New Love

15. Keskustelu

Olli

Jähmetyn paikoilleni ja olen lähdössä äkkiä vähin äänin pois, kun Aleksi nostaa kuulokkeet pois päästään ja kääntyy vilkaisemaan olkansa yli. Hänen olemuksensa jännittyy ja kevyt puna nousee hänen poskilleen. Tuijotamme toisiamme hetken ja yritän keksiä puhuttavaa. "Nellellä on ikävä sua. Se haluis joskus studiolle sun kanssa", lipsautan ja kadun heti sanomisiani. "Ja millähän tavalla mun lapsen kasvattaminen kuuluu sulle?" Aleksi tiuskaisee ja yllätyn vähän tuon hyökkäävästä äänensävystä.

"Mä vaa sanoin. Must on vähä outoo et sen isovanhemmat hakee sen tyylii joka toinen päivä tarhasta", kohautan olkiani ärsyyntyneenä. "Sä et vittu voi moralisoida mua", Aleksi sihahtaa ja nousee penkiltään astellen rivakasti luokseni. "No itseasiassa mul on kyl kaikki oikeus olla huolissaan siitä. Kyl meijän pitää siel seurata miten lasten kotona menee", tuijotan tuota tiiviisti silmiin, vaikka tekisikin mieli kääntää katse pois tuon palavan katseen alla. Yhtäkkiä tuon silmistä alkaa valua kyyneleitä ja huolestun välittömästi.

"Aleksi mikä on?" kysyn ja nostan käteni tuon olkapäille, mutta hän vain pyristelee irti otteestani. Nyt hän itkee jo kunnolla ja alkaa näyttää siltä, että jos hän jatkaa samaan malliin, hän ei tule kohta enää saamaan happea. "Aleksi, tuu tänne", katson tuota tiukasti silmiin ja vedän tuon halaukseen. Enää hän ei pyristele pois ja pienen jännityksen jälkeen hän rentoutuu minua vasten. Annan hänen itkeä aikansa ja johdatan tuon samalla sohvalle, jotta hänellä olisi mukavampi olla. "Vittu mä oon paska isä", Aleksi niiskaisee ja rutistan tuota tiukemmin. "Etkä oo. Mä oon sanonu tän sulle varmasti aiemminki, mut Nelle on tosi onnellinen sun kanssa. Se et sä välillä et pysty olee sen kanssa ei tee susta mitenkää paskaa. Oon pahoillani et sanoin asiasta ja oot oikeessa. Mul ei oo oikeutta kommentoida sun lapsen kasvatusta", silittelen tuon selkää.

"Ei mut sä oot oikeessa. Mun pitäs viettää Nellen kaa enemmän aikaa. Sil ei oo ees äitiä ja edes mä en vietä sen kaa aikaa tarpeeks. Se ansaitsis paljo parempaa", Aleksi vetäytyy kauemmas ja yrittää pyyhkiä jatkuvasti valuvia kyyneleitä hihaansa. Tuntuu pahalta että sanoin edes mitään liittyen Nelleen. En tiennyt että Aleksi kipuilee asian kanssa noin paljon. "Luota muhun, Nelle ei varmasti koe sitä nii. Se puhuu susta tosi paljon. Tänää se vaa sano et sitä harmittaa et se ei päässy sun kaa studiolle", kerron ja näperrän tuon hiuksia varovasti. Aleksi nyökyttelee niiskuttaen. "Ehkä mun pitää ens kerralla ottaa se sit mukaa. Mua vaa harmittaa ku en pysty oikee olla läsnä vaik ottaisinki sen mun mukaa, ku pitää keskittyy töihin", hän huokaa.

"Tuo se tänne. Tääl on aina joku joka voi olla Nellen seurana ja kattomassa sen perää. Uskon et sille on tärkeintä et se saa olla sun lähellä ja mukana sun päivissä", lohdutan silitellen tuon hiuksia. Aleksi nyökyttelee ja olen näkevinäni jo pienen hymyn tuon kasvoilla. Hän vetäytyy kauemmas ja katsoo minua silmiin."Anteeks ku oon ollu nii epäreilu sua kohtaa. Sä aina jaksat auttaa vaik oon iha kusipää", hän huokaa. Pudistelen päätäni ja pyyhin kyyneleitä tuon poskilta. "Totta kai mä autan", hymyilen vähän. "Etkä sä oo kusipää. Mä vaa ehkä kuvittelin liikoja, mut se on ainoostaan mun oma syy", kohautan olkiani.

Aleksi

"Mitä sä meinaat?" kurtistan kulmiani. "No mä... Kai mä aattelin et mul ois mahkuja suhun, mut en tienny et oot varattu. Joten anteeks siitä", Olli pahoittelee vähän nolona. "En mä oo varattu", huokaan ja haron hiuksiani vetäytyen kunnolla pois tuon sylistä. "Ai...", Olli sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen. "Tällee yksinhuoltajana on aika helvetin vaikee löytää ketää joka haluis sitoutuu. Kukaa ei haluu tän ikäsenä vielä lasta. Ni siks on ollu helppo vaa olla friends with benefits suhteessa. Kumpiki saa mitä haluu, ilman mitää sitoutumista", selitän ja vilkaisen tuota sivusilmällä.

"No en mä silti viitti tulla välii jos oot jo tyytyväinen sun nykyseen tilanteeseen", hän hymyilee surullisesti ja on jo nousemassa sohvalta kun tartun hänen käteensä. "Eiku oota...", en edes tiedä mitä olen sanomassa ja katson tuota silmiin epätoivoisena. Olli katsoo minua odottavasti, mutta ainut mitä osaan tehdä on vetää tuon suudelmaan. Hän lähes horjahtaa minua vasten, mutta vastaa silti suudelmaan. Uskallan kietoa käteni hänen niskaansa ja tällä kertaa en vetäydy pois tai mieti liikaa. Se on tulevaisuuden minän murhe.

Hetken kuluttua Olli kuitenkin vetäytyy kauemmas ja katsoo minua tutkivasti silmiin. "Ny ollaa tasoissa", kuiskaan ja hymyilen pienesti. "Nii taidetaan olla", hän hymyilee myös ja siirtyy viereeni istumaan. "Mut mitä ikinä tää onkaan, ni mä en sit halua mitää fwb suhdetta", Olli vilkaisee minua kohti varovasti. "En mäkään. Oon vaa aatellu ettei kukaa haluis sitoutua yksinhuoltaja isään. Tai siis eihän tää yks suudelma ny mitää tarkota. Enkä mä meinaa et sun pitäs sitoutua muhun. Ku eihän me ees tunneta ja...", Olli keskeyttää takelteluni suutelemalla minua uudelleen. Ehkä pitäisi stressata vähemmän.

Sanoja:762

Supriseee saitte jatkoo näinki nopeesti 😇