Projekti GAX-11

Luku 9.

Andrew ymmärsi heti mitä tarkoitin ja pian molemmat miehen lähtivät huoneesta kohti käytävää. Olimme taas naisen kanssa kaksin. Hän istui edelleen tuolilla tottelevaisena ja tuijotti toisten perään, yrittäen epäonnistuneesti peittää huolensa. Katsoin häntä hieman myötätuntoisemmin, vaikka minua otti edelleen päähän aikaisempi välikohtaus.

"Mitä me teemme sinun kanssasi?" Totesin asian pikemminkin itselleni kuin kysymyksenä naiselle. "Et taida tajutakaan millaiseen tilanteeseen olet ajanut itsesi."

Jane käänsi katseensa minuun. Siinä näkyi sekoitus määrätietoisuutta ja viileyttä. Pelko oli kadonnut, mutta tiesin sen kytevän hänessä edelleen. Ja ihan syystä. Hänkin varmasti tajusi millaisia seurauksia hänen vapaamatkustamisestaan koituisi ja millainen kuulustelu meillä olisi edessä. Rehellisesti, en itsekään odottanut sitä innolla. Yllätyksekseni nainen alkoikin puhumaan.

"Sinua näkyi paljon mediassa maassa ollessani. Muistan kuulleeni jossain, että jouduit jättämään perheesi projektin vuoksi. Taisi liittyä johonkin kapinoitsijoiden vakuuttamis mainokseen - ei hätää, minä en siis ole yksi heistä niinkuin varmaan luulet. Mutta se ei ollut kysymykseni", Jane katsoi minua hetken miettien jotakin, ennen kuin jatkoi. "Tekisitkö perheesi vuoksi mitä vain?"

Rypistin otsaani. Mihin tuo nyt liittyi? Muistin kyllä toimineeni kasvoina mainoksissa, tai pikemminkin Neptunen propagandassa, joka oli kuulemma välttämätöntä. Kysymys tuli silti aivan puskista. Etenkin häneltä.

"Ööm kyllä, tottakai tekisin", vastasin epäilevänä. Jane hymähti.

"Hyvä. Sitten varmaan ymmärrät minua."

Olin juuri kysymässä mistä hän höpisi, kun Andrew marssi sisään kädessään suuri teippirulla. Vaihdoimme katseita, ja nyökkäsin häntä tulemaan luoksemme. Andrew heitti teipin pöydälle.

"Tämä oli ainoa mitä löysin, uskon kuitenkin sen olevan kyllin vahvaa."

Andrew sanloi ja heitti nopean silmäyksen Janen käsivarsiin joilla ei kyllä teippiä katkaistu. Sitten hän loi minuun merkitsevän silmäyksen. Nyökkäsin vakavana ja vilkaisin teippiä nopeasti. Hetken epäröityäni tartuin siihen ja lähestyin Janea. Hän katsoi minua tyynenä, vaikka tajusi selvästi mitä aijoin tehdä.

"Valitan, mutta tämä on välttämätöntä", pahoittelin. Hän vain nyökkäsi sanaakaan sanomatta ojentaen ranteensa minulle.

Samassa Jason ilmestyi sisään palattuaan veitsen kätkemis reissultaan. En ollut edes kuullut hänen askeliaan ja olin vähällä saada kohtauksen oven avautuessa. Jason vilkaisi meitä sekunnin murto-osan ajan silmissään tulkitsematon katse ja jäi sitten etäämmälle nojaamaan seinään. Toivottavasti hän nyt oikeasti onnistui piiloittamaan sen hemmetin aseen - tiedä mitä tuo nainen oli sen kanssa suunnitellut.

Kiedoin teipin Janen ranteiden ympäri ja lukitsin hänen kätensä selkänojan taakse. Yritin olla välittämättä Jasonin katseesta selässäni. Painostava hiljaisuus oli laskeutunut huoneeseen eikä kukaan erityisemmin nauttinut tilanteesta.

Muut katsoivat minua odottavana, eikä minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa tämä tuska. Selvitin kurkkuani.

"Nyt kun olemme päässeet alkuun... saat ihan ensimmäisenä selittää meille, kuinka onnistuit pääsemään tänne. Aloita ihan alusta", painotin sanojani. "Niin, ja turha jättää mitään kertomatta, me tunnemme kyllä systeemin, eikä tälläistä pääse siellä ihan vahingossa tapahtumaan."

Ensin näytti siltä, ettei Jane aikoisi vastata ollenkaan, mutta äkkiä hän aloittikin puhumaan itsevarmalla äänellä.

"Selvä, kaikessa yksinkertaisuudessaan : hyppäsin alukseen jo silloin, kun sitä vasta valmisteltiin. Olin siis töissä asemanne laboratoriossa - kyllä, juuri siinä samassa paikassa vaikket varmaan edes tiennyt olemassaolostani - ja sain tilaisuuden tähän tullessani lastaamaan tarvittavat lääkeaineet alukseen. Piilottelin ilmastointikanavassa lähes kaksi viikkoa ja hädin tuskin selviydyin laukaisusta oksennus suussani. Tämä teidän tarkka ja luotettava systeeminne ei huomannut mitään, sillä alusta ei tarkistettu kunnolla ennen lähtöä. Neptune tuskin oletti kenenkään hullun hypänneen tänne etukäteen", nainen hymyili antaen meille lyhyen tauon sulatella snaomaansa. Olisimme kyllä tarvinneet paljon pidemmän.