Vampyyrin elämää

Luku 8 Kiinni jääminen

Kun menen vessaan Sara sulkee oven.

-Oon pahoillani. Sara sanoo ja heittää minun kohti verkon. Väistän verkkoa ja peruutan vessan toiseen päähän.

-Miksi sä noin teit? Kysyn Saralta ärsyyntyneenä.

-Koska sä oot vampyyri! Sara sanoo hieman kiihtyneenä,innoissaan ja surullisena. Hän kerää verkon lattialta ja katsoo minua.

-En oo. Mistä sä sen sait päähäs? Kysyn nauraen.

-Koska sä just heitit ton pojan puolen käytävän läpi seinään. Sara selittää.

-Sä näit sen? Sanon kuulostaen hieman ylpeältä.

- Joo. Pysy paikoillas että saan tän verkon heitettyä. Sara sanoo ja heittää verkon uudelleen. Tällä kertaa nappaan verkon käsilläni ja pudotan sen lattialle eteeni.

-Sun pitäis harjoitella verkon heittämistä jos oikeesti haluut osua johonkin. Istun lattialle ja katson Saraa.

-Mä oon harjoitellut. Mun maalitauluni ei vaan liiku. Sara kertoo ja istuu itsekin lattialle.

-Arvaa mitä, sä oot niin lähellä että mä voisin purra sua. Sanon leikilläni.

-Totta, tosin sulla on ollu monta mahollisuutta purra mua, mutta et oo purrut. Miksi? Sara kysyy.

-Tietenkin siks että oot mun kaveri. Enkä mä haluu että sä joutuisit tähän samaan jamaan. Sanon hieman surullisena.

-No mennään meille ja mietitään asiaa, mutta sä et saa karata tai mun täytyy hakee lisä apuu. Sara sanoo.

-Okei, mutta kai sä tiedät ettet oikeastaan napannut mua. Sanon ja lähden Saran perässä vessasta. Daniel juoksee meitä kohti.

-Saanko jutella hetken Veralle? Daniel kysyy.

-Meillä on kiire, eikä mulla ole mitään sanottavaa sulle. Sanon vakavana. Sitten lähdemme kohti Saran kotia.