Vampyyrin elämää

Luku7 Yksi lähtee toinen jää

Pyörittelin asioita mielessäni. Kaikki ne aseet ja verkot. En pystynyt unohtamaan Saran äitiä. Seuraavana päivänä koulussa juttelen Saralle taas.

-Voitko kertoo lisää siitä vampyyrin metsästyksestä? Kysyn Saralta.

-Totta kai. Sara sanoo iloisena. Sitten me juttelemme kaikenlaisesta ja Sara kertoo omia näkemyksiään vampyyreista. Koulun jälkeen menemme minun kotiini. Tervehdin perhettäni ja menemme minun huoneeseeni.
Avaan tietokoneen ja haen tietoa vampyyreista.

-Tiesitkö, että vampyyri voi ottaa sen myrkyn pois mikä muuttaa vampyyriksi, jos purema tapahtui vähän aikaa sitten. Kerron Saralle. Miksiköhän Daniel ei ottanut myrkkyä ulos minusta?

-En tiennyt, mutta epäilen että vampyyrit tekisivät sitä.
Juttelemme ja katsomme tietoja netistä kunnes Saran täytyy lähteä. Sen jälkeen käyn nukkumaan.

Seuraavana päivänä koulussa juttelen Danielille

-Kun sä pelastit mut, oisit voinu ottaa sen myrkyn pois. Miksi et ottanut? Kysyn Danielilta.

-Siihen on omat syynsä. Daniel vastaa.

-Mikä syy sulla voi olla siihen. Sä pelastit mut siltä hyökkääjältä joten miksi et ottanut sit myrkkyäkin pois? Kysyn rauhallisesti.

-Kerron kun on aika. Daniel vastaa. Alan jankuttamaan asiaa kunnes Daniel suuttuu.

-Oo nyt hetki hiljaa. En poistanut sitä myrkyä, koska mä olin se joka puri sua jotta et voi kertoo vampyyreista. Daniel kuiskaa kiihtyneenä. Katson Danielia järkyttyneenä ja vihaisena. Paiskaan pojan vasten seinää.

-Väitätkö sä, että mun tämän hetkinen tilanne on sun syytäsi? Kysyn itku kurkussa. Potkaisen Danielia ja juoksen pois. Nään Saran ja menen hänen luokseen. Sara katsoo minua hieman huolissaan.

-Mikä on? Hän kysyy.

-Mulla ja Danielilla tuli aika iso riita. Kerron ja pyyhin kyyneleitäni.

- Tuu tänne. Täällä me voidaan jutella rauhassa. Sara sanoo ja menee tyttöjen vessaan. Seuraan häntä sinne.