Vampyyrin elämää

Luku3 Kokous

Kun saavumme kokoukseen näen parisen kymmentä vampyyria. Katson hieman peloissani ympärilleni. Menenne suureen saliin ja istumme puisille penkeille. Salin toisessa päässä on viisi koroketta joissa seisoo jokaisessa yksi vampyyri.

-Vera Stonepaw. Olet ystävystynyt luvatta vampyyri metsästäjän kanssa. Isoimmalla korokkeella seisova vampyyri sanoo.

-En mä tehny sitä tahallisesti. Mä en edes tiennyt sen olevan yksi niistä. Sanon ja näytän hieman säikähtäneeltä.

- Ottaen huomioon sinun kokemattomuutesi ja sen että et tiennyt tämän kyseisen metsästäjän oikeaa henkilöllisyyttä, emme voi syyttää sinua tästä rikkomuksesta. Pidä huolta ettet riko sääntöä uudelleen.

Kokouksen jälkeen kiertelen rakennusta ja huomaan seinän jossa on kuvia vampyyri metsästäjistä. En voinut uskoa että se säikky tyttö olisi vampyyrin metsästäjä.

Muistelen sitä aikaa ennen kuin tapasin Danielin. Silloin olin ihan normaali ihminen. Ja oisin voinut olla Saran kaveri ihan rauhassa. Yhtäkkiä näen Danielin kuvan yhdellä seinällä. Kuvan ylä puolella lukee ENSIMMÄISET VAMPYYRIT. Siellä on parin kokouksen pitäjän kuvia.

-Hei Daniel. Mä huomasin että sä oot yksi ekoista vampyyreistä. Sanon Danielille. Hän hätkähtää ja katsoo minua ihmeissään. Sitten Daniel menee juttelemaan jollekkin. Hän käyttäytyy joka päivä omituisemmin. Kun hän palaa puhun hänelle.

- Mistä ne tiesivät että Sara on vampyyri metsästäjä? Kysyn ihmeissäni. Daniel vain kohauttaa olkiaan ja me lähdemme kotiin. Miksi hän ei koskaan vastaa kysymyksiini?

Kotona nappaan lautasellisen jämiä jääkaapista halaan äitiä ja isää ja menen omaan huoneeseeni. Lasken lautasen työpöydälleni ja menen sängylleni makaamaan.