pitkin. Vittu se oli kuuma.

"Hugo anna mun selittää, mä- mä en.." Se alotti, mut en antanut sille mahollisuutta sanoa asiaansa loppuun. Mä en enää voinut pidätellä itteeni, vaan astuin askeleen Alexia kohti ja otin hellästi molemmilla käsilläni pojan niskasta kiinni. Vilkasin vielä kerran hämmentynyttä Alexia silmiin ennen kuin kirin viimeisetkin sentit meidän väliltä ja painoin mun huulet sen omille. Vittu must ei varmaan koskaan oo tuntunu näin hyvältä suudella ketään. Alex tuli mukaan samalla sekunnilla ja se ujutti kätensä mun kastuneisiin hiuksiin. Näykkäsin sen huulta, joka sai sen raottamaan suutaan niin, etä sain mun kielen ujutettua mukaan ja Alex teki samoinZ Tuntui kuin sen pojan huulet ois tehty just mulle. Siinä hetkessä aika tuntu pysähtyvän ja kaikki ympäriltä tuntui vaan katoavan. Siinä hetkessä oli kyse vaan meistä.. ja vittu että mä rakastin sitä tunnetta. Siinä hetkessä mua ei kiinnostanu mitä muut ajattelee, mitä mun kaverit ajattelee. Siinä oltiin vaan mä ja Alex.

Irtauduttiin hetkeks ja Alex katto mua vittu maailman kauneimmalla hymyllä. Se hymyili silleen pienesti ja vähän ujon näkösesti ja se tasas hengitystään niinkuin mäkin. Olin varmaan ihan vitun punanen, mutta toivoin, että sitä ei tässä pimeydessä erottanu. Itekkin hymyilin.. ja vielä aidosti. Alex oli niitä harvoja, jotka sai mut ihan aidosti hymyileen.

Alex katto mua niin ilonen ilme kasvoilla ja sitten se veti mut itteensä vasten ja kuljetti kätensä tiukasti mun ympärille. Mä halasin sitä takasin, tietenkin, ja painoin mun pään vasten sen kaulaa samalla kun tiukensin mun otetta sen ympärillä.
Alex tuoksu ihan tupakalta ja joltain tosi hyvältä hajuvedeltä. Se tuoksu oli mulle kuin huumetta ja koko jätkä sai mut ihan kokonaan pois tältä planeetalta.

"Vittu mä tykkään susta niin vitusti." Alex sano jotenkin tosi helpottuneen kuuloisena. Nojasin vähän taaksepäin niin että molemmat pidettiin yhä kiinni toisistamme, mutta kuitenkin nähtiin myös toistemme kasvot. Katoin Alexia hetken ja suutelin sitä kerran huulille.

"Vittu mäkin tykkään susta niin vitusti." Vastasin ja oisitte nähny miten Alexin silmät kirkastu entisestään.

"Pitäsköhän mennä sisälle? Voidaan jatkaa sielä." Ehdotin sitten ja Alex virnisti mulle söpösti.

Sadepisaroita auton ikkunassa (bxb)Where stories live. Discover now